(Thouless)
Tätä kautta voidaan ajatella asiaa informaationkin kautta. Tieto on sidottu epätodennäköisyyteen : Tästä voisi vetää ajatukset siihen että mitä pienempi ala, sitä epätodennäköisempi siihen on osua.
Analogian ongelmana on helposti se, että se kattaa hyvin suuren ja epämääräisen alueen. Esimerkiksi jos otetaan kuvassa oleva yksinkertainen ruudukko, jossa jokainen vaakarivi ja sarake kuvaa jotain erilaista ominaisuutta. Tätä kautta voidaan muutamalla (3 + 3 )ominaisuudella saada määritelmillä saada 9 erillistä ruudukkoa ja niitä voidaan käsitellä erikseen ja tarkastella mitä korrelaatioita esimerkiksi ruudun A ja I välillä on. Analogioiden kohdalla määritelmä korostaa samanlaisuutta, jolloin E:n kanssa mukaan tulee neljä ylimääräistäkin ruutua. H ja D sisältävät toki keskenään epäanalogioita : Nehän ovat eri vaakariveillä ja pystyriveillä. Kuitenkin jos analogiaksi otetaan E, ne "menevät yhteen".
Tämä ei tarkoita sitä että analogiat olisivat huonoja: Nehän kuitenkin rajaavat jotain asioita. Kuitenkin tässä mukaan tulee kysymys siitä "miten paljon epäanalogioita on kestettävä". Laajasti sanoen, mitä enemmän katsotaan sitä että jokin on samalla tavalla ja epäanalogioita pidetään "irrelevantteina", sitä isomman alueen analogia kattaa, mutta se menettää samalla informatiivisuuttaan.
Osittain tämän vuoksi osa on jopa sitä mieltä että analogiaa saisi käyttää vain tukimenetelmänä, yhdessä muiden kanssa, ei yksin itsessään. Muut korostavat analogian käytön tarkkuutta ja sitä miten sen avulla voidaan rakentaa käteviä yhteyksiä kokeilua varten, jolloin analogioista muodostetaan määritelmällisiä malleja. Erilaisissa taikauskoissa analogia ihman tälläistä itsekriittisyyttä sen sijaan usein keskiössä.
Itse uskon että analogiat ovat käteviä, mutta niitä on todella helppo käyttää huonosti.
Tässä analogiat eivät tarkoita näkökulmien vertauskuvia, vaan mallintavia vertauskuvia joissa korostetaan ilmiöiden rakennetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti