Jos harrastaa "urban exploraamista" tai muuta joutomaalorvailua, huomaa melko pian että käytännössä kaikista paikoista löytää graffiteja. Kun sitä menee autiotaloon, siellä on todennäköisesti tagi sisällä. Samoin monet suuret siirtolohkareet ovat saaneet pintaansa tageja.
Eikä ole tavatonta sekään, että vapaakiipeilee kymmenien metrien korkuisilla kallioilla joissa ei ole jalansijaa eikä mitään minne päänsä kallistaisi, niin eikö sielläkin ole joku tiedonanto mallia "Matti on homo". Jopa jos kiipeilee viattomasti tikapuita katoille voi nähdä kolmen ja puolen kerroksen kohdalla keskellä seinää jotain joka lähemmässä tarkastelussa paljastuu lausunnoksi "Liisa on tyhmä".
Ei sitä voi näiden tuotosten ääressä kuin ihmetellä. Kuka ne on kirjoittanut? Mille yleisölle se on suunnattu? Miten ne on ylipäätään saatu kirjoitettua? Tämänlainen filosofinen ällistys on tärkeää.
En ihmettelisi jos George Mallory olisi, kaikesta huolimatta, päätynyt Mount Everestin huipulle ennen kuolemaansa. Hänhän ponnisteli siksi että vuori oli siellä. (Jos vuorta ei olisi olemassa, sille kiipeily olisikin varsin kummallista.) Ja nähnyt lipuntökkäyspaikassa jonkun sherpaviikarin raapustaman kikkelinkuvan. Kyllä minäkin tämänlaisen kokemuksen edessä saattaisin syöksyä kuolemaani.
Joku teini-ikäinen sherpavandaali sitten paikalliessa kylässä kertoisi hänen motiivejaan kyseleville kuuluisia sanoja. Kun häneltä kysyttäisiin että miksi hän niin teki, vastaisi hän, että "koska kiellettiin."
1 kommentti:
On jännä, että nykymaailmassa harrastetaan tällaisia täydellisen hyödyttömiä juttuja kuten vuorikiipeilyä. Toista se oli keskiajalla.
Lähetä kommentti