Oikeusjuttu ilman oikeusjuttua

Ylläoleva video kuvaa edutainment -kanavaa YouTubessa pitävän matemaatikon kohtaamaa ongelmaa. AdSense on tunnistanut invalideja klikkauksia ja sulkenut tilin.  Tämän seurauksena henkilö ei voi enää koskaan avata uutta AdSense -mainostilaa. Joka taas on välttämätöntä jos haluaa tienata mainoksilla YouTube -kanavallaan. Ongelmana on syytöksen geneerisyys ja epämääräisyys. Ja se, että valituksiin vastataan geneerisellä automaattiviesteillä.

Tilanne on käytännössä Kafkan "Oikeusjuttu", tosin ilman oikeusjuttua. Usein teosta pidetään byrokratian moittimisena. Mutta Kafkan teos vihjaa vakavammasta ongelmasta. Vika ei ole siinä että on juridiikkaa ja oikeusistuimia. Teoksen ongelmat perustuvat siihen että niistä puuttuu elementtejä jotka ovat oleellisia länsimaiselle oikeuskäsitykselle.

Länsimainen oikeuskäsitys perustuu Montesquieun vallan kolmijaolle. Lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta ovat eri tahoilla. Tätä hajautusta pidetään oleellisena. Lisäksi korostetaan että oikeudenkäyntien pitäisi olla julkisia siten että syytetty tietää mistä rikoksesta häntä syytetään. Lisäksi pidetään oleellisena että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan ja että tässä tilanteessa todistustaakka on tuomioistuimella joka syyttää. Lisäksi teko joka ei lainsäädännön mukaan ole laiton, ei saa tuomiota. Lisäksi rikoksilla on määräajat jonka jälkeen ne vanhenevat. Ja samasta teosta ei saa tuomita lukuisia kertoja. Ja jos teko ei ole teon tekohetkellä laiton, ei sitä saa taannehtivasti kohdistaa. Lain säätämisen jälkeen tehtynä teko on laiton. Vika ei ole siis byrokratiassa vaan siinä että Kafkan "oikeusjutussa" sekä oikeudenistunnot että niissä käsiteltävä syyte ovat salaisia. Missään vaiheessa ei selviä edes että mistä tässä ollaan syyttämässä. Absurdiutta korostaakin se, että tuomiota pyöritetään ja syytetty on syyllinen kunnes toisin todistaa. Ja hän ei voi puolustautua koska hän ei tiedä mistä syytetään.

AdSensen kohdalla tilanne on sama. Zogg Betelgeusista joutui olemaan kuin keskijohdon pankkiiri K. Tosin sillä erotuksella että Zoggilla ei ollut oikeusjuttua vaan pelkkä tuomio. Tuomio josta saa valittaa keinotekoisella valituksella joka ei johda mihinkään. ; Todennäköisin syy tuntuu myös uskottavalta. AdSense yrittää toimia periaatteessa aivan oikein. He tienaavat rahaa mainoksilla. Ja mainoskanavat saavat sitten hitusen lisätuloja näiden avulla. Moni yrittää huijata järjestelmää esimerkiksi käskemällä ystäviään klikata mainoksia. Ja rakentavat botteja jotka tekevät tätä. Näitä järjestelmiä vastaan on rakenenttu tunnistusjärjestelmiä jotka tunnistavat huijauspatterneja.

Näiden ongelma on kuitenkin siinä että mainoksia oikeasti klikkaavat ihmiset eivät ole algoritmeja. Joten klikkauksissa on satunnaisvaihtelua. Ja koska AdSenseen on liitoksissa paljon eri kanavia joilla taas on paljon eri katsojia, on se "suuri paikka" tavalla jossa voimaan astuu suurten lukujen laki. Kun määrä on runsas, on todennäköistä että ilmoille putkahtaa "invalideja patterneja" aivan sattumalta. Se on suoarstaan matemaattisesti odotettavaa. Joka johtaa siihen että tunnistusalgoritmit ovat herkkiä "väärille positiivisille". Se tunnistaa todellakin aidot huijarit mutta sekaan livahtaa myös vääriä syytöksiä. Ja näitä vääriä syytöksiä vastaan puolustautuminen on tehty vaikeaksi. Ja tämä on se ongelma. Etenkin kun yhtiö rankaisee varsin vakavasti niitä joiden kohdalle tämä rangaistus sattuu osumaan.

