On tavallaan hupaisaa huomata, että nyt YLE:n luotettavuudesta ollaan hyvin erilaisilla tahoilla yhtä mieltä. Perinteisesti maahanmuuttokritiikissä on ollut tahoja jotka arvostavat ns. vaihtoehtomedioita. Tässä on ollut erityisesti yksi YLEinen moitteen kohde. Nyt Sipilän medianhallinan myötä moni muukin epäilee.
Tosin samalla integriteettiä on löytynyt osasta YLEn journalisteista. Ja tähän liittyy yleinen salaliittoteorioihin liittyvä asia. Kun puhutaan salaliitoista, niissä ongelmana on informaation vuotaminen. Kun väkeä on riittävästi mukana - kuten helposti on jos tehdään jotain valtavan suurta - joku kertoo jossain jotain. Tässä mielessä puheet siitä että olisi ylipäätään mahdollista keskusohjatusti kontrolloida mediaa on haastava. Neuvostoliiton "Pravda" -lehdessä oltiin tosin jo hyvin lähellä, mutta tähän tarvittiin keinoja joista ei ole merkkejä Suomessa. (Ja ilman internettiäkin Neuvostoliitossa oli myös tietoa asioista.)
Vaihtoehtomediat nähdään helposti jonain joissa on enemmän integriteettiä. Tosiasiassa tässä on kuitenkin enemmän kyse mainostuloista. Ja siitä että ihmisien huomio saadaan huomiohakuisilla otsikoilla ja sillä että sisältö lietsoo jo olemassaolevia asennevammoja. Näin ollen massaa miellyttävät uutiset - ei niiden totuusarvo - korostuvat.
Tästä hyvä esimerkki on ei-keskusohjattu toiminta. Kun vaihtoehtomedioista puhutaan, esiin nousee helposti se että niitä keskusohjattaisiin. Vaikka Venäjältä. Toki tämänlainen ohjaaminen on mahdollista. Mutta monesti kysymys on ihan siitä että ihmiset tajuavat mikä on taloudellisesti kannattavaa. Helsingin Sanomien kuvaus siitä miten teinit voivat tehtailla valeuutisia ja elää pirske -elämää ei vaadi taakseen mitään pahaa valtiota. Perättömiä uutisia kannatti tuottaa ja ne saivat enemmän näkyvyyttä kuin asialliset faktaperustaiset uutiset. Jos syntyy taloudellista insentiiviä valehdella, on selvää että jostain löytyy se joku joka valehtelee tästä insentiivistä.
Tässä mielessä onkin hyvä tiedostaa että uutisia kannatta lähestyä tietyllä tavalla. Tästä hyviä keinoja saa Emily Willinghamin kirjoittamasta Forbesissa julkaistusta ohjeistuksesta. Siinä lähdetään siitä mikä helposti hämärtyy. Eli siitä mikä ylipäätään on uutinen. Kysymys on jostain tapahtumasta joka on uusi ja jonka tapahtuminen kuvataan. Nykyään nämä sekoittuvat mielipidekirjoitteluun. "If the article contains opinion (like this one), then it’s not news; it’s an op-ed. If it claims to present something new but does so in language weighted with bias and politics, it’s not news. It can be anything from analysis to spin, but it’s not news."
Muuten utinen kehottaa katsomaan jutun päivämäärää. Uutisia usein päivitetään, mutta näitä korjattuja tietoja ei usein näy kun asioita uudeleenjaetaan tai päivitetään. Tässä mielessä uutiset ovat vähän kuten tieteen tutkimusartikkelit ; Tutkimukset ovat kenties olleet validisti tehtyjä ja ei-hujausta. Mutta jos siteeraat 100 vuotta sitten tehtyä tutkimusta, ensimmäinen ja aivan asiallinen kysymys on että miksi et lainaa uudempaa lähdettä. Sillä tieto tarkentuu. Uutisissa asia on erityisen korostettua.
Lisäksi on syytä katsoa peiliin. Kun avaat uutisen, johtuiko se siitä että halusit kuulla juuri tästä asiasta ja juuri tästä näkökulmasta. Eli tiesitko ennen linkin avaamista että mitä viesti piti sisällään. Jos ei, kyseessä ei varsinaisesti ollut asenne jolla avataan uutisia. Tämä on toki hyvä tiedostaa sillä kukaan meistä ei ole tunteettomasti neutraali.
Lisäksi on syytä katsoa julkaisun vääristymiä. Eksplisiittiset biasit paistavat usein url -osoitteessa. (URL pitää Willinghamin mielestä sisällään hyvin paljon tietoa.) Jos siinä on terminologiaa, on syytä katsoa viittaako se siihen että tuetaan tai vastustetaan jotain asiaa asenteellisesti "pro or con the other guys" Jos uutinen on "Daily Sheeple", voi arvata että kyseessä ei ole vakavastiotettava julkaisu, sellainen joka ei cherry pickaa uutisia siten että ottaa asenteellisesti yhden aiheen ja uutisoi siitä. (Ei esimerkiksi uutisoi rikoksista vaan vaikka maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.) "Seriously. If it has a political bias evident in its URL, this isn’t news. It might be a story repackaged with a specific slant, a breaking development bolstered with bias, or even a cogent analysis. But it’s not news. At best, it’s fact-based opinion about the news. At worst, it is spin."
Sen lisäksi pitää varmistaa että väitteet osuvat yhteen annetun evidenssin kanssa. Jos mukana on väite tai väitteitä tapahtumista, on hyvä kiinnittää huomiota siihen, onko tämä tapahtuma muutakin kuin jotain jota joku väittää tapahtuneeksi. Jos joku sanoo jotain, onko tämä vaikka videoitu. (MV -lehtimäinen "Meillä ei ole mitään syytä epäillä että ei ole totta" ei ole todiste, se on lisäväite joka vihjaa siihen että evidenssin puute tunnustetaan.) Onko viitattu video alkuperäinen vai osioitu jostain toisesta yhteydestä. Jos on, miltä asia näyttää tässä toisessa yhteydessä.
Lisäksi jos lähde uudelleenpakkaa jotain uutisia on syytä miettiä miksi ei seuraa tätä lähdettä johon se viittaa. Jos se linkkaa, voidaan katsoa ovatko tietolähteet Suomen Tietotoimistoa tai jotain muuta vastaavaa tiedonvälittäjää jossa on sitouduttu siihen että väiteet on sidottu mainittuihin ja viitattuihin tosiasioihin. Alkuperäislähde on aina syytä katsoa. Ja jos video on vääristetty uuteen yhteyteen, tämänlaisen asian voi kaivaa esiin. Tässä tilanteessa usein havahtuu siihen miten röyhkeästi "vaihtoehtouutisten" tekijä on saattanut valehdella. Tai miten huolimattomasti se on vain jakanut "jotain" joka on väärennös, mutta tämä ei ole haitannut koska se on tukenut sitä omaa näkökulmaa. Tälläisistä huolimattomuuksista kiinni jääminen kertoo joko siitä että lähde on epäluotettava ja valehtelee tarkoituksella. Tai sitten he tekevät huonoa journalismia. Kummasakaan tapauksessa ei ole mitään syytä jotta sinä antaisit arvokasta aikaasi sellaisen seuraamiseen.
Epäluotettavuus johtuu joko pahuudesta tai tyhmyydestä, mutta tämän selvittäminen on periaatteessa paskan seulomista jos pääkysymys on siinä että onko lukemasi lähde uutislähde vai jotain muuta.
Toki ; Jos se lähteesi on avoimesti jotain muuta, kuten tyhmiä filosofiablogeja tai avoimesti jotain mielipiteilykeskeiseen yhteiskuntavaikuttamiseen liittyvää politisointia, niin sitten sen lukeminen on varmasti aivan tarkoituksenmukaista. Mutta jos levittää tietona ja tapahtumakuvauksena jotain joka ei sisällä uutisia, niin kysymys on sitten jo jostain ihan muusta kuin tiedottamisesta ja tiedostamisesta. ; Tosin silti tässäkin filosofiablogissa on syytä muistuttaa kaikkia siitä että se että olen auktoriteetteihin asennevammainen ja sitoutumaton - mikään poliittinen systeemi ei miellytä eivätkä he halua olla kanssani oikein missään tekemisissä - ei lähtökohtaisesti tee minusta luotettavaa tiedottajaa. Se tekee minusta antisosiaalisen tyypin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti