Kerava on monille tuttu "Vintiöiden" "Keravan Kollit" -sketseistä. Näissä sketseissä potkittiin seinää ja kuunneltiin auktoriteetin paskapuhetta. Nyt Kerava vastaa tämän tyylistä henkeä siinä mielessä että paikallisseurakuntamme on päättänyt tempaista. Kirkon työntekijät jalkautuvat kaduille. Tätä tehdään muutaman kerran torstaisin ja lauantaisin. Vaikka aloituksen rinnastus ei ollut kohteliain mahdollinen, on huomattava että suhtautumiseni "Vintiöihin" on yllättävän positiivinen. En suhtaudu tähänkään kampanjaan lähtökohtaisesti huonosti.
Siihen saa puolustusta sellaisesta sävystä johon voisi samastua sellainen kristitty joka paheksuu tai kiittelee muiden kristillisyyttä heidän elämäntapojensa kautta. Moralisointi on varmasti hieman ärsyttävää mutta se toimiikin tässä lähinnä "jalostavana voimana" kuin itsenään ansiokkaana. Olen esimerkiksi kuullut kristityiltä nurinaa siitä miten tietyt ihmiset eivät ole kunnollisia kristittyjä ja toiset huonoja. Esiin on tullut esimerkiksi sellaisia että jos menee keikistelemään kirkkoon pyhäpuvussa ei ole hyvä kristitty. Kun hyvä kristitty auttaisi ja kävisi lapioimassa pihan tyhjäksi lumitöistä. Jalkautuminen on ajatuksena juuri tämän vuoksi hyvä. ; Olen pitänyt pappeja ja kirkkoa vuorena, joka on ongelmissa jos Muhammad ei mene vuorelle. Ja kirkon käytettävyys onkin tietyssä määrin yllättävän heikkotasoinen. Se on ollut jo aukioloajoiltaan yllättävän vaikeasti tavoitettava. Tässä kadulle jalkautumisessa on siis mielestäni tehty jotain oleellisesti oikein.
Mutta yksityiskohdat ovat hyvin omituisia. Kampanjoinnissa on nostettu esiin se, että papit ovat helposti lähestyttäviä. He toivovat että heidän kanssaan tullaan juttelemaan. Myös omista ongelmista. Eli jos on huolia, murheita tai turhia toiveita niin näitä kuunnellaan. Lähestymistapa on hyvä. Itse asiassa pääsiäisenä televisiosta tullut jumalanpalvelus oli Keravan kirkosta ja siinä muun muassa kuunneltiin seurakuntalaisten näkemyksiä tietyistä raamatunkohdista. Se oli yllättävän kiinnostavaa verrattuna tavalliseen unimateriaaliin. Ei paljon kiinnostavampaa, mutta tässäkin oli trendi selvästi oikeaan suuntaan.
Mutta sitten tulee se julistuspuoli. Kirkko on korostanut että he eivät evankelioi kadulla. Julistaminen ja käännyttäminen eivät kuulu lainkaan kampanjan sisältöön. Tämä on tietenkin toisista outoa ja minusta riemastuttavaa. Tämä ei yksinään olekaan se mikä on ongelma. Ongelmana on kokonaisuus. Kampanjoinnissa on nimittäin nostettu esiin että evankeliointipuoleen ja muuhun uskonnolliseen julistustoimintaan tarvittaisiin hiljaisemmat tilat.
Mikä tarkoittaa sitä että papit toivovat että ihmiset tulevat jakamaan kenties hyvinkin henkilökohtaisia ongelmiaan tilassa joka on heistä liian vähän intiimi jotta uskonasioista voitaisiin puhua. Tämäpäs auttaa aivan saatanasti minunkaltaisiani ihmisiä joilla on kovia purettavia ongelmia joita en välttämättä haluaisi kadulla ääneen huutaa. Lähestymiskannassa onkin tältä osin prioriteetit varsin omituisesti. Ja niin kauan minä potkin seinää, kimitän ja kuvittelen hakkaavani kaikki, kunnes paikalle tulee Rane joka opettaa että kuka on se todellinen Kingi. Ja "Vintiöitä" seuranneet tietävät että oikea vastaus kysymykseen ei ole Jeesuskristus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti