Kaatuuko ateismi misogyniaan?

Mark Oppenheimer nosti Buzzfeedissä esiin sen, miten monet nimekkäät uusateistit ovat nostaneet päätään ns. antifeministisinä ja sovinistisina. Esille nousi esimerkiksi Shermer. Mainituksi tulee myös Rebecca Watson ja ns. elevatorgate. Nämä ovat aivan oikeita tapahtumia ja itse asiassa asiasta on keskusteltu viime aikoina uusateistien omilla kanavilla varsin runsaasti. P. Z. Myers on toki aikaisemminkin reagoinut esimerkiksi moittimalla Richard Dawkinsia joka ilkkui elevatorgaten tasa-arvo -ongelmia mitättömiksi verraten niitä siihen miten muualla ja muiden uskontojen kuin kristittyhen parissa tapahtuu paljon pahempaa. (Se siitä Dawkinsin ja uusateistien fatwakateudesta.)

Myers on kuitenkin tuoreemmin kritisoinut Sam Harrisia. Harris kun on selittänyt ateistien sukupuolittunutta kannattajajoukkoa. Harrisin lausunto "I think it may have to do with my person slant as an author, being very critical of bad ideas. This can sound very angry to people..People just don’t like to have their ideas criticized. There’s something about that critical posture that is to some degree instrinsically male and more attractive to guys than to women" ... "The atheist variable just has this – it doesn’t obviously have this nurturing, coherence-building extra estrogen vibe that you would want by default if you wanted to attract as many women as men." on nähty sovinistisena. Liikehdintä on sen verran suurta ja selkeää että Myers kysyy jopa "leikillään" että olisiko tässä naisvihamielisessä asenteessa kyseessä jokin tarttuva. Ateisteja kenties vaivaa liiallinenkin "Spock-mielikuva".

Tämän tasapainoksi onkin pakko huomauttaa, että Parrott on moittinut ateisteja äärimmäisen feministisiksi. Että näitä liberaaleja ja feministisiä näkökulmia ei edes saisi kritisoida. Hän nojaa tässä varmasti aitoihin kokemuksiinsa siitä että kun tietyistä asioista puhutaan, niin saadaan paljon kritiikkiä ateistien sisältä. Mutta hän sekoittaa tämän samaksi kuin dogmaattiseksi mielipidekuplaksi. Oppenheimerin korostus muistuttaakin siitä että Parrottin päätelmät dogmaatisesta feminismistä ovat enemmän tai vähemmän alasammuttuja.

Oppenheimerinkin näkemykset ateistiliikkeen hajoamisesta ja lopusta ovat nähdäkseni äärimmäisen heikoilla kantimilla. Sen takana on luultavasti enemmänkin halu ja tarve luokitella ateismi dogmaattiseksi keskusohjatuksi liikkeeksi. Tässä mielessä asenne nivoutuu osittain kristittyjen tekemään "korvaushoitoon" jossa he ymmärtävät oman ideologiansa ja katsovat muita ideologioita liikaakin tämän yhden ideologian kautta. Tällöin Darwin rinnastuu profeettaan ja ateismikin on "vain uskonto". Tällöin saattaa olla ymmärrettävää miksi ateismikritiikki näyttää fiksoituneen Richard Dawkinsin moittimiseen. (Tai tarkalleen ottaen kritiikki keskittyy siihen että on luettu Alister McGrathin ja muutaman vastaavan apologeetikon tulkintoja Dawkinsista. Tätä kautta syntyy lausuntoja joista läpipaistaa se, että itse Dawkinsin teoksiin ei ole tutustuttu.) Mutta sosiologisesti tarkastellen uusateismi on aivan erilainen liike. Kuten Taunton asiaa puntaroi, uusateismi on ymmärrettävä ruohonjuuritasolla. Uusateismia voi ymmärtää vain "ateistiskenen" kautta lähestymällä. Ja tätä ymmärtämiselle tärkeää skeneä eivät voi määrittää kristityt kirjanoppineet. Ei vaikka heitä kuinka ystävällisiksi ja lempeiksi kuvataan. Uusateismin tutkimus vaatii sitä että kulttuuria lähestytään samaan tapaan kuin antropologi. Tähän toki pystyy kristittykin. (Mutta hyvin harva on tähän valmis. On helpompaa lukea McGrathia ja paheksua.)

Itse asiassa kristillisessä kulttuurissa tiedetään vastaavaa.

Jos me mietimme kristityissä protestantteja, se on jakautunut useisiinkin erilaisiin lokeroihin. Nämä ovat usein keskenään lujastikin erimielisiä. Hyvin harva kuitenkaan on esittänyt että kristinopin ajat olisivat lopussa heti kun prostestanteissa onkin yht'äkkiä vaikka luterilaisia ja kalvinisteja. Harva näkee että Jehovan Todistajien irtautuminen seitsemännen päivän adventisteista tuhoaisi adventismin. Päinvastoin.

Itse asiassa tämän lohkoutumisen vaihtoehtona olisi teokraattinen kirkkoinstituuttiohjattu dogmaattisuus. Jos uskonto korostaa omantunnon tärkeyttä, sen parissa erimielisyyksillä on tilaa kasvaa ja tämä johtaa helposti samanmielisten irtautumiseen uudeksi alakulttuuriksi. Uusateistejen "ruohonjuuritasolta nouseva" rakenne ja sen yhdistäminen "sapere aude" -valistusihanteisiin aikaansaavat juuri samanlaisia seurauksia. "Vanhat ateistit" vain puhuvat "vapaa-ajattelusta" ja uusateistit korostavat individualismia ja kutsuvat mielipiteenmuodostamistaan ihanteissaan "omilla aivoilla ajattelemiseksi", eivätkä omastatunnosta. Mutta seuraukset ovat samoja kuin omantunnon korostamisessa.

Joten itse asiassa tuo jakautuminen näyttää että asia on monille tärkeä ja sen parissa keskustelua pidetään verevänä ja että skene elää jossain muunlaisessa keskustelukulttuurissa kuin echo chamberissa. Ryhmittymä ei tätä kautta voi olla esimerkiksi kulttityyppinen. Ja itse asiassa ideologioiden jakautuminen pienempiin klustereihin liittyy myös kannattajamääriin. Luultavasti ateisteja alkaa olemaan niin hirveitä määriä että jakautuminen pienempiin alakulttuureihin on suorastaan väistämätöntä. Tätä on tapahtunut kristinuskonkin parissa koko ajan. Tuhon säveliä ei ole toitotettu. Vaan itse asiassa on yritetty korostaa että mielipide-erot ovat rikkaus joka kertoo että asia on suuri ja tärkeä ja että monenlaisia ihmisiä mahtuu mukaan, eikä saa siksi leimata "kaikkia kristittyjä tietynlaisiksi". Ateisteihin ei jostain syystä olla valmiita soveltamaan näitä samoja argumentteja.

Dogmaattinen militanttiateistiklusteri tai ei ateismia ollenkaan?

Itse pidän esimerkiksi Shermeriä hyvänä skeptikkona. (En mieti onko hän hyvä ateisti koska ajatus tälläisestä on hieman vieras, toisaalta en itse ole ateisti ja ennen kaikkea jos ateismin sisältö määräytyy "skenessä" on tätä Shermerin oikeaoppisuutta hyvin vaikeaa lähteä arvioimaankaan.) Korostan että feminismi on etiikkaa, joten erimielisyys tässä ei ole rinnastettavissa vaikkapa Kent Hovindin tiedevirheisiin. Ja Harrisin lausunnossa ei mielestäni ole mitään niin verevää että siitä jaksaisin välittää. Harrisin lausunto on kuitenkin jotain jota olen tottunut kuulemaan - itse asiassa paljon vahvemmissa muotoiluissa - erilaisilta oikeistokristityiltä. Ja tämä antaa minulle hitusen toivoa.

Olen nimittäin melko turhautunut siihen että sekä ateistien että kristittyjen ideologiat ovat polarisoituneet ja poteroituneet. Ja tämä taas johtaa helposti siihen että ideologioiden sisällöt alkavat muotoutumaan ns. vastaankirjoittamisen periaatteella. Ja tässä prosessissa käy helposti niin että "jos NE on jotain mieltä asiasta" niin sitten pitäisi itse olla erimielinen tästä asiasta, "vaikka ihan periaatesyistä". Tämä prosessi muotoilisi äärimmillään ateismista jotain joka ilmenee erilaisissa ateisteja koskevissa pilkallisissa stereotypioissa. Mieleeni tulee ainakin liberaalimaineisen Jaakko Heinimäen "Metro" -kolumni jonka ydin oli siinä että ateismi ei voi olla vapaa-ajattelua ja että otsikko on harhaanjohtava koska ei se että on täsmälleen erimielinen fundamentalistien kanssa johda yhtään erimielisempään ja rikkaampaan kokonaisuuteen. Shermer ja Harris korostavat tässä kenties jotain jota moni ateisti ei halua "omissaan" nähdä. Mutta samalla he todellakin demonstroivat että ateismia ei "kirjoiteta" eikä sen suuntauksia rakenneta tällä parjatulla "vastaankirjoittamisen periaatteen tavalla". Samalla tietenkin sekin että Shermeriä ja Harrisia moititaan laajasti uusateistien omilla palstoilla kuvaa sitä että ateismi ei taivu auktoriteettiuskoiseen rakenteeseen jossa "Ei ole yhtään Jumalaa ja Richard Dawkins on hänen profeettansa, korjaan, todennäköisesti ei ole yhtään..."

Kokonaisuuden kannalta näyttääkin siltä että ateistien kriitikoilla on kovia vaikeuksia. He yrittävät selittää että ateismi on militantti dogmaattinen klusteri jossa fanittavat seuraajat tottelevat auktoriteettejaan ja ovat vihaisia ja kaikessa ehdottomasti kristittyjä vastaan eivätkä koskaan yksimielisiä. Tämä kuva näyttää olevan jopa niin vahva että mitä vahvemmat merkit osoittavat tätä kannanottoa vääräksi, sitä valmiimpia nämä ihmiset ovat näkemään että ateismi olisi jotenkin tuhoutumassa. Tämä on melko komediallista.