"Avengers 2: Age of Ultron" -elokuva on tulossa. Siihen liittyen on tehty erilaisia arvontoja. Myös trailerit ovat ilmestyneet. Niiden kautta voidaan saada jonkinlainen käsitys elokuvan sisällöstä. Joss Whedon on yleensä tuonut filosofiaa massaviihteeseen. Ja trailereiden perusteella tämä on hyvinkin todennäköistä. Minulle trailerit antavat kuvan jossa John von Neumann törmää Nassim Talebiin.
Traileri, jossa keskiössä on itse Ultron on tekoälyä korostava. Se alkaa robotin puheella jossa hän kertoo että se on tehty maailman pelastamista varten. Kone näkee ihmisten sukupuuton ainoana keinona rauhaan. Tämän jälkeen traileri siirtyy tekoälyn rakentajaan, Kostajien vauhdikkaaseen "Iron Maniin". Tony Stark on luonut robotin. Hyvät tavoitteet ovat johtaneet pahaan.
Neumann esitti tekoälyä koskevan vision jossa tekoäly saavuttaa ja ohittaa ihmisen älylliset kyvyt. Ja tästä singulariteetin saavuttamisesta seuraa, jos ei maailmanloppua, niin ainakin maailmanloppu sellaisena jona me sen tiedämme. Riskinä on jopa se, että tämä uusikin tekoäly tuottaisi aina vain tehokkaampia tekoälyjä.
Tämänlainen tekoäly saattaisi olla vihamielinen. Tai sitten ihmiset olisivat mahtavan tekoälyn rinnalla mitättömiä ja tuho tulisi enemmänkin tahattomana sivutuotteena, hieman samaan tapaan kuin sukupuutto eläinlajille jonka elinympäristö on hakattu vaikkapa pöydiksi.
Ajatus on hyvin yleinen. Tekoäly nähdään usein tienä dystopiaan. Tony Stark sopii ylimielisenä hahmona klassiseen muottiin jota edustavat niin siipensä polttanut Ikaros kuin sielunsa paholaiselle tiedosta myynyt Faust. Ajatus teknologiasta tuhoavana voimana on myös hyvin käytetty, esimerkiksi "Terminator" -elokuvien sarjassa. Sellaisenaan elokuva tuskin toisi mitään uusia ajatuksia. Itse kuulun niihin ihmisiin joille hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen ei ole rikos - ellei sitten ponnista liiaksi hyvän ja pahan tuolle puolen.
Toinen traileri pelastaa odotukseni. Se alkaa Starkin kannanotolla, jossa korostuu maailman haavoittuvaisuus. Hän rakentaa jonkinlaatuisen hyväntahtoisen rauhaan pyrkivän konejumalan joka suojelee ihmiskuntaa. Pian tämän jälkeen traileri siirtyy kuitenkin korostamaan sitä että ihmiset luovat asioita joita he eniten pelkäävät. Ja vaikka mikä taho voittaisi, se tuottaa aina ongelmia. Vallankumous syö ensimmäisenä omat lapsensa.
Taleb kertookin siitä, miten suuret ja voimakkaat järjestelmät muuttuvat ongelmiksi. Ne kestävät mutta niiden tuhoutuminen johtaa suuriin ongelmiin. Liika samanlaisuus ja keskittäminen johtaa siihen että vaikeudet uhkaavat koko järjestelmää. Hajauttamalla riskit ovat pienemmät.
Voidaan nähdä että teknologian varassa toimeentuleva yhteiskuntakin on luonut itsestään suuren ja voimakkaan. Tämä tuo uutta kulmaa. Perinteisessä tiededystopiassa on korostettu Totuutta, Maailmaa tai Jumalaa joka olisi suurempi kuin arrogantti tieteilijä. Hajautusta korostavassa maailmassa on tämän sijaan nöyryyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti