Anne Berner ja yhteisen hapen haaskaaminen

Anne Berner on niitä ihmisiä jotka korostavat yrittäjyyttä. Yrittäjyys itse asiassa on hyvä ja kaunis asia. Olen itse asiassa Bernerin kanssa samaa mieltäkin monista asioista. Työttömyyskorvaukset ovat valtiolle kuluerä ja siksi on yhteiskunnallisesti tärkeää työllistää ihmisiä. Työttömyystuet kuluttavat yhteisiä verorahoja.

Kuitenkin Bernerin toteutuspuoli on sellainen että se saa kyselemään monia asioita. Ennen kaikkea nämä kysymykset koskevat Bernerin älykkyyttä. Hän ehdottaa ajatuksia joiden pitäminen hyvinä herättävät ällistystä. Ällistystä siitä että niitä ääneen lausuva olento kykenee elättämään itsensä ilman että tukehtuu kun unohtaa hengittää samalla kun yrittää kävellä kadun yli. Bernerin lausunnon näkyminen mediassa tosin korostaa länsimaisten arvojemme ylivoimaista eettisyyttä. Barbaarisempi. kenties Bernerin tapaisten fanittamikina yli-ihmisihanteita kannattavampi yhteiskunta olisi paiskannut tuolla tasolla kehitysvammaisen ihmisen jo imeväisenä Taygetos -vuoren rotkoon.

Tällä kertaa hän oli esittänyt näkemyksensä yrittäjyydestä. "Yrittäjä voisi esimerkiksi aikaisin aamulla jakaa lehtiä, sitten kuljettaa lähipiirin asukkaita kauppaan ja lapsia kouluun ja toimia illalla taksina."

Lausunto vihjaa minulle siitä että Berner on vieraantunut työelämästä. Hän ei kenties edes tiedä ainuttakaan ihmistä joka olisi tehnyt ns. oikeita töitä. Tai sellaisia töitä joita tekee suurin osa ei-miljonääreistä. Ymmärrän toki Bernerin pääteesin. Hänestä on tärkeää muistuttaa että rahaa voi hankkia useista eri lähteistä. Ja vuorokauden eri tunnit voi resurssoida tämä mielessä. Maatalousyrityksissäkin on perinteisesti haettu menestystä joko (a) kilpailemalla hinnalla - keino johon pitäisi turvautua viimeisenä (b) Erikoistumalla joksikin spesialistiksi (c) monipuolistamalla palveluja niin että ei tehdä vain yhtä asiaa.

Kuitenkin Bernerin ohje on kummallinen. Se mitä olen oppinut yrittäjistä, esimerkiksi katsomalla heidän elämäänsä, olen huomannut että yleensä nousevat aamulla. Menevät joko käyttämään jotain konetta tai avaamaan putiikkinsa. Viettävät siellä koko päivän koska se on sitä työtä josta tulee rahaa. Ei ole järkevää esimerkiksi investoida siihen että ostaa auton joka kelpaa taksiksi (taksia ei ajeta ihan millä tahansa kymmenien vuosien ikäisillä halposladoilla), etenkin jos investointia ei resurssoi ryhtymällä taksiyrittäjäksi.

Josta päästään toiseen asiaan. Berner yrittää tiivistää niin että yksi tyyppi tekisi monta työtä. Olisi aamulla lehdenjakaja ja heti perään koulukyytitaksi (Työpäivän jälkeen väsynyt kuskaamaan lapsia ; Maailman Turvallisin ja Kannatettavin idea.) Ja on sitten illalla taksi. Eli Berner näkee että yrittäjä voisi olla taksiyrittäjä joka tekee mitä taksiyrittäjä tekee. (Ajavat koululaisia ja ihmisiä koko päivän.) Ja jakaisi päälle lehtiä. Käsittääkseni taksejen kohdalla ei ole niin suurta tarvetta lisämäärille takseja. Kilpailu todennäköisesti ajaisi taksiyrittäjiä konkurssiin koska kyytejä alueella on sen ja sen verran mitä niitä on. Ja lehdenjaossakin on saatanallisia alueita jaettavana niin että jokaista sataa ihmistä kohden on ehkä yksi lehdenjakopaikka. (á muutama kymmenen euroa rahaa verotettavaksi jokaista prosenttia ihmistä kohden.)

Ja ylipäätään Bernerin ajatus on typerä. Nykyajan ongelma on siinä että työttömyysluvut ovat suuria. Niin suuria että avoimia työpaikkoja on vähän. Bernerin ehdotus on että ihmiset tekisivät useaa työtä. Jolloin niitä avoimia työpaikkoja tarvittaisiin entistäkin useammalle. Jos työpaikoista olisi ylitarjontaa ongelmaa ei tietenkään olisi. Mutta ongelma on että työpaikoista on alitarjontaa. Berner on siis vaikeuttamassa ongelmaa. Luultavasti valtiontalouden kannalta olisi järkevämpää kehottaa että monen alan yrittäjät yksipuolistuisivat juuri ja juuri sellaiselle tasolle että itse tulisivat toimeen. Näin työttömyyskorvauksia tarvittaisiin mahdollisimman vähälle määrälle. Kun ihmiset olisivat kuitenkin töissä eivätkä työttömyyskorvauksella.

Toki ymmärrän että Berner yrittää esittää että tilastopoikkeus, ahkera ja monta työpaikkaa itselleen saava eliittiläinen, voi pärjätä huonosti palkatuissa töissään jos on useassa työssä samanaikaisesti. Toki tässäkin näkökulmassa kannattaisi kenties muistuttaa siitä että jos vaikka lehdenjaosta tarjottaisiin 50 euroa tunti nykyisen "saat parikymppiä kun teet urakan johon menee neljä-viisi tuntia töitä" -mallin mukaan niin aika moni työtön kokisi tälläisen yrittämisen taloudellisesti kannattavaksi.

Mutta Bernerin tasoisella kognitiolla on varmasti vaikeaa ymmärtää se, että joka ikisen kerran kun hän sanoo sanan "ylimääräinen liiallinen työttömien tukeminen" hän tekee tunnustuksen siitä että on olemassa "paskaduunia". (Ei duunia joka on paskaa itsessään vaan duunia jonka palkkaus on paskaa.) Unohtaa sen, että työtä ei kannata "kannustusloukun" vuoksi ottaa vastaan jos ja vain jos työstä tarjottu palkka on niin roskainen ja pieni että sillä ei ihminen voi oikeasti edes tulla toimeen. Nykyinen työttömyyskorvaus ei riitä oikein mihinkään ja jos työn vastaanottaminen pienentää tätä tasoa, niin eihän sitä kukaan täysjärkinen tietenkään ota vastaan. Kysymys ei ole mistään laiskuudesta vaan siitä että kukapa sitä ahkeroi päästäkseen löysään hirteen. Ei edes Berner itse halua sellaiseen. Hänkin nauttii lähinnä muiden ajamisesta siihen.