Tynkkysen oikeudenkäynti tapahtui hyvin julkisesti. Hän oli pyytänyt lupaa saada kuvata sitä ja tämän luvan hän sai. Tynkkynen puolusti itseään. Annan juristien päättää miten erikoista Suomen lain silmissä tilanne on.
On toki hupaisaa nähdä miten Tynkkynen ensin puhuu sananvapaudesta ja siitä miten loukkaavia asioita saa ja tulee voida sanoa. Ja miten toisaalta hän puhuu vainoamisesta sellaisessa yhteydessä että se on (1) joko väite siitä että itse oikeudenkäynti on vainoamista, eli Tynkkynen syyttää tuomariaan. (2) Tai sitten hän viittaa siihen että ihmiset sanovat mielipiteinään asioita jotka loukkaavat häntä ihmisenä ja kristittynä. On kuin hän käsittelisi omalla kohdallaan sananvapautta ja muiden kohdalla hän kiinnittäisi huomiota aivan eri asioihin tavalla joka näyttää omituiselta jos tilanteet kääntää samalla asenteella häntä itseään vastaan.
Mutta en puutu tähänkään. Sillä elämme selvästi aikaa jolloin homoseksuaaleja kunnioitetaan jo siinä määrin että he voivat käyttää homoidentiteettiä kristittyinä ja konservatiiveina. Onhan toki jo Milo Yiannopouloksen faniryhmissä havaittu miten voimaannuttavaa on kun sitä voidaan viitata siihen että ei olla suvaitsemattomia kun pidetään homoistakin. Tämä kertoo hyvää siitä miten metelöinti homoavioliittojen haitoista unohtuu niin että konservatiivit jotka olivat sitä mieltä että konservatiivit ovat pitkällä jänteellä oikeassa unohtavat koko keskusteluun osallistuneensa.
1: Tiesittekö muuten että 40 vuotta sitten fundamentalisti-konservatiivit olivat huolissaan vammaisten seksuaalisuudesta. Tai siitä että sitä ei saanut heistä olla eikä siitä saanut puhua. Tätä asiaa kukaan ei puolusta nykyään, ei edes tiukimmissa fundispiireissä. Päin vastoin, tämä on sitä kauheaa eugeniikkaa jolla tuomitaan "evolutionisteja".
Toisaalta Tynkkynen myös arvokkaalla tavalla rikkoi homoihin liittyviä stereotypioita. (Minun on oikeasti helppoa ymmärtää miksi homoseksuaali ei pidä islamista. Samoin kuin on helppoa ymmärtää miksi homoseksuaali ei pidä yhdestäkään uskonnosta. Tosin minusta on helppoa ymmärtää kaikki kiukku kaikkia uskontoja kohtaan, joten kenties tämä ymmärtäminen ei merkitse juuri mitään ja tarkoittaakin vain sitä että minun mielenterveyteni ei ole sellainen kuin sen pitäisi.)
Tärkein stereotypia koskee sitten sitä asiaa josta oikeasti voi keskustella. Ei siksi että se on merkityksellinen, vaan siksi että se on melko ilmiselvä asia josta voi puhua. Nimittäin Tynkkysen pukeutuminen. Olen aina ajatellut että oikeuteen pukeudutaan edes jossain määrin säädyllisesti. Yrittäisin ainakin itse pukeutua siististi. En toki ole mikään tyylineuvoja. Mutta jopa minä ymmärrän että Tynkkysen hihaton T-paita yhdessä erikoisella tavalla vaaleanpunaisiin housuihin eivät olleet mikään tilanteen vakavuutta kunnioittava pukeutumistyyli. (Itse asiassa pukeutuminen oli sellainen että minun koulussaoloaikana sellaisista on saatettu heittää valituslappua allekirjoitettavaksi kotiin.) Tätä kautta voidaan ainakin heittää roskakoriin stereotyyppinen yleistys jonka mukaan homoseksuaalit ovat kovin kiinnostuneita pukeutumisesta ja että he pukeutuvat hyvin. Tässä mielessä Tynkkynen tekikin palveluksen.
Hänet nähtyään jokainen tietää että homo ei tarkoita hyvin pukeutuvaa. Ja näin jälleen yksi harhainen stereotypia murtuu ja homoja voidaan kohdella ihmisinä, kuten sinua ja minua. Valitettavasti tässä yhteydessä toki tulee mukaan sekin tosiasia että ollessaan ihmisiä, osa ihmisistä on myös tampioita, kusipäitä, typeryksiä, vihjeettömiä sekä sellaisia että ovat niin kovin miehekkäitä siihen asti kunnes luulevat että kyynelsilmä toimii oikeudessa juridisena argumenttina samalla tavalla kuin jossain koulussa. Jossa koulukiusaajan kyhäämä pikkupikku nyyhkytarina ankarasta lapsuudesta saattaa hellyttää opettajan niin että hän vaatii kiusattua antamaan anteeksi kiusaajalle.
Joo, tässä jutussa ei ole mitään syvempää metafysiikkaa. Juristit osannevat lain kirjaimen ja hengen tulkinnan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti