Linda Pelkonen teki jo mainion blogauksen joka käsittelee Sipilän vaalikirjaa. Tai siis kirjaa joka on spontaani ja laskelmoimaton ja joka lähinnä vahingossa ilmestyy näin vaalien alla ja kohtelee Sipilää silkkihansikkain lähinnä koska tämä on niin hieno mies. "Juha Sipilä - Keskustajohtajan henkilökuva, luodaan kuvaa poliitikosta, joka ei luo imagoa vaan on vain aidosti oma itsensä laskelmoimatta miltä se ulospäin näyttää. –Sipilää tarkkailevalle saattaa juolahtaa helposti mieleen, että tavallisuus ja itsensä korostamattomuus ovat osa Sipilälle rakennettua imagoa tai että se on hänessä päälle liimattu ominaisuus. Asia on juuri päinvastoin, kirjassa kerrotaan." Tilannetta on hyvin vaikeaa käsitellä ilman tiettyä ironisuutta. Sipilän hienous on tässä mielessä hyvin omintakeista.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, miten Sipilä on hyvin taktisella tavalla sekulaari. "Uimosen kirjan mukaan Sipilän uskonto on kuitenkin herättänyt kiinnostusta. –Uteliaisuuteen liittyy kuitenkin myös varjopuoli: negatiivinen kaivelunhalu. Uuden johtajan elämää ja asioita ryhdytään penkomaan pahansuopaisesti, jotta voitaisiin horjuttaa luottamusta häneen. Juha Sipilä sai huomata jo kansanedustajana, että hänen hengellinen taustansa alkoi kiinnostaa yhtäkkiä ihmisiä, kirjassa kerrotaan. Mielestäni on aivan luonnollista, että kansa haluaa tietää poliitikon uskonnosta. Kertoohan se aika paljon hänen arvoistaan. Kirjan perusteella ihmisten kiinnostus tuntuu olevan jotenkin negatiivinen asia. –Juha Sipilän hengellinen tausta otettiin aseeksi myös Keskustan puheenjohtajakamppailussa vuonna 2012. Sipilä ei tehnyt itse asiasta numeroa; hänestä uskonasiat kuuluivat yksityisyyden piiriin, kirjassa kerrotaan."
Lestadiolaisuus voi todellakin vaikuttaa mielipiteisiin ja arvoihin. Olen itse toki hyvilläni siitä että uskovaiset ymmärtävät että vaikka heillä on vapaus tuoda uskonasioita esiin myös politiikassa, niin samalla se on yleensä tyhmä veto koska ihmiset esimerkiksi jättävät äänestämättä ihmisiä. Sekin on vapautta, mahdollisuutta reagoida ja tehdä päätöksiä kuullun perusteella. Poliitikko on toki muutoinkin siitä erikoisessa tilanteessa että he ovat ikään kuin poliisikuulustelussa jossa kaikkea sanottua voidaan käyttää heitä vastaan. Mutta jossa oikeus pysyä vaiti on heikentynyt. En kaiken kaikkiaan vastusta Sipilän sekulaaria asennetta. Vaikka en toki olekaan täydellisen sekulaariuden kannalta. (Haluan vain negatiiviselle vapaudellekin tilaa. Kyseessä ei ole dogma vaan mittakaavakysymys.)
Mutta kysymys ei ole pelkästään uskonnosta. Tai Sipilästä. Hän oli vain esimerkki yleisemmästä näiden vaalien hengestä.
Siinä missä edellisissä vaaleissa oli sirkusjuhlan tuntua, nämä vaalit ovat olleet harvinaislaatuisen teepussiaforismoituneita. Hikipedian paalikone olisi itse asiassa tukkeutunut, jos sille tielle oltaisiin lähdetty. Itse asiassa pelkkiä vaalilauseita lukemalla ei voi usein edes arvata ehdokkaan puoluetta.
En ole päättänyt ketä äänestän. On vaikeaa. Ympäripyöreää on kaikki. Eikä niille katettakaan varmaan olisi, lupauksille. Mutta edes puoluetta ei voi usein erottaa jos näkee pelkän vaalilauseen. Hävettävän epäinformatiivista on kaikki, pitäisi jotenkin seuloa hirveitä määriä tekstiä ja tyyppejä että saisi mitään aikaiseksi ja tehtyä. Relevantti punnitseminen on selvästi haluttu tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Ja tämä on minusta hyvin epäilyttävää. ; Hyvä edustaja ei yritä piilottaa kynttilää vakkansa alle. Ympäripyöreä teepussitasolla positiivinen hokema on red herring ja häiriö eikä auttava asia. Hyvä edustaja myös auttaa minua, poloa varttihullua kansalaista. Sitä haluan myös eduskuntaan. (Kaikkea hyvää heille.) Ei ole oikein että ensin pitää sietää eduskuntaa vuosia, ja sitten ehdokkaat kiittävät sillä että tunkevat mainoksia. Mainonta ei sellaisenaan ole viehättävää. Viehättävää ei myöskään ole että mainoksissa ei ole relevantteja asioita ja tietoja siitä tuotteesta jota tässä ollaan edustamassa. Jos minun pitää tehdä tärkeässä asiassa harkittu päätös, olisi hienoa jos mainokset eivät olisi aikani haaskaamista. Parasta olisi jos niissä olisi se paras argumentti miksi tämä ihminen tulisi valita tekemään työtä Suomen parhaaksi. Ei ole oikein mennä vaaleihin suljetuin kortein ja sitten vaalien jälkeen aloittaa hallituspeli valittujen kesken.
Itse asiassa olen harkinnut vakavasti sitä että en palkitse teepusseilua. Menen mieluummin nukkuvien puolueeseen kuin annan kontribuutiota tämänlaiselle strategioinneille. (Ne eksakteja asioita esittävät taas ovat sitten sisällöltään vastenmielisiä. Se itse asiassa on astetta parempi kuin ympäripyöreys joten mieluummin äänestän vaikka heitä. Mutta tämä mieluummin ei ylitä suosiossaan kuitenkaan sitä suosiota jota äänestämättömyys ja kotona kalsarikännejen vetäminen tarjoavat.) Toki tämä useiden mielestä vie oikeuden valittaa. Mutta toisaalta nukkuvien puolueen kasvu tarkoittaa yhtä asiaa. Eduskunnan legitimiteetin vähenemistä. Demokratiassa kun on peruseetoksena että äänioikeutettujen määrät ovat merkittäviä. Pieni äänestysprosentti tarkoittaa sitä että eduskunta oikeasti edustaa vain marginaalista määrää kansasta.
Että ju-ma-lau-ta! Ottakaa kantaa tai teillä ei ole mitään vaaleja sanan täydessä merkityksessä!
Olen toki joustava. Olen tarjonnut mahdollisuutta ostaa ääneni tuhannen euron setelillä. Kun tonni tililleni kilahtaa niin ääni lakkariin vilahtaa. Vaalimainonta on joka tapauksessa näkyvyyden ja suosion ostamista ja hankkimista. Medianäkyvyys kiistatta vaikuttaa siihen kuka saa ja kenelle annetaan (ääniä). Voisi olla piristävää tehdä tästä korruptiosta avointa. Ja sellaista josta minäkin hyödyn. Mainoksista on aina vain riesaa. Minun taskussani oleva tuhannen euron seteli sen sijaan edustaa minulle rakkaimpia arvoja. Sanokaa mitä sanotte, mytta yhteiskunnan korkeimman hyvän sijasta priorisoin henkilökohtaisen taloudellisen hyvinvointini varsin korkealle. Moni ajaa oman viiteryhmänsä etuja, kenties kaikkien pitäisi, en ole varma toimisiko demokratia peräti parhaiten jos kaikki tekisivät näin eivätkä vain äänestäisi mitä uskovat muiden tarvitsevan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti