Hmm.. Aluksi. Tuota. Kiitos.
"Vuoden 2017 Ilopilleri -palkinto". Vähän omituisesti nimetty palkinto annettavaksi minulle. Mutta ymmärrän. Ennen sitä kutsuttiin hieman eri nimellä. Ja sellaisen saadakseen ei tarvinnut olla optimisti. Mutta sitten tuli se Axl Smithin elämänkertaa muistuttava elokuva. Se, ja feminismi, ovat muuttaneet paljon. Eivät tosin näköjään tämän patsaan ulkonäköä. (Hetkinen, sehän näyttää aivan Oscar -sedältä, facebook -kaveriltani!)
Mutta kiitos. Tämä perinteinen palkinto saa minut ihan tuntemaan oloni pieneksi. Ei ehkä siksi että palkinto on niin suuri. Mutta olen niin ujo. Mutta oikesti. Olen ylpeä. Olen ylpeä sillä tiedän, että tämä palkinto tulee ennen kaikkea humoristinkyvyistäni. Siitä että olen työyhteisössäni, muista ominaisuuksistani irrallani kuitenkin verbaalisesti lahjakas. Siksi kunnioitankin tätä palkintoa. Sen saavuttaa komediallisella neroudella. Paras todistus tästä on tietenkin se, että minä voitin sen. Minä, enkä esimerkiksi tuo ilopillerinä täysin ansioton Matti tuossa.
On kuitenkin ilo nähdä teidät kaikki. On hauskaa nähdä miten puheeni nauhoitetaan valvontakameranauhalle. Ja miten olette kokoontuneet tänne satapäisenä. .. kymmenpäisenä ... yks, kaks, kolme, ... seitsenpäisenä laumana!
En tiennyt olenko edes tämän palkinnon arvoinen. Mutta sitten kuulin että mukana saa myös pienen määrän rahaa. Tämä on nyt minun! Hitotko kiittelemään enempää! Omistusoikeus on jo minun!
Näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti