palaute

Sain mielenkiintoista palautetta. Lausunto oli lyhyesti "Epäilevät ihmiset ovat kärkkäitä arvostelemaan uskontoa, mutta koko ajan jää epäselväksi mikä uskonnossa on vikana." Olenkin toki kärkkäästi arvostellut uskontoja vuosia. Tosin olen sitä mieltä että kenellekään joka on tutustunut argumentteihin ei ole varmasti jäänyt tietämättä syistä miksi näin on tapahtunut. Että mikä siinä uskonnossa minusta on vikana. Tiivistän kuitenkin lyhyesti;

Puhtaasti filosofiset syyt.

Jumalatodistuksina esitetyt argumentit eivät ole vakuuttaneet. Ne eivät ole sellaisia että niiden kanssa ei voisi olla erimielinen muuttumatta typerykseksi. Olenkin pitkin blogiani purkanut käytännässä klassikkoargumentit - ja useat vähemmänkin tunnetut argumentit - premisseihin ja johtopäätöksiin ja katsonut olenko samaa mieltä niiden kanssa. Ja onko niissä virheitä. Jos olen erimielinen niin olen pyrkinyt myös kertomaan syitä sille että miksi.

Jumalatodistusten rakentaminen onkin jäänyt teologiassakin viime aikoina vähemmälle. Enemmän on siirrytty siihen miten jumala ei ole tieteellinen tai todistettu asia vaan uskonasia. Toisin sanoen tässä asiassa tuskin on suurta ongelmaa. Ehdottomia jumalatodistuksia ei ole tuhansien vuosien ajan panostettujen nerojen runsaasta aivotyöstä huolimatta kehitetty. Ainakaan resurssien pula ja aikataulutus ei ole ollut esteenä. Harva asia on saanut yhtä monta vuosisataa keskusvaltaista asemaa itselleen.

Uskonyhteisöjen vallankäyttöön liittyvä kritiikki

Samoin on selvästi tullut näytettyä että uskontojen sisällä, paitsi on tehty pahaa, niin tehdään paljon pahaa nykyäänkin. Ja vaikka tätä tekee vähemmistö niin sitten enemmistö ei tahdo puuttua. Esimerkiksi on tullut varmasti selväksi moitteeni evankelisluterilaisen kirkon asenteesta jossa toimijat voidaan kategorisoida karkeasti ottaen kahteen lokeroon
1: Vanhoillisiin jotka avoimesti moittivat liberaaleja ja puuttuvat asioihin ja estävät muutoksia ja ovat aktiivisia ja aggressiivisia.
2: Leppoistoon joka on liberaalia mutta hymisee tasa-arvosta niin että ei siinä sitten voida auttaa tai tehdä muutoksia koska suvaitsemattomien suvaitseminen.
*; Muitakin on, mutta he harvoin saavat mediatilaa. Joka kertoo siitä että miten instituutio jäsentää sen keihin panostetaan. Ja jo tämä panostus in itself is a sick thing to do! Tämän kaiken vuoksi kokonaisuus on se, että kirkko "kuuntelee" monien ihmisten ongelmia. Mutta ei tee mitään. Jos olet liberaali kukaan ei taistele puolestasi. (Tai ainakaan ei tehnyt näin ennen kuin viime aikoina. olen ollut huomaavinani muutoksia. Joka tietenkin tarkoittaa sitä että asiat paranevat. Ehkä siksi että en ole ollut yksinäni huutamassa tästä asiasta.)

Olen korostanut sitä miten Suomessa on esimerkiksi uskonyhteisöt hoitaneet asioita "sisäisesti". (Ei kerrota polisiille ja vältetään mediatappio ja tämän vuoksi rikolliset eivät ole joutuneetkaan linnaan.) Ja nämä yhteisöt ovat yhteiskunnallisessakin mittakaavassa aika isoja. Ja mukana "yhteistyössä" aika monien juttujen kanssa.

Henkilökohtaiset syyt ja niihin sidotut eksistentiaaliset syyt

Olen myös kertonut omista henkilökohtaisista kokemuksistani ja siitä miten tämä on vaikuttanut elämääni syvästi (itsemurhayritys). Miten saatanapaniikki vaikutti sukupolvessani moniin muihinkin. Eli ihmisillä pitäisi olla tätäkin kautta sympatiaa ja ymmärrystä jos joskus olenkin asenteellinen ja vihainen. Etenkin kun uskonto kuulemma kasvattaa näitä arvostettavia piirteitä.

Tässä mielessä on jännittävää että tämä ei tuo ymmärrystä ja lempeyttä. Sen sijaan nämä lähinnä ovat lähinnä aseita joita käytetään minua vastaan.

Uskontokritiikin kontekstointi.

Olen jopa kirjoittanut siitä miten uskonnossa on silti aika paljon hyviäkin asioita. Että kysymys ei ole siitä että kategorisesti täytyisi haukkua uskontoja. Että kritisointi ei tarkoita samaa kuin koko ihmisen ja ideologian lyttäys. (Jonka pitäisi auttaa kritiikkini kontekstoinnissa. Siitä huolimatta saan tosin usein kuulla siitä, että vastustan uskontoa ehdottomasti ja totaalisesti. Että esimerkiksi haluaisin kieltää uskonnonharjoittamisen tai sen näkymisen mediassa.)

Tälläisten palautteiden olemassaolemisen syy

Silti joku kertoo, että on jäänyt ilmiselväksi "miksi". Kyllähän se turhauttaa ihan helvetisti. Että tuhansia sivuja kirjoittaa ja sitten joku tulee sanomaa että et ole tehnyt riittävästi työtä. Itse sanon että debunkkaa itse ensin jokainen minun teksti ja palaa sitten kertomaan mikä aika haaskattua elämää on riittävästi ja mikä ei.

Itse asiassa olen kritisoinut uskontoa hyvin monista näkökulmista niin että käsiin jääkin lähinnä se että monet haluavat irrelevantisoida uskontokritiikkiä. Toisin sanoen uskontokritiikille ei haluta antaa mitään arvoa. Tässä kohden voin vain huomauttaa että olen lähestynyt uskontoa ties mistä näkökulmista. Ja olen näyttänyt miten se epäonnistuu niissä kaikissa - ja millä ehdoin se epäonnistuu niissä. Tässä mielessä herääkin kysymys siitä että mikä on se relevantti uskontokritiikki? Uskovaiset eivät koskaan tunnusta että uskontoa ei voisi lähestyä kriittisesti. He eivät sano haluavansa sammuttaa uskontoa koskevaa kritiikkiä. Kuitenkin näyttää siltä että jokainen näkökulma ja perustelu voi olla vain väärin ja turhaa. Haluankin nyt sitten kuulla mikä on se näkökulma joka olisi oleellista uskontokritiikkiä.

Ei ehkä kannata haastaa.

Uskontokritiikin asema onkin se, että jos ei ole uskovainen ensimmäinen asia on utelu. Utelu jossa on usein kyseenalaistava henki. Vaaditaan oman maailmankuvan ja elämänkokemusten syvää kertomista. Utelua tehdään vaikka ei olla ystäviä. Utelu itsessään on vallankäyttöä, vaikka siihen ei muka olisi pakko vastatakaan. Perusasetelma on se, että jos vastauksia ei anna, niin henkenä on se että maailmankuva on järjetön ja perustelematon ja huono. Ja jos antaa niin sitten se on lähinnä sitä että otetaan valtaa näistä omista henkilöhistorioista ja niitä käytetään manipulointiin jos vain mahdollista. (Kokemus on näyttänyt että näin käy hyvin usein. Henkilökohtaistamisen ainut motiivi näyttää olevan se että saadaan mietittyä mikä julistusstrategia on käännytyksellisesti tehokkainta. Tai jos ei niin millä keinoilla on tehokkainta kiristää, mustamaalata internetissä, uhkailla tappouhkailukirjeissä ja vastaavaa.)

Ja sitten kun kritiikin on antanut niin tämä kritiikin antaminen lokeroidaan tietenkin C. S. Lewis -sitaatilla. Toisin sanoen vastauksen olemassaolo kertoo että uskonto on tärkeä asia ja uskonnossa olisi kysymys Jumalan vihaamisesta. Jota ei voi tehdä olematta uskovainen.

On hyvin vaikeaa olla näkemättä tässä asenteessa jotain vikaa. Minulle on sen sijaan jäänyt täysin auki se mikä näkökulma uskonnoissa on se onnistumisen menestystarina. Se kulma jossa ei ole mitään huonoa, paskamaista ja ilkeää. Näyttää pikemminkin siltä että on pahoja uskovaisia jotka avaavat suunsa ja passiivisia uskovaisia jotka antavat tämän tapahtua.