Tämä on tärkeää. Sillä se liittyy syvästi kahteen asiaan : Ensinnäkin yhteiskuntamme perusrakenteiden uudistumiseen. Että siihen että tämä paljastaa puutteita ns. vapaasta markkinataloudesta.

AdSense on todellakin analoginen perinteisen markkinapaikan kanssa. Tietyssä mielessä kauppaa on käyty aina ja se on tehty jonkinlaisessa paikassa. AdSense on siis ikään kuin henkilö joka ostaa palan maata ja päättää että tähän tulee kaupungin markkinapaikka. Ja sitten hän vuokraa tiloja ihmisille. Tämä on periaatteessa kunniallinen tapa hankkia elantoa. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että jos markkinapaikka on riittävän keskeinen, markkinapaikan pitäjällä on helposti omituisia oikeuksia jotka sotivat nimenomaan muiden vapaata yrittämistä vastaan.

AdSense demonstroi miten ongelmana onkin tavallaan se, että se tarjoaa käytännössä jotain joka on pakko ottaa jos haluaa tienata YouTubessa tai muussa vastaavassa valtavan kokoisessa mainospaikassa. Se vertautuu markkinapaikan omistajaan joka on ostanut kaikki mahdolliset ruohokaistaleetkin koko maan alueelta joten vaihtoehtoina on joko käydä kauppaa heidän ehdoillaan tai olla käymättä kauppaa. (Vapaa markkinatalous koskee siis vain sitä että käykö kauppaa in first place.) Ja jos markkinataloutta ei saa rajoittaa, niin ei ole mitään pakotteita että nämä rajoitukset olisivat reiluja. Jos markkinataloutta ei saa kontrolloida, ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa miksi sopimusta ei jatketa tai antaa oikeutta puolustaa syyttömyyttään. Yhtiöt eivät toimi kuten lainsäädäntöelimet. Ja ne tekevät sen juuri siksi että niissä ei tunneta vallan kolmijaon kaltaisia järjestelmiä. Koska jos ne tuntisivat, niin ne olisivat by definition vapaan markkinatalouden rajoittajia.

Tässä mielessä uusliberalismi näyttääkin aika pitkälle niiltä ihmisiltä jotka vihaavat "koululääketiedettä" lähinnä sen vuoksi että he eivät ole kohdanneet ja nähneet niitä seurauksia joita ilman tätä "koululääketiedettä" olisi. He näkevät vain pitkät jonotusajat ja kalsean terveyskeskuslääkärin jolla on liian kova kiire. Vapaan markkinatalouden kannattajat kun eivät ole koskaan joutuneet mielivaltaisesti kohdelluiksi siksi että meillä on "byrokratia" ja järjestelmä joka valvoo ja ohjaa toimintaa hyvinkin laajasti. On helppoa nähdä tilanteet jotka eivät toimi tai jossa oikeus ei toteudu. Mutta vaikeaa on nähdä että se että ne voi ylipäätään nähdä johtuu siitä että toimintaa ohjaavat rajoitteet, kuten se että tiettyjä asioita on pakko pistää julkiseksi tiedoksi. Sitä on vaikeaa nähdä että se että ongelma ylipäätään nähdään ei ole ilmiselvyys. Että jos meno olisi anarkistista, niin näistä vääryyksistä ei välttämättä koskaan edes kuultaisi.

Kafkan "oikeusjuttu" tuntuu absurdilta. (Ihan lajityyppinsäkin vuoksi.) Mutta vapaa markkinatalous nimenomaan avaa järjestelmiä jotka tuntuvat vielä absurdimmilta. Sillä Kafkalla oli sentään oikeudenkäynti. Vapaassa markkinataloudessa markkinapaikan omistaja voi määrätä ehtonsa siten miten lystää, eikä hänellä ole mitään pakotetta antaa vierailleen mitään oikeusturvaa. Ja näin syntyy oikeusjuttu jossa ei edes ole oikeusjuttua. Joka on vielä absurdimpaa kuin tuo absurdin mestarin keskenjäänyt teos.