"Nihilismin" ja "nillittämisen" sijaan pitäisi olla aktiivinen?

Maahanmuuttokeskustelussa eräs ihminen nosti esiin sen, että maahanmuuttokriitikoiden kritisoiminen oli asiatonta. Tässä esiin nousi ensinnäkin se, että
1: Maahanmuuttokritiikki on itsessään oleellinen näkökulma. Jos kriittinen kulma kielletään niin miten islamista ja muista aiheista muka voisi edes keskustella. Kysymyksessä on siis sananvapaus.
2: Toisaalta maahanmuuttokritiikin kritiikki oli vain "nillitystä ja nihilismiä". Pitäisi tiedostaa että maahanmuuttokriitikko sentään tekee jotain. Ja tämän tekemisen vastustaminen on passiivisuutta jossa vihaa ei kohdisteta mihinkään rakentavaan vaan pelkästään jotain tekevien vastustamiseen.

Ajatus on jo siitä kiinnostava että vihainen nihilismi on oksymoroni. Mutta ymmärrän lausunnon sanojan lukeneen jonkun pinnallisen tekstin postmodernismista ja väärinkategorisoineen tämän sitten sen jälkeen. Postmodernismissahan ongelmana on todella se, että jos kaikki asiat dekonstruoidaan, niin sitten jäljelle jää helposti se että tarjolla on vain tätä purkamista mutta tilalle ei tarjota mitään teoriaa.

Tämä on sitten väärinkontekstoitu tulanteeseen jossa kritiikki rakennetaan dekonstruoinnin synonyymiksi. Maahanmuuttokritiikin kriitiikki ei ole mielipiteenvapautta tai mielipide jota koskisi sananvapaus vaan sisällön puutetta. Mutta sitten samanaikaisesti muka jotenkin kävisi niin että kriittinen ja moittiva asenne maahanmuuton kannattamista vastaan ei ole kuitenkaan "nillittämistä" vaan esimerkiksi islamin moittiminen sanallisesti on aktio joka on tärkeä ottaa.

Asia näyttääkin olevan niin että täytyy olla samaa mieltä monesta asiasta. Ei saa olla mielipide-eroja vaikkapa islamin vaarallisuuksista ja niiden relevansseista. Tässä valossa on vaikeaa nähdä että mitä "Suomalaisuutta" ja "sananvapautta" tässä muka puolustetaan? Jos joku haluaa kieltää islamin ja joku näkee vastapuolen mielipiteet "ei-aktiona" ja jonain joissa ei saa olla mielipide-eroja, niin aika paha tässä on nähdä mitään sananvapautta. Näyttääkin enemmän siltä että jos on erimielinen Tynkkysen kanssa niin rikkoo Puolueen tahtoa. Ja käy kuten kommunismissa tai fasismissa. Että Johtaja määrää Kansan tahdon. Ja eriävät eivät ole edes kunnon kansalaisia.

Ei tässä voi oikein muuta kuin muistaa sitä miten perussuomalaisia moitittiin oppositiossa räkyttämiseksi, että maahanmuuttoa vastustettiin ilman että annettiin yhtään käytännössä toimivaa parempaa mallia tilalle. Kukaan ei kuitenkaan ollut niin tyhmä että pitäisi tätä epäkäytännöllisyyttä ja utopistisuutta nihilisminä. Päinvastoin, se on haluttu kenties jopa ylitäyttää merkityksillä. Kuten tulkitsemalla tilanne pullolleen rasismia ja muita vastaavia sisältöjä.