Tom Kärnä kirjoitti pienen reagoinnin aborttikeskusteluun liittyen. "Hän nuolaisee kiihdyksissään huuliaan miettien sitä, miten Intiassa ja Kiinassa harrastetaan eugeniikkaa eli rotuhygieniaa abortoimalla tyttösikiöitä, jotka eivät ole olemassa olevia ihmisiä vaan potentiaalista biojätettä." Lausunto on mitä ilmeisemmin hieman huumorimielessä kirjoitettu. Mutta se toimieleeni keskustelun jonka taannoin kävin. Keskustelunaiheena oli eugeniikka ja se että onko ihmislajin evoluutio pysähtynyt ja onko tällä kaikella vaikutusta tai jopa uhkaa ihmislajin säilymiselle.
Keskustelun sivulauseessa tulin maininneeksi että on vaikeaa nähdä miten "mongoloidien", "Downin syndroomaisten" eli 21 -trisomian abortointi olisi rodunjalostusta. Että aika erikoista eugeniikkaa on se joka iskee kromosomien määrää, ei siis esimerkiksi yksittäisiä geenejä ja niiden frekvenssejä vastaan. Teknisesti lausuntoni on täysin paikkaansapitävä. Kromosomien määrää koskeva poikkeama ei ole mikään "jalostusasia".
Samoin kuin tyttöjen abortointi ei ole suoraan rodunjalostusta. Siinähän käytännössä kontrolloidaan lisääntymisikäisten naisten määrää "enemmän tai vähemmän satunnaisesti". Näin ollen tyttöjen abortoinnilla on jalostuksellisia seurauksia lähinnä jos sen seurauksena on sukupuutto sen vuoksi että on vain miehistä koostuva yhteiskunta. Ja epäsuoraa evolutiivista vaikutusta sitä kautta että kun kaikille miehille ei löydy puolisoa niin on todennäköistä että partnerinvalinnassa on tässä kohden monenlaisia valintamekanismeja.
Tämä huomautus johti yllättävään raivostumiseen. Eräs 21 -trisomiaa sairastavan vanhempi pahastui ja suuttui minulle verisesti. Hän ei kuulemma edes jaksa enää keskustella tämänlaisista asioista. Huomio siitä että on vaikeaa nähdä abortti jalostuksena nähtiin samana kuin vammaisten arvottomana näkeminen. Ajatus oli hyvin hämmentävä, sillä en koe olevani niitä verevimpiä abortinpuolustajia. (Edustan linjaa jossa nykyistä aborttilainsäädäntöä voitaisiin jopa hieman tiukentaa. En tosin kannata abortin täyskieltoa.)
Logiikka oli kuitenkin onneksi muualta tuttu. Onhan moni uskovainenkin sitä mieltä että syrjintä on OK jos pystytään osoittamaan että se ei ole rasismia. Samoin monissa maahanmuuttokriittisissä on ihmisiä joilla näyttää olevan jännittävä tarve selittää että heidän syrjivä käyttäytymisensä koskee islaminuskoa eikä mustaa ihonväriä. Sillä asenne on oikeutettu jos se ei ole rasismia. Uskonnollinen syrjintä on jostain syystä helpommin "asiallista kriittisyyttä" silloinkin kun siinä oikeasti tehdään toisille vakavia asioita. Samat tai jopa lievemmät teot puhtaasti rasismin nimellä saavat sitten paljon kovempaa vastustusta ja niitä ei pidetä "kriittiseen keskusteluun kuuluvana". Molemmat ovat pohjimmiltaan kuitenkin jotain joka on hyvin lujasti sitä mitä ihminen on ja kokee olevansa.
Eugeniikkatarina onkin 21 -trisomian kohdalla jonkinlainen tarina jolla saadaan uhristatus. Eli nykyajan yhteiskunnassa valtaa. Oikeuksia on vaikeaa ajaa jos tämänlainen tarina puuttuu. Tämän vuoksi lopputulos tosin näyttää hieman erikoiselta. Mieleen tulevat lähinnä ne maahanmuuttokriitikot jotka edustavat sitä marginaalia joka tunnustaa olevansa rasisteja. Heillä tuntuu olevan kova tarve kertoa eugeniikasta. Lähinnä siksi että tätä kautta kysymys ei ole ideologisesta rasismista vaan rasismi oikeutetaan yhteiskunnallis-geneettisillä argumenteilla. Tällöin rasismi on siis jotain joka olisi mahdollista täysin järkevillä ihmisillä. Valitettavasti tämä vaatisi toki sen että näissä eugeniikkapuheissa olisi järkeä. Melko usein voidaan huomata että "Downin syndroomaiset" ovat hyvä testaus näille ihmisille. Sillä täiden "avorasistien" on hyvin helppo saada puhumaan siitä miten heidän abortointinsa olisi rodulle ja tulevaisuudelle parasta.
Vastaukset tuntuvat paljastavan sen, että hyvin monien eugeeniikan ystävien kannattaisi todella opetella sitä miten rotua jalostetaan. Mutta ymmärrän että populaatiogenetiikan kaavojen pänttääminen on tylsää jos vaihtoehtoisesti voi ensin tuuletella kainaloita ja mennä sitten huutelemaan höpöjä ihmisille.
1 kommentti:
Teksti oli joko huumoria tai sitten vaihtoehtoisesti kaikkien aikojen huonoin blogimerkintäni.
Lähetä kommentti