Viime aikoina olen törmännyt poikkeuksellisen tiheästi siihen miten ateisteihin yhdistetään ranskan vallankumouksen veritöihin. Toki vastaavia rinnastuksia on tehty aina, mutta aiheena ovat olleet perinteisemmät natseihin ja kommunisteihin yhdistäminen. Nämä ovat olleet yhtä tylsää kuin kristittyjen yhdistäminen noitavainoihin. (Kaikki tekee.) Ilmeisesti toisesta maailmansodasta ja kylmästä sodasta alkaa olemaan jo niin pitkän aikaa, että teemaa voidaan laajentaa.
Tämä on sinänsä erikoinen valinta, koska se tavallaan osoittaa rajanvedon paikkoja. Siinä missä natsismin hirveys liittyy ideologiaan siten että rodut ovat eriarvoisia, voi natseihin viittaava kristitty samalla muistuttaa että kristillisyydessä on kyse rotujen samanarvoisuudesta. Ranskan vallankumouksen kohdalla verityöt kuitenkin liittyvät kuninkaanvallan vastustamiseen ja demokratian ja vapauksien kannattamiseen.
1: Libertiineistä eteenpäin lähtenyt monin paikoin ateistissävytteinen linja muutti kulttuuria, ja tästä tuli yhteiskuntaan lopulta valistus ja ne "pehmeät ja humanistiset arvot", jotka kristityt ottivat omakseen. Ottamalla ranskan vallankumouksen vastustamiseksi, syntyy tätä kautta sellaista maustetta jossa kristinusko esiintyisi vanhollisena, kuninkaanvaltaa ja kansan oman ajattelun oikeuksia rajoittavana laitoksena, joka kutsuu kaikkea kontrolliaan "suojeluksi" ja "arvoiksi" ja jota vastaan taistelee arvomaailma jossa korostetaan "yksilön oikeuksia" ja "vapauksia" - ja niiden mukana on tässä kertomuksessa myös vapaus käyttää väkivaltaa tyranneja vastaan, jotka eivät kenties ilman hyökkäyksiä suostu luopumaan kontrollistaan ja vallastaan.
En kuitenkaan usko että todellisuus oli aivan noin tiukka. Syy on se, että jos olit ateisti olit pakosti valistusmies, mutta jos olit uskovainen voit silti olla valistusmies.
Tästä päästään siihen että tämänkaltainen argumentaatio nojaa eräänlaiseen "hedelmistään puu tunnetaan" -ajatteluun, jossa on olennaista että toimijat olisivat nimen omaa ateisteja. Esimerkiksi Thomas Jefferson vakuuttui ranskan vallankumouksesta ja sanoi : "The tree of liberty must be refreshed from time to time with the blood of patriots and tyrants. It is it's natural manure." Henki lainauksessa on sama kuin ranskan vallankumouksessa. Väkivalta oikeutetaan ideaalilla. Ongelma tässä oli se, että hän oli uskovainen. Toki tässä voidaan sanoa että Jefferson ei olisi "oikeanlainen kristitty". Mutta joka tapauksessa hän oli kuitenkin ensisijaisesti teisti, hän uskoi Jumaluuksiin ja korkeimpiin voimiin, joten hän ei "oikein mitenkään" voinut olla määritelmällisesti ateisti.
1: Sama tosin koskee myös natseja, joilla oli muun muassa "Gott mit uns" -vyönsolkia, joka vihjaa siihen että vaikka he olisivat miten "huonoja ja vääräoppisia kristittyjä", he olivat teistejä eivätkä ateisteja. Mutta kun kokemuksieni pohjalta tiedän fundamentalisteja jotka samanaikaisesti sekä pitävät natseja ateisteina, että kertoilevat innolla siitä miten natsit olivat ilmiasultaan saatananpalvontaokkultiikkaa.
2: Tälläinen "eikristillisyyden" rinnastaminen ateismiin johtuu tietysti siitä että ihmiset kovin helposti ottavat vain oman näkemyksensä sallituksi edustajaksi. Tällöin luokitelma on filosofisesti kestämätön liioiteltu mustavalkoisuus, väärä dikotomia, jossa "me ja muut" on ainut tärkeä ja merkittävä asia. Ja tämän virheen kautta väärä teismi niputtuu väärään ateismiin varsin helposti, ainakin jos on oman häntäluunsa sokeuttama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti