Ja tämän aseen syntyhistoriasta on keskusteltu paljon. Eräs sittemmin hylätyistä teorioista korosti että khopesh olisi itse asiassa sirppi joka olisi kasvatettu sotakäyttöön. Mutta tämän puolesta ei oikeastaan puhu muu kuin miekan aivan silmämääräisin muoto. Sillä sirpissä terä on kaaren sisäpinnalla kun taas khopeshissa terä on kaaren ulkoreunalla. Se on tässä mielessä lähempänä sapelia kuin sirppiä.
1: Tämä sama keskustelu tavallaan toistuu kukrikeskustelussa. Osa uskoo että nepalilaisten kukreihin on otettu vaikutteita khopesheista. Mutta ne ovat sitten tiivisti sirppimäisiä. Itse asiassa ne voivat olla jonkinlainen sirpin jatkokehitelmä. Itse tosin luotan enemmän siihen että Aleksanteri Suuren sotajoukon mukana yleiset falcata - ja kopis -miekat ovat vaikuttaneet kukrejen kehitykseen. Niissäkin on kaareva, hieman vesurimaisesti kaartuva terä jossa terä on juuri kaaren sisäpuolella eikä khopeshin tai sapelin tapaan ulkoreunalla. Ja näin on aivan uskottavaa että kukri on näiden miekkojen pohjalta tehty veitsiversio.
Mutta on kuitenkin järkevämpää sanoa että sapeli olisi khopeshin myöhempi kehitelmä. Sillä khopeshin taustalla on todennäköisesti kirves. Niin sanottu "epsilon axe". Kun ajatellaan että olisi D:n muotoinen kirveenterä, joka ensin valetaan kokonaan pronssiin ja jota sitten kevennetään ottamalla terän takaa tarpeettomaksi jäävä varsiosa pois, jää jäljelle ) -kaari. Ja tämä nähdään khopeshin kehittymistieksi.
Muoto on toisaalta välttämättömyys. Sillä pronssi on hauraampaa kuin rauta tai teräs. Aseesta pitäisi tehdä sen painoinen että se ei paina älyttömästi. Ja siihen pitäisi saada kuitenkin pituutta. Mutkan tekeminen on vahvistanut rakennetta.
Toisaalta rakennetta on tukenut myös sen ajan tekniikka. Khopesh -miekkoja ei nimittäin niinkään taottu kuin valettiin. Eli sulaa pronssia kaadettiin muotteihin. Tätä kautta niihin saatettiin valaa tarkkojakin yksityiskohtia. Näin erilaiset "veriurat" ja erilaiset tukirakenteina toimivat paksunnokset saatiin liitettyä aseeseen vaikka niiden liittäminen muutoin voisikin olla haasteellista. Tämän vuoksi niissä onkin tukirakenneratkaisuja jotka alkoivat yleisinä palata teräsaseisiin vasta paljon paljon myöhemmin.
Tämä ajatus on tärkeä yhä kun mietitään vaikka miekkojen painopisteitä. Länsimainen miekkahan on usein painotettu lähelle kahvaa. Khopesh kuitenkin muistuttaa että jokin joka voidaan laskea melko selvästi miekaksi voi olla myös kärkipainoinen. Se on samalla kuitenkin myös pistoase, eli sen pisto ja iskuominaisuudet ovat hyviä. Euroopassa taas on korostettu enemmän pisto ja viilto-ominaisuuksia ja jos on haluttu erilaisia puolia, on käytetty sitten kirvestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti