Clickbait puhututtaa tällä hetkellä paljon. Se liittyy isoissa määrin niin ns. klikkiotsikoihin että peräti ns. valeuutissivustoihin. Tässä mielessä termi on osittain jopa yleistermi jolla viitataan kaikkeen sellaiseen josta ei pidetä internetissä. ; Kuitenkin toisaalta clickbait -ilmiötä voidaan lähestyä. Esimerkiksi Wired tarttui siihen psykologian kautta ; Clickbait voidaan nähdä sitä kautta että se käyttää aiheen ja ilmaisussaan sellaisia retorisia ratkaisuja että se vetoaa tunteisiin. Etenkin kiukkuun.
Karkeasti ottaen voidaankin nähdä että clickbait -uutiseen liittyy psykologisen kikkailun lisäksi kohtia jotka ovat journalistisesti merkittäviä; On Artikkeleita jotka eivät täytä otsikkonsa lupauksia. Ja toisaalta on uutisia jotka on tehty huolettomasti ja joita myydään sensaatiokeskeisesti.
Tässä ei tavallaan ole mitään uutta.
Itse asiassa väittäisin että moni on tutustunut elokuvien kautta clickbaitin esimuotoon; Kun kaduille palkattiin lapsia myymään lehtiä, he huusivat lehtiotsikoita saadakseen ostajia. Tässä tylsät otsikot eivät toimineet. Uutisia myytiin sensaatioilla ja tässä niin aihe kuin sisältökin haluttiin muokata tämä mielessä. ; Syntyi moitetta saanutta keltaista lehdistöä. Keltaista lehdistöä moitittiin siitä että se teki taustatyöt huonosti ja oli sisällöltään sensaatioita hakevaa ja spekuloivaa.
Onkin jännittävää tiedostaa millä muunlaiset lehdet toimivat. Niiden ansaintalogiikka oli sellaista että niillä oli (1) vakituisia tilaajia joita ei tarvinnut houkutella ostamaan lehteä erikseen joka päivä (2) toisaalta niillä oli suosittelijoita. Näin syntyi kassavirtaa jonka varassa oli varaa rakentaa toisenlaista uutisointia. Sellaista jossa tehdään uutisia.
Nykyään puhutaan median kriisistä. Mutta lähinnä tämä tällä ansaintalogiikalla tehdyt uutiset ovat ongelmissa. Sen sijaan hyvin menee niillä tahoilla jotka eivät ole primaaristi uutismateriaalia vaan mainostilaa. Uutiset ovat niissä enemmän täytemateriaalia jolla houkutellaan ihmiset olemaan läsnä paikassa jossa on mainoksia. (Tässä ei toki ole nykyään mitään erityistä ; Google tienaa paljon nimenomaan mainostulojen kautta. Facebook ei tosiasiassa tienaa sinun vauvakuvillasi ja kissavideoillasi vaan mainostajilla.) Suuri osa lehdistä tekee uutisia sekundaarisesti. Ja tämä on se "journalismin kriisi" joka taustalla on.
Tässä tilanteessa on tietenkin houkuttelevaa ja taloudellisesti kannattavaa käyttää psykologisia houkuttelukeinoja. Tässä mielessä ei voida sanoa että clickbaiteissa olisi mitään hirveän uutta. Onhan jo minun lapsuusaikana myyty ties mitä "Hullua hullua maailmaa" jossa uutiset olivat kaikkea muuta kuin faktantarkistettuja. Sensaatiolehdistön modifioituminen onkin lähinnä sitä että meillä on tehokas pohja jolla jakaa vanhaa keltaisen lehdistön perinnettä. Ja monet tekevät tätä röyhkeämmin kuin monenlaisiin juridisiin pykälöihin sitoutuneet iltapäivälehdet. Ihan koska voivat.
Eli;
Uskallan sanoa, että heikosti faktantarkistaneita sensaatiomaisia, ärsyttäviä ja spekuloivia uutisia kirjoittavat tahot eivät ole sinällään uutta. Yleistyminen on kuitenkin ilmiö. Ja se selittyy varmasti ainakin osittain sillä, että perinteinen uutisskene on ollut kriisissä. Kriisissä joka johtuu siitä että helposti jaettava tieto on siitä hankalaa että vaikka tiedon tuottaminen maksaa, siitä saadaan vaikeammin ihmisiä maksamaan kun sen saa jostain muualta ilmaiseksi.
Kysymys on siitä haluammeko seurata tunteitamme clickbaitteihin vai olla arvostettavia omasta taskustaan uutisista maksavia tyyppejä. Aika moni, varmasti osittain myös minä, valitsee tässä lompakon. Etenkin kun ne suuttumisentunteet tuntuvat niin pörröisiltä.
Toisin sanoen en usko että clickbaittailun takana on itsessään jokin rasismin tai natsismin nousu. Sen sijaan natsismilla saa klikkejä. Tehokasta kuin Godwinin laki, jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti