Pommelin kiinnittämisestä

Hyvin useissa miekoissa on jonkinlainen pommeli. Sillä on monenlaisia funktioita. Se toimii jonain jolla lyödään, jonain joka tasapainottaa asetta muuttaen sen painopistettä ja sen avulla kahva pysyy yleisesti ottaen kasassa. Tämän vuoksi jos on vaikka ostamassa itselleen miekkaa, on pommelin tarkastaminen erityisen tärkeää. Melko moni ostaa "löysiä tai löystyviä" miekkoja sen vuoksi että asiaa ei ole tullut katsotuksi. Ja se on oikeastaan melko helppoa tehdä.

Osa halpamiekkojen pommeleista on melko järkyttäviä. Pahin johon olen törmännyt on ollut se, että pommeli on ollut pallo jossa on piikki. Tämä piikki on sitten kulkenut pitkän matkaa ohuena "rotanhäntänä" kahvassa ja se on juotettu kiinni terään melko lähellä väistiä. Olisi paljon mielekkäänpää että terä jatkuisi yhtenä osana koko kahvan läpi ja pommeli olisi se paikka johon terä sitten kiinnitetään. Luultavasti koristemiekaksi tehty vemmel oli vain haluttu siistin näköiseksi. On tavallaan esteettistä kun pommelin päässä ei ole mitään rumaa juotospalloa vaan saumaton täysin sileä pallo. Tästä opitaan se, että ei välttämättä pidä ostaa pommelia jonka kiinnitysmenetelmää ei näe. (Tai vähintään on kysyttävä miten se kiinnitys on tehty. Onko päällä lisäkuorrutuksena ohut metalli vai mikä temppu on taikuuden takana.)

Asiallisempia kiinnitystapoja onneksi on. Ja niiden tunnistaminen on kohtuullisen helppoa.

Ensimmäinen tapa on se, että pommeli on vähän kuin mutteri ja miekan terän kahvan läpi tuleva osa on kuin ruuvi. Eli molemmissa on kierteitä. Tai sitten pommelin jälkeen on mutteri jossa on kierteet. Tapa on moderni mutta siinä on puolensa. Ja puolensa. Tärkeimmät edut ovat siinä että tämä ratkaisu tarkoittaa sitä että joitain perusmuutoksia pystyy tekemään itse. Näin esimerkiksi kahvaosaa voi vaihtaa toisesta aseesta ja kaikki mitä muutokseen tarvitaan on jonkinlainen mutterinväännin. Tämä johtaa siihen että joitain perushuoltoja voidaan tehdä itse. Ja toisaalta jos kahva löystyy, korjaukset pystyy tekemään itse kiristämällä mutteria. Ei tarvitse ottaa seppään yhteyttä tai omistaa mitään monimutkaista. Ongelmallisena puolena on se, että ajan mittaan tällä ratkaisulla tehdyt kahvat myös tulevat löystymään. Ja jos asetta käytetään paljon, ja korjauksia joudutaan tekemään usein, niin kierteet tulevat kulumaan. Lisäksi ajan mittaan saattaa tulla yllättäviä ongelmia. Kahvan puuosat voivat ajan mittaan litistyä paineessa ja lopulta pommelin päästä pilkistävä mutteri on epäesteettisesti esillä. Ja jossain vaiheessa itse puukahvakin saattaa halkeilla tai jopa mennä rikki. Lisäksi moni pitää tätä ratkaisua huonona koska se ei ole historiallisesti autenttinen. En kuitenkaan syvästi halveksi tätä ratkaisua. Se on funktionaalinen, ja sopii modernille tee-se itse -miehelle.

Toinen yleinen kiinnitystapa on se, että mutteria ei ole, vaan läpi tuleva piikki litistetään pommelia tai jopa vain kahvaa vasten. Tämä johtaa varsin kestävään kahvaan. Tämä kiinnitystapa harvemmin läytee löystymään tai kiristä kahvan puuosia rikki. Lisäksi litistetyn osan voi periaatteessa muotoilla niin että siitä tulee koristeellinen osa pommelia. Ongelma on siinä että jos kahvaa pitää korjailla, siihen sitten tarvitaan erityisapuvälineitä. Teoriassa jos kahvaa ei ole tehty kaiken taiteen sääntöjen mukaan, puuosat voivat yhä kutistua kahvassa ja näin pommelin ja kahvan osiin syntyy ylenmääräistä ja ehdottoman eihaluttua löysyyttä. Vaihtoehdoksi saattaa jäädä raon tilkitseminen jollain vähän epätyydyttävillä ratkaisuilla. (Itse olen joutunut kietomaan pikilankaa tai jopa ohutta nahkahihnaa rakoon jotta kahva olisi taas tiivis ja kasassapysyvä.) Tämä tapa on kuitenkin taatusti historiallinen.

Kolmas tapa on sitten se jota voi aika rehellisesti sanoa parhaaksi tavaksi tehdä asia. Siinä pommeli kiinnitetään kahvaan kuumana. Tällöinkin asettelu on ujuttelua. Kun pommeli sitten jäähtyy, myös siinä oleva aukko kitistyy. Ja näin pienimmätkin rakoset peittyvät ja pommeli on sen jälkeen sikalujasti kiinni. Tosin jos kahva tämänlaisessa aseessa hajoaa, se pitää rakentaa uudestaan kahvan ympärille sen sijaan että kahva menisi sen läpi. Muut tähän liittyvät vaikeudet ovat sitten "sepän ongelmia". Eli hän joutuu miettimään miten pommeli asetetaan ilman että kahvan puuosat käristyvät. Näiden onglemien kiertäminen on haaste. Mutta pommeli sitten kuitenkin selvästi tällä menettelyllä on lujasti kiinni.

Toki sitten voi aina huijata. Kun tein kaavakuvaa isälleni, siitä voidaan huomata että tosiasiassa pommeli ei siinä lainkaan pidä kahvaa kiinni. Kahva on kiinnitetty "keittiöveisten tapaan" siten että kahvan läpi menee kiinnitystappeja. Pommel on tälläisessä lähinnä vastapainona. Kahvan lujuus ja pommelin kiristäminen eivät tässä kontekstissa ole niin merkittäviä. (Halusin tosin tietoisesti tehdä siitä mahdollisimman suuresti sellaisen että sen pystyy tekemään olematta miekkaseppä.)