Paristot, aivot ja arvot.

Read Montaguen kirja "Miksi valita tämä kirja?" käsittelee valitsemisprosessia. Sen lähtökohta on hieman erikoinen: Siinä missä usein korostetaan että aivot ovat erityisen fiksut, Montague korostaa sitä että aivot toimivat ikään kuin pattereilla. Siksi sen ei kannata tuhlata energiaa turhaan. Aivot ovat rakentuneet niin että kaikki eivät kuole koko ajan nälkään. Myös "virtapiikkien" kaltaisia haitallisia asioita vältetään. Tämän vuoksi
käyttääksemme arvokkaan energiamme tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, sen sijaan että aivot ratkaisisivat erityisen mutkikkaita ongelmia.

Tästä tulee tietysti tuttua tavaraa kaikille jotka ovat tutustuneet aivojen tiedonhakuun ja ongelmanratkaisuheuristiikkoihin : Iso energiankulutus täsmälleen oikeaan vastaukseen ei ole hengissä selviämisen kannalta yhtä olennainen kuin se että päätyy riittävän hyvään ratkaisuun nopeasti.

Montague korostaa sitä että vahvistusoppiminen on hyvin tärkeä ja vahva asia. Tämä yhdistää (1) tavoitteet, (2) ohjaussignaalit eli palautteen ja (3) arvottamisen. Aivot pyrkivät tavoitteisiin, ja samalla tutkailee maailmaa että miten asiat toteutuvat. Samalla koetellaan erilaisia malleja maailmasta. Onnistuminen antaa palkkioita ja epäonnistuminen sanktioita. Näin ihmisen aivot aktivoivat ja kannustavat aktuaalisiin valintoihin. Montague korostaa miten evoluutio on asentanut arvojärjestelmä, joka ohjaa ihmisiä tekemään eloonjäämistä edistäviä valintoja. Ruokaan, juomaan ja seksiin keskittyvät ovat varhaisia, mutta muunkinlaisia on. Aivojen heuristiikka edistää fittnessiä - ja tätä kautta esimerkiksi eloonjäämistä - tarjoamalla "palkintoja" ja "rangaistuksia". Ajattelun synty on ymmärrettävissä koska sen avulla on mahdollista tehokkaasti ennakoida asioita. Ja oppiminen tarjoaa joustavuutta (ikään kuin esimerkiksi linnuilla jotka voivat siirtyä uuteen ympäristöön ja oppia lentämään täällä sokkona harjoituksella. Vain yhteen paikkaan sitoutunut valmis systeemi ei olisi läheskään yhtä hyödyllinen.)

Toisaalta aivot ovat vain varsin hyvät eivätkä täydelliset, joten ajatustavat voivat muuttua. Ideologia voi esimerkiksi vääristää riskiarviointeja, ihminen tekee minkä luulee olevan edullista, mutta maailman malli on väärä ja on varsin kyseenalaista että tälläisellä väärällä ja valheellisella mallilla voitaisiin saavuttaa onnistumisia. Ideologia siis muuttaa ja muokkaa aivojen rakenteita, ja seurauksena henkilö voi toimia kuten lahkolainen joka tekee itsemurhan koska uskoo että palkinnoksi tulee korkeampi henkinen elämä.

Montague korostaa asioita behaviorismin makuisesti. Uskonto ja jopa taiteet voivat saada vahvistusta. Taiteen luominen ja muut vastaavat asiat tuntuvat samalta kuin ruoasta ja seksistä saatavat asiat. Ja huumeetkin vetoavat koska ne ikään kuin iskevät suoraan ohjaukseen, palkkio- ja rangaistusjärjestelmään.

Mielenkiintoista on tietenkin se, että tavoite on aina eräänlainen arvo. Evoluutio on siis varsin tutkittavissa oleva ja pätevä selitys sille miksi meillä on tietynlaisia arvoja ja arvotustapoja. Miksi ihmislaji haluaa tälläisiä asioita eikä muita. Tältä kantilta tiede siis lähestyy etiikan aiheita : Toki kysymykseen jää se että onko tämä lajinmukainen käytös samaa kuin "se mitä pitää tehdä". Is - ought -ongelma ikään kuin torppaa suoran linkin tässä kohdassa. Voidaan siis vain rakentaa tieteen kanssa koherentti selitys etiikalle jossa etiikalla on tietty sisältö. Mutta mukana on yhä samanlainen hyppy kuin muissakin moraalin selitystavoissa.

On mielenkiintoista miettiä missä määrin ne ovat synnynnäisiä ja opittuja. On varsin uskottavaa että monet tavoitteet voidaan yhdistää suoraan evoluutioon : Nälkä ohjaa valintoja kohti yksilön elämää. Joissain kohdissa asia ei ole yhtä yksinkertainen : Ihminen on K -strategisti, joka tuottaa vähän jälkeläisiä mutta hoitaa niitä kauan. Tässä tilanteessa luonnonvalinta kannustaa parisuhteessa pysymiseen, josta voi tulla sivutuotteena vaikka murhetta siitä jos se iänikuinen partneri vaikka lähteekin. Toisaalta myös kulttuuri voi kannustaa aivan samaan yksiavioisuuteen ja tämä opitaan jo kotona, ja lopputulos on sama. Montague lähestyykin tätä kysymystä esimerkiksi ultimaattumipelin kohdalla : Kulttuurisidonnaisuuden suuruus ja vaikutus ovat tässä sekä tärkeitä että sellaisia että niitä yritetään tutkia.

Erikoista on että analogiana käytetään melko paljon taloutta. Klassisessa talousteoriassahan ihminen arvioi ostosten utiliteetin ja maksaa vain sen verran. Tässä kaikki nähdään rationalismin värittämänä. Montaguen näkemys ei kuitenkaan ole aivan 1:1 tämän kanssa, koska valinnassa korostetaan helppoutta, nopeutta ja ratkaisuun kuluvan energian käyttöä. Eli kaikki toimivat rationaalisesti mutta epäonnistuen. Yleensä ottaen tälläinen näkemys jossa koko maailma nähdään hyötylaskelmana on mielenkiintoinen ja varmasti jossain määrin tosikin. Montaguen maailmassa valinnan luonne on samaa kuin "pienienerginen kannattavuusanalyysi tunnetulla vajaalla informaatiolla ja malleilla" sekä arvot liittyvät vain siihen mitä riskianalyysissä laitetaan riskiksi ja voitoksi. Varmasti jossain määrin näin onkin. Yleensä Montagueta kuitenkin moititaan siitä että hän näkee vain tämän yhden asian.