Turku on suomen persereikä ja vierailin in-out -henkisesti siellä uutenavuotena. Tähän liittyen on mainittava se, että minulla on helposti lähestyttävät kasvot, mutta ei persoona. Lisäksi pidin päässäni davy crockett -hattuani. Tähän luokkaan olenkin saanut paljon kommentointeja. Mutta en sellaisia kuin nyt.
Jos tavallisesti kommentit ovat joko kehuvia sudenpentuheittoja, kehuvia davy crockett -heittoja tai negatiivisia turkis on murha -lauselmia oli nyt tarjolla minulle jotain muuta.
Tähän liittyen Turun kauppakäytävällä minua puhutteli vanhempi setämies. Hän oli setämies joka miellyttävästi kertoi olevansa päälle kuusikymppinen eläkeukko. Hän kysyi että metsästänkö. Ja kun kerroin että en, hän sanoi että hän näki sen päälle päin. Ja että minun tulisi ymmärtää että en voi pitää tuollaista hattua, koska se loukkaa oikeita metsästäjiä. Että en ole tarpeeksi miehekäs pitääkseni tuollaista hattua.
Olen kuullut vastaavia tarinoita lähinnä intiaanien heimopäähineistä mutta en ollut tiennyt sudenpentuhattujen takana olevan jotain vaateita. Toki hattuni takana ei ole sen syvempää metafysiikkaa. Pidin vain ideasta.
Mutta ei mies tähän jättänyt. Hän jatkoi että minun hattuni on ärsyttävä. Ja että minun tulisi ymmärtää että sen käyttäminen ei ole rakentavaa. Hän sanoi että minun pitäisi dumpata hattuni ja käyttää elämäni johonkin parempaan. Mikä on tietenkin absurdia koska käsittääkseni pukeutuminen ei ole mikään elämä.
Toisaalta noin vanhan ukon olisi kannattanut ymmärtää että tuntemattomien pukeutumisesta vittuilu ei ole sekään rakentavaa, kohteliasta ja että sellainen on saatanan ärsyttävää. Ja että jos ei itse pukeudu hyvin niin ei kannata leikkiä mitään heteronormatiivisella heterotwistillä modifioitua "sillä silmällä" -sarjan muotimestaria. Että kannattaisi eläkeukkona hankkia järkevämpää tekemistä kuin kauppakadun modistina toimimisen. Että olisi kenties järkevämpiä tekemisiä. Ja että jos tuollaisista asioista todella pahastuu niin kovin niin kannattaa miettiä että miten miehekkäät ne omat preferenssit ovat.
Koska itse olin hyvällä tuulella otin asian melko kevyesti. Kerroin että sepä oli mukava kuulla, tai itse asiassa ei. Toivoin myös että mies menee tekemään omalla elämällään jotain rakentavaa. Kuten laittamaan kaulaansa myllynkiven ja hyppäämään aurajokeen. Aurajokeen joka oli kätevästi käteni viitoittamassa suunnassa.
Davy Crockett -hattuni on virallisesti tämän tapauksen jälkeen nimetty "elämäksi".
2 kommenttia:
Hyppää sinne, minne marskin miekka osoittaa. En tarkoita sinua.
Minulle sattui kymmenisen vuotta sitten sellainen juttu, että olin mennyt tuttujen kanssa paikalliseen räkälään, josta käytän nimitystä Hassula. Kun porukkamme oli sitten tekemässä sieltä lähtöä, ja minä odotin ihmisten tuloa vessasta, eräs mies rupesi vittuilemaan minulle päässäni olevan baskerin vuoksi. Ilmeisesti se toi hänelle mieleen älykön ja kirjaviisauden tai jotain.
Lähetä kommentti