Määritelmät ja perspektiivit ovat hyvin tärkeitä filosofisia työkaluja. Esimerkiksi etiikkaa voidaan lähestyä yhteiskunnan ja yksilön tason jännitteiden kautta. Tällöin muut asiat voivat jäädä tarkastelematta, koska ne ovat tässä tarkastelussa irrelevantteja. Tässä mielessä jokainen tarkastelukanta on aina eräällä tavalla rajoittunutta.
Usein ideologioissa käy tietysti samoin, ja tätä kautta syntyy helposti dikotomisuutta, kahtiajakoa. Tiukoissa ideologioissa korostuu usein oikeaoppisuus ja vääräoppisuus ja tästä syntyy hyvin mustavalkoista maailmankuvaa. Tämä on yleensä johdonmukainen seuraus valitusta perspektiivistä. Näissäkin saadaan tietysti harmaansävyisyyttä sitä kautta että joku onnistuu paremmin olemaan oikeaoppinen ja joku huonommin. Tässä saadaan kuitenkin vain yhdentyyppistä kaksiarvoisuutta.
Eri näkemysten mukaan ottaminen lisää luokitteluasteiden määrää ja tätä kautta syntyy lisää sävyjä. Ilmiöstä tulee monisyisempi, mutta sen käsittely on hyvin vaikeaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa että suvaitsevaisuuden lisääminen yhdistää useitakin perspektiivejä.
Jos jatkan väreihin vertauksen kautta, yksi ideologia voi olla punaista, ja sen sävytykset katsovat onko kyseessä tummanpunainen vai vaaleanpunainen. Ja toinen sininen, ja tämän tummuusasteet. Näiden yhteenlaittamalla saadaan mukaan myös ikään kuin violetin sävyt, jotka jäisivät muutoin huomaamatta. Tätä kautta myös ymmärrys koko aiheesta kasvaa.
Tästä löytyy mielenkiintoinen esimerkki ADD -roolipelisäännöstöstä. On mielenkiintoista huomata, että tätä ei ole tarkoitettu pragmaattiseen elämään, vaan sen tehtävänä on tuottaa helposti toteutettavaa peliä joissa hahmoihin saadaan riittävää mielenkiintoisuutta.
"ADD - Players handbook" sisältää sivut 64-69 jotka käsittelevät hahmon aligmenttia. Tässä keskiössä on se, että aligmentti koostuu kahdesta osasta. On "lainkuuliaisuus-kaaoottisuusakseli", ja toinen osa taas on "hyvä-paha" -akseli.
1: Lawful-Neutral-Chaotic -osassa etiikkaa lähestytään yhteiskunnallisuuden kautta. Lawful -hahmo noudattaa yhteiskunnan sääntöjä ja Chaotic -hahmo on käytännössä individualisti. Hahmot jotka ovat lainkuuliaisia, uskovat että organisoitu yhteiskunta on vitaalissa asemassa, jolloin se suojelee ihmisten henkilökohtaisilta pyyteiltä, estää niitä nousemasta pintaan. Chaotic taas korostaa sitä että tulee toimia korostetusti oman mielen mukaan sen sijaan että noudattaisi järjestelmää.
2: Good-Evil -jaottelussa taas korostetaan sisäistä intentiota. Hyvä ihminen yrittää korjata virheensä, ja miettii tekojensa vaikutuksia muille. Evil -hahmo taas ei välitä tekemistään virheistä ja miettii asioita lähinnä omasta kannastaan.
Nämä voivat aluksi tuntua hyvin samanlaisilta. Kuitenkin niissä on olennainen ero. Siinä missä Lawful+Chaotic -hahmo ei ole mahdollinen, on Lawful+Evil on mahdollinen. Perspektiivi kun on ulkopuolisen ja sisäisen välinen. Esimerkin vuoksi esittelen kaikki kombinaatiot. Käytän tässä lyhennelmiä (L=Lawful, N=Neutral, C=Chaotic & G=Good, N=Neutral, E=Evil):
___1.1: LG -hahmo on käytännössä jonkinlainen utilitaristi. Hänellä keskiössä on yhteisön järjestys jonka tehtävänä on tuottaa mahdollisimman monelle hyvää. Lakia tulee seurata ja totella, ja tähän liittyy rangaistuksen mahdollisuus. Hyveellinen ritarityyppinen sankari on hyvin normaali LG -hahmo.
___1.2: LN -hahmo taas noudattaa spartalaista maailmankuvaa. Hän luottaa järjestelmään ja tottelee kuin sotilas. Sotilas joka tottelee komentajaansa välittämättä siitä onko käskyttäjä tyranni vai hyväntahtoinen, ei merkitse.
___1.3: LE -hahmo taas käyttää systeemiä omaksi edukseen. Esimerkiksi lakimies, joka ajaa ahneesti omia etujaan ja saa oikeudessa rikollisia vapaalle jalalle, tai joku joka rikastuu laissa olevan porsaanreiän kautta, on hyvin normaali LE -hahmo. Toinen tapa olla LE on olla "Taru sosmusten herrasta" -kirjan Sarumanin tapaan eräänlainen pahojen joukkojen johtaja, jossa tavoitellaan valtaa itselle ja määrätään silti tiukasti. Tottelemattomuudesta kuritetaan kovalla kädellä.
___2.1: NG -hahmo on pluralisti. Hän uskoo että maailmassa on erilaisia tavoitteita jotka törmäävät toisiinsa. Sääntöjen noudattaminen on tätä kautta irrelevanttia, on unohdettava moraalinormistot ja sen sijaan keskityttävä yksilön omantunnon ääneen. Scifi -sarjoissa tavallinen liberaali kaikkia kuunteleva tyyni hallitsija, joka kuuntelee kaikkia osapuolia on hyvin normaali NG -hahmo. Sääntö korvataan keskustelulla.
___2.2: N+ -hahmo on nihilisti. Hänellä ei ole vihantunteita tai ambitioita, ja hän kieltää lain tai laittomuuden merkityksen. Tätä kuvaa irrallisuus, joka ei enää aja yhteisön eikä yksilön asiaa. Toinen luokittava piirre on passiivisuus, toimintaan ei ole mitään syytä. Joissakin saduissa esiintyvä tietäjä joka esiintyy passiivisena meditoijana ja tietäjänä, joka neuvoo kaikkia kysyviä samalla tavalla riippumatta siitä ovatko nämä hyviä vai pahoja, on tätä mallia. N+ -hahmoja esiintyy loppujen lopuksi hyvin vähän tarinoissa.
___2.3: NE -hahmo on totaalisen individualistinen hahmo, joka ajaa vain omaa hyötyään. Henkilökohtainen saavutus on tässä kohden normaalia. Käytännössä hän on joko lyhytjännitteistä nautintoa hakeva hedonisti, joka on laiska tyyppi olla NE. Toinen tapa on olla Nietzscheläinen yli -ihminen joka ahkerasti näkee vaivaa oman päämääränsä eteen. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti tieten tahtoen hyökkää mitään systeemiä vastaan, tai koe antipatioita sitä kohtaan. Hyvien pahojen ja rumien "paha" eli Angeleye on tästä, kenties hieman yllättäen, hyvä esimerkki. Hänhän toimii sotilaana ja yksilönä, rikkoo lakia ja noudattaa sitä, omilla ehdoillaan, mutta ei systeemiä vastaan tai sen puolesta. Jos asialla ei ole hänelle itselleen merkitystä, hän antaa sen vain tapahtua.
___3.1: CG -hahmo on korostetun hyväntahtoinen, mutta sääntöjä rikkova. Tässä tarkoitus siis hyvittää eräällä tavalla keinot, jesuiittojen tapaan. Hän käytännössä hylkää utilitarismin ajatuksen, koska hän ei hyväksy sitä että enemmistön edun nimissä voitaisiin sortaa vähemmistöä. Westerneissä esiintyvä yksinäinen ratsumies ja pistoolisankari, joka ottaa lain omaan käteensä ja päihittää sortajan on hyvin klassinen CG -hahmo. Toinen tapa olla CG on olla eräänlainen klownihahmo, jolloin maailmaan lisätään hyväntahtoista hämmennystä.
___3.2: CN -hahmo ei luota järjestykseen sisällään eikä ulkopuolellaan, ja hän lisää maailmaan kaaosta. Tämä sekoittuu tietysti helposti nihilismiin, mutta käytännössä ero on siinä että CN -hahmo on luonteeltaan aktiivinen. Se hyökkää järjestystä vastaan. Esimerkiksi hullut tiedemiehet jotka luovat hirviöitä "koska voivat" on paljon käytetty selkeän CN -hahmo.
___3.3: CE -hahmo hahmo joka tekee mitä vain jotta siitä olisi juuri hänen ambitioilleen hyötyä. Käytännössä tässä hedonismi ja ahneus ajavat henkilön julmuuteen. Tämä hahmo on elokuvissa hyvin käytetty, julma sadistiyksilö.
Roolipelien maailma on sekin toki monin paikoin stereotyyppinen ja lattea, koska sen tehtävänä ei ole kertoa totuutta tai kauneutta maailmasta, vaan tuottaa helpohkosti viihdyttävää pelaamista. Tähän taas liittyy helposti "tunnistettavuus", joka on käytännössä sitä että tilanen heijastetaan tuttuun viihdemaailmaan ja kertomusperinteeseen, ja joka on tätä kautta karrikoitua ja sanomaltaan tavanomaista.
Kuitenkin se ylittää erilaisissa näkökulmissaan esimerkiksi fundamentalistien etiikkamietinnöt, joissa korostuu lähinnä oikeaoppisuus. Fundamentalismissa intentio ja ulkoinen toiminta sekoittuvat toisiinsa vahvasti, ja oikeaoppinen intentio tarkoittaa oikeaoppista toimintaa ja toisinpäin. Näin eri luokitelmia tavallaan kielletään ja etiikan kirjo on heidän maailmassaan rajatumpi. (Ja siksi mahdollisuus siihen että Jumala muuten täyttäisi LE -luokitelman määritelmän jätetään käsittelemättä, se on ikään kuin mahdoton luokka, kun se että on L tarkoittaa samalla myös hyvää.) Fundamentalismia taas myydään syvällisyysargumenteilla, se on filosofista ja sille esitetään käytännön soveltuvuutta. Kun sinänsää "lattea ja stereotyyppinen pelimaailma" osoittautuu monisyisemmäksi, hiotummaksi ja monelta kantilta mietitymmäksi, herää kysymys siitä onko tähän syvällisyyteen muuta syytä kuin se että sen piirissä otetaan kantaa tiettyihin aiheisiin.
1: Ja tässä kohden suhtautumistapani on sama kuin taiteissa. Pelkkä lajityyppi ja esitystapa ei tee siitä hyvää taidetta. Ooppera voi olla huono tai hyvä, samoin komediasarja. Pelkästään se että juonen laulaa nainen kypärä päässä jousiorkesterin edessä ei tee tuotoksesta hyvää taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti