"Midnight is the witching hour - if you believe that kind of thing, and most people wont admit it if they do. Midnight is the time when a door opens from our world into the next, and we are visited by dark spirits of the shadowlands. The incubus, the succubus, the old hag. Visitors are known by many names, but each story bears the same marks. The demons come after midnight in the first three hours of the new day, when we are alone and vulnerable, deep asleep and helpless, when we cannot move. They lay on us, press on us, suffocate us, take from us what is most precious: our lives, our love, our sanity - our sleep. If you believe in that kind of thing." ... "A spirit sits on a man's chest. She is strong, beautiful. She is here to steal his children. She is here to steal his future. He's paralyzed. The terror in him will burst his heart if he cannot control it. She is a nightmare, a demon woman, the oldest and most enduring story told by man. The witching hour is controlled by witches. She is a bad dream. She is a bad bitch."
(Sarah Connor Chronicles,"Some Must Watch While Some Must Sleep")
Painajaiset ovat ihmisille tuttuja. Ne ovat pelottavia. Useissa kulttuureissa unet on nähty voimallisina - jopa kristinuskossa "Raamatussa" tunnetaan enneunia - joten painajaisiinkin on liitetty vahvoja selityksiä. Unet ovat olleet mielikuvituksen ja harhannäön sijasta totisinta totta, joka on kertonut jotain henkimaailmasta. Shamanismissa tämä on tietysti viety huippuunsa.
Pickettin mukaan englanninkielen sanan "nightmare" -sanan osa "mare" on vanhassa englannissa ollut sana mære, mare, mere. Niissä kaikissa on feminiininen perusta. Sanaa voidaan seurata alkulähteille, ja perussanana on ollut Protoindoeurooppalainen sana *mer-, joka tarkoittaa joko vahingoittamista tai poispyyhkimistä.
Painajaiset ja naiset on liitetty muutoinkin yhteen. Roolipeleissä joskus vastaan tuleva hirviö - succubus, on naisdemoni joka viettelee nukkuvat miehet ja harjoittaa heidän kanssaan seksiä. "Malleus Maleficarum" (aka. "Noitavasara") kertoo että nämä demonit keräävät miesten siemennestettä. Succubuksen miespuoliset vastineet, incubukset sitten voivat tällä tehdä naisia raskaaksi. Tällä selitettiin pois kahden sen ajan uskomuksen välinen ristiriita : atum nocturnem oli ilmiö, jossa nainen tuli raskaaksi demonista, ja silti samanaikaisesti demoneja pidettiin hedelmättöminä.
Itse olento on tunnettu tuolla nimellä jo 1300 -luvulla. Ja arabiassa on tunnettu hirviö nimeltä qarînah (قرينه), joka on olentona hyvin samantapainen. Qarînah on kuvattu sellaiseksi että sen kykenee näkemään vain jos on harvinainen kyky nähdä henkiä. Vain osa näkijöistäkään on tälläisen riivaamia, ja he eivät voi mennä naimisiin tai muuten mustasukkainen qarînah kostaa. Kreikkalainen empusa (Έμπουσα) kuvattiin muuten samankaltaiseksi, mutta tämä joi sperman sijasta verta. Turkkilainen perinne tuntee hirviön nimeltä Al Basti, joka myös livahtaa nukkuvien miesten mieleen ja aikaansaa eroottisia unia. Japanissa ejakuloinnin ajateltiin heikentävän miehisyyttä ja tätä varten oli oma henkensä, joka yhdistettiin miesten eroottisiin uniin, ja tämä oli tietyssä määrin paha asia.
Shamaanit tuntevat tälläisen nimellä "spirit spouse", mutta selitys ei ole kovin petomainen vaan ne ajatellaan henkimaailman parisuhteiksi, joissa voi syntyä oikeita henkimaailman lapsia. Vastaavantapainen, astettta lempeämpi, olento on myös Guatemalalaisilla on quichét (Kʔicheʔ), joka kuvataan Barbara Tedlockin "Dreaming" -kirjassa seuraavasti "Quichés are open and expressive in talking about and playing with their bara, or metaphoric 'spouses,' kissing, fondling, opening, and caressing them."
Vanhastaan succubukset on esitetty ulkonäöltään pelottavina ja hirviömäisinä, mutta moderni viihde myy tietenkin paremmin, kun succubukset ovat hyvännäköisiä. Toki keskiajalla mielenkiintoista oli se, että succubusten ajateltiin vainoavan nimen omaan munkkeja. Syitä haettiin silloin henkimaailmasta, mutta itse luottaisin enemmän siihen että elokuva "40 päivää ja 40 yötä" kertoo asian tositilan keskiaikaista teologia taitavammin. Siinähän keskiössä on selibaattivedonlyönti. Elokuvan henki on se, että mitä enemmän selibaattia jatkaa, sitä enemmän elämä pyörii seksin ympärillä. Kieltäymys alkaa olemaan läsnä aivan kaikessa, jossakin vaiheessa naisia rupeaa kuvittelemaan alasti - elokuvahan ajautuu jopa varsin unenomaiseen kohtaukseen jossa vetoa lyönyt lentelee tissejen keskellä. Luultavasti munkeilla on ollut jotain samantapaista.
Modernissa kulttuurissa succubus on likimain mallinmitat täyttävä hahmo, jolla sarvet. Succubuskokemuksien takana on nähty tarvetta selittää miesten öisiä märkiä unia. Myös unihalvauskokemukset ovat voineet suunnata mieliä tätä kohtaan. Ja tietenkin asiaan liittyy myös ihmiskuvat, ilmiön selitys sopii kulttuuriin. (Ja tekee sitä korostetusti jos niihin ei sovelleta empiriaa. Anekdootti ja kokemus muuttuu tätä kautta suoraksi todisteeksi tälläisen demonin olemassaolosta.)
Tietenkin tuo kaikki yllä oleva oli vain sitä varten, että pääsen voivottelemaan naisten hirviömäisyyttä. NOT.
Kuitenkin tästä herää mielenkiintoinen kysymys. Ja tässä manaan succubusten lisäksi avukseni toisen hahmon. "Kaikki rakastavat Raymondia" -sarjassa on jakso, jossa Raymond ei mene harrastamaan seksiä vaikka vaimo vihjaa, vaan unohtuu seuraamaan urheilua televisiosta. Tästä seuraa se, että Debra kokee epävarmuutta omasta itsestään ja kuntoilee ja on enemmän mieliksi. Torjutuksi tuleminen on hänelle kova asia. Raymond huomaa tämän, ja hän haluaa tietysti saada hieman valtaa. Siksipä hän keksii "EI:n mahdin", jolla hän saa tehdä asioita vapaammin. Raymond ihmettelee miten mitä enemmän hän torjuu, sitä voimakkaammin Debra yrittää enemmän. Debra käyttäytyy "aivan kuten miehet".
Tietysti tästä jäädään kiinni, Raymond kun ei osaa olla kertomatta asioita veljelleen Robertille, joka taas mielellään jakaa tälläiset asiat eteenpäin. Keskustelu kääntyy siihen miten Debra kertoo että hän on sanonut usein "Kyllä". Raymond korostaa että "Ei" ja "Kyllä" ovat Debran ehdoilla, hänellä itsellään ei tule vastaavaa valinnanpaikkaa. (Syy on tietysti se, että Raymond kulkee Debran perässä. Kuten asiaa sarjassa kuvattiin, kieli pitkällä niin että Debra voi taluttaa häntä puistossa kielestä pitäen.)
Yllä oleva on perinteistä sukupuoliroolia. Eli mies nähdään alati halukkaana, hän sanoo aina "Kyllä". Nainen taas on se jonka valinta rakentaa tilanteisiin mitään eroa. "Kyllä" ja "Ei" toteutuvat tässä näkemyksessä juuri naisen valinnan kautta. Toki tästä voi hakea jotain oikeutusta seksuaalivalinnan kautta, joka ei sano että se olisi moraalisesti oikein ja kannatettavaa, vaan että se on ihmiselle lajityypillistä käytöstä (jos sitä ei pidä hyvänä, sen vastustaminen on tehtävä ponnekkaammin.)
Yllä olevassa ihmiskuvassa nainen muuttuu helposti pelottavaksi. Miehen kannalla ei tavallaan ole väliä. Succubuksessa miehen ei tarvitse enää olla edes "kyllä" -kone. Succubus on siitä mielenkiintoinen hahmo, että siinä nainen on saanut raiskaajan roolin. Normaalistihan raiskaaja on paljon useammin mies. Succubus on myös tavallaan varoitustarina telaketjufeminististeistä, siitä miten aito tasa -arvo ei toteudu siten että valtarakenteet vain käännetään nurinpäin, ja entisistä narreista tehdään herroja ja toisinpäin.
Toisaalta succubus on myös vain halpa keino ajaa omat mielikuvat toisien syyksi. Unien alkuperässä on varmasti takana ihan miesten omaa mielikuvitusta, mutta kun se yhdistetään ulkoiseen pahaan henkeen, saadaan naiset ikään kuin syyllisiksi myös omiin likaisiin ajatuksiin. "En minä vaan nainen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti