Satuin näkemään sivusilmällä islaminoppineen haastattelua, Suomen kielellä. Aiheena oli homoseksuaalien huono kohtelu monissa maissa joissa islam on valtauskonto. Tähän reagointina ei ollut asiantilan kiistäminen. Mikä on hyvä asia. Sen sijaan reagointina oli se, että korostettiin että monissa maissa homoseksuaalisuus on tosiasiassa kriminalisoitu tavalla joka edustaa kuollutta kirjainta. Että julkinen homoseksuaalisuus on se josta tuomiot yleensä tulevat. Koska ihmiset eivät stalkeroi toisiaan ja kerää aineistoa yleisesti, niin käytännössä homoseksuaaleilla ei ole mitään vaikeuksia.
Toki tässä on taustalla "jotain" jota voi pitää järkevänä. "Helsingin Sanomat" kirjoitti 11.8. 1966 siitä miten Suomessa 20-30 homoseksuaalisuutta koskevaa juttua vuodessa. Siihen aikaan homoseksuaalisuus oli rikollista. Siihen aikaan moni ei tiennyt homoseksuaaleista, osittain juuri siksi että vaikka homojen prosenttimäärä on kohtuu vakaa asia, niin näkyvyys ja tunnettavuus eivät ole rinnastettavissa. Jotta tilanne avautuisi ei pidä katsoa että homostelu on räjähtänyt. Pitäisi sen sijaan kysyä että montako kertaa julkisesta homoseksuaalisuudesta jäätäisiin Suomessa kiinni nykyään jos se olisi määritelty rikokseksi. Homot ovat aiemmin peitelleet toimintaansa enemmän. Ja kun ilmapiiri on avoin on muitakin tapoja tunnistaa ja tunnustautua homoseksuaaliksi kuin se että jää miestenkeskisestä panosta julkisilla paikoilla kiinni...
Mutta tästä huolimatta tämä islaminoppineen viesti oli jokseenkin erikoista. (Etenkin kun sen kuuli ihan suomen kielellä suomen televisiosta.) Ja vaikuttaa että toisien silmissä tätä asiaa on jopa katsottu positiivisesti. Itse näen että tässä korostuu muutamakin asia (1) Julkinen homoseksuaalisuus on joka tapauksessa kielletty ja asian korostaminen vain makuuhuoneisiin ja privaattiin on enimmäkseen silmänkääntötemppu. (2) Stalkeroituminen nojaa enemmänkin kansalaisten passiivisuuteen, jos sellaisia olisi enemmän ongelmat nousisivat pintaan. Tämänlaiset asiat taas ovat erilaisen populistisen mekastuksen avulla nopeasti muotiin saatavia asioita.
Näkisin että yksi tärkeimmistä medialukutaitoa koskevista asioista onkin se, että tämänlaisten kiemurtelujen läpi osataan katsoa. Sillä nykyään kaikki kulkee PR -filtterin läpi. En puhu poliittisesta korrektiudesta vaan siitä että myös ja varsinkin poliittisesti epäkorrektit tahot ideologiapesevät sanomisiaan.
Tämä on tärkeää siltäkin kannalta että jos katsotaan mitä tahansa kansanmurhaa, niin niiden tekijät ovat kiistäneet ja vähätelleet niitä. Kansanmurhan tekijät ovat korostaneet että he ovat olleet "niitä todellisia uhreja". Ja valkopesua tehdään myös toiseen suuntaan. Kun Ruandan kansanmurhan kohdalla media puhui "kansanmurhaa muistuttavista" piirteistä, tätä tehtiin sen vuoksi että ihmisoikeussopimuksissa on pykäliä jotka velvoittavat puuttumaan ulkopoliittisesti suvereenien toisten maiden asioihin jos kyseessä on kansanmurha. Kun asiaa ei kutsuta kansanmurhaksi kierretään tätä kohtaa. Ei tarvitse tehdä mitään.
Mitä enemmän tekosyitä ja kiemurteluja, sitä epäilyttävämpää. Mitä enemmän aihetta vältellään, mitä enemmän sitä kiistetään ja mitä enemmän asiantilan olemassaolon tunnustamisen jälkeen vähätellään (prosessin edetessä) niin sen pahempi. Sitä enemmän tästä ideologiasta pitäisi hyvyyden nimessä tulla "kuollutta kirjainta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti