Tapio Puolimatka kirjoitti blogiinsa siitä miten SETA voisi ottaa oppia Skepsikseltä. "Olen saanut huuhaa palkinnon Skepsikseltä (kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio) ja kunniarotta-antipalkinnon Setalta. Tältä pohjalta on mielenkiintoista vertailla näitä kahta yhdistystä." Vertailu onkin kiinnostavaa. Puolimatka selitti, että Skepsiksellä on hyvä keskustelukulttuuri.
"Skepsis antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa vastineen Skeptikko-lehteen ja kutsui minut pitämään esitelmän yhdistyksen kokoukseen. Parin sadan ihmisen kokoontumisesta muodostui mielenkiintoinen tilaisuus. Tosin kukaan Skepsiksen hallituksen jäsenistä ei itse asettunut opponoijaksi, vaan opponenteiksi kutsuttiin ulkopuolisia asiantuntijoita. Joka tapauksessa Skepsis antoi molemmille osapuolille mahdollisuuden tuoda esille oman näkemyksensä. Tilaisuuden päätteeksi jatkoimme keskustelua ystävällisessä hengessä iltapalan äärellä." Ja sama koskee tietenkin myös rivijäseniä "Yksi Skepsiksen hallituksen jäsenistä jopa suostui myöhemmin väittelyyn kanssani. Tuossa vaiheessa hän otti yhteyttä kirjojeni kustantajaan ja pyysi saada arvostelukappaleet kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio, joista hän oli muutama viikko aikaisemmin antanut huuhaa palkinnon. Viikkoa ennen väittelyä hän perui osallistumisensa. Joka tapauksessa Skepsiksessä oli avoimuutta keskusteluille. Skeptikko-lehdessä julkaistiin myöhemmin Tiina Raevaaran mielenkiintoinen arvio kirjastani Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Skepsiksen hallituksen jäsenen Juha Leinivaaran blogista ”Paholaisen asianajaja” saan usein lukea mielenkiintoista ja älykästä kritiikkiä omista kirjoituksistani. On totta, että skepsisläiset saattavat turvautua tieteisuskoisiin iskulauseisiin, mutta ainakin he antavat vastustajilleen tilaa puolustaa omia näkemyksiään. Lähestymistapa on reilun aggressiivinen, suora ja huumoriakin löytyy."
Mainituksi tulee myös taloudellinen hyöty "Kirjojeni kustantajan edustaja oli mukana Skepsiksen tilaisuudessa. Koska kirjojen myynti nousi huuhaa-palkinnon ansiosta moninkertaiseksi, hän esitti siellä toiveen, että jollekin kustantajan toiselle kirjalle voitaisiin myöntää huuhaa palkinto seuraavana vuonna. Tämä toive kuitenkin torjuttiin, koska ”emme voi myöntää palkintoa samalle taholle useana vuonna”. Tämä on tietysti ymmärrettävää. Skepsiksen palkitsemien kirjojen myynti on viisinkertainen verrattuna muiden kirjojeni myyntiin."
Seta sen sijaan saa moitetta. Se ei ole avoin eikä keskusteleva. Mukaan livahtaa jopa melko omituista palautetta "Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liikkeiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?" Lisäksi minua kiinnostaa Puolimatkan lausunto "Seta toteaa edelleen: ”Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhuessaan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.” Lapsen hyvinvointia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?". Puolimatka itse on todennut ja lausunut kannanottoja siitä että homot vanhempana ovat eitoivottava ja huono asia. Hän itse tuskin vääntää lausuntojaan siihen muotoon että homojen avio-oikeuksia ei edes saisi puolustaa. Tämä vihjaa että Puolimatkalla ei ole oikein puhtaita jauhoja pussissaan.
Sanon aggressiivisen suoraan ja reilusti että on selvää, että Puolimatkalla ei tosiasiassa ole tässä mitään aikeita puolustaa skeptikkojen keskustelukulttuuria. Hänen tekstinsä on vain ja ainoastaan reaktio hänen tuoreesti saamaansa Setan nimitykseen. Skeptikot ovat olemassa vain jotta voidaan luoda kontrasti. Kontrasti jolla kerrotaan sitä samaa narraatiota jolla Puolimatka on mennyt koko uransa läpi. Eli narraatiota vainotusta toisinajattelijasta.
Tämä on selvää kun muistaa miten hän evoluutiokeskustelusta kirjoitteli. Hän meni vainotuksituleminen edellä puuhun. Skepsiksen ilkeät ja epäreilut tiedepoliisit jotka tallasivat mielipiteenvapautta - jota pluralistiksi itseään kutsuva teismiinpakottaja Puolimatka - saivat osansa. Puolimatkan reilun ja hyvän keskustelukulttuurin kehumista ei siksi löydykään evoluutiokeskustelua kuvanneesta "Tiedekeskustelun avoimuuskoe" -kirjasta.
Olen lisäksi huvittunut että Puolimatkasta on asiatonta että hänelle annetaan kunniarotta -palkinto. Hän itse oli halukas syyttämään Piankaa kuulopuhetuntumalta massamurhan suunnittelijaksi. Puolimatka otti osaa Piankan kiusaamiskampanjaan johon liittyi myös tappouhkailuja. Puolimatka myös kirjoitti tästä kirjaansa jo kun kaikki tieto asiasta oli julkista ja hän tiesi tai hänen olisi akateemisena ihmisenä pitänyt tietää. Eikä hän korjannut kirjojaan kun skepsis-keskustelujen yhteydessä Pianka -casen virheellisyys hänelle tuotiin tietoon. "no anteex" -tyylinen nettikorjaus asiaan saatiin vasta kun Piankalle itselleen asti vietiin tieto ja hän otti lakimies edellä yhteyttä Puolimatkaan.
Puolimatkaa kohdeltaisiin hänen oman keskustelukulttuurinsa mukaisesti jos Seta keksisi että Puolimatka olisi tilaisuudessaan käskenyt teurastaa kaikki homoseksuaalit roviolla. Ja että Puolimatka vihaa sananvapautta ja haluaa pelkän kristillisen median ja ajaa nykypäivänäkin ID -liikkeen Wedge -strategiaa jossa ateismi savustetaan pois yhteiskunnasta akatemiaa ja taiteita myöten. Ei siksi että Puolimatka olisi. Vaan siksi että Puolimatka on aina ollut niin halukas pukemaan marttyyrinviitan päälleen että hänelle totuus on tässä varsin maailmankuvallinen ja pluralistinen asia. Totuutta voi vääntää jotta erimieltä olevat saadaan syytetyiksi vainoamisesta.
Puolimatka ei ole suoran tai reilun aggressiivinen. Hän on passiivisaggressiivinen tavalla jossa hän loukkaantuu jos häneen itseensä kohdistetaan erimielisyyttä ja kritiikkiä. Mutta jossa vastapuolta kohdellaan "rationaalisesti" syyttämällä ties mistä kauheuksista. Tämä ei ole Puolimatkasta ilmeisesti ad hominem -strategiaa sitä kautta että hän muuttaa lausuntojen paketointia. Että vihollisen syyttäminen vainoajaksi ei ole sitä että kritiikin olemassaolosta tehdään todiste omasta vainottunaolemisesta. Vaan sitä että se on asiallista kun siihen käytetään sivistyssanoja. Eli kun vihollista herjataan ei saa käyttää avointa ja suoraa "rotta" -sanaa vaan täytyy kutsua samanlaisilla käsitteillä joilla YK kuvaa niitä jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmiskuntaa kohtaan. Puolimatka ei tiedä mitä hyvässä hengessä käyty keskustelu edes tarkoittaa. (Paitsi ilmeisesti sitten kun tällä luodaan kontrastia jotta joku muu erimielinen saadaan ad hominem -strategian kohteeksi.) Tai ainakaan hän ei sellaista itse osaa harjoittaa. Huumorintajuakaan hänellä ei, tunnetusti, ole. Hän on kuivakka ja tylsä mies joka osaa lähinnä hakea sivistyssanakirjasta termejä joilla voi kertoa olevansa niin ja niin vainottu taas jälleen kerran.
Puolimatkan "kunniarotta" -nimityksen osuvuudesta sanon vain sen verran että kyseenalaisin kohta siinä ei ole se "rotta" -sana vaan se "kunnia" -sana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti