Rajat ja sumu.

"Even the most successful analogies in the history of science breakdown at some point. Analogies are a valuable guide as to what facts we may expect, but are never final evidence as to what we shall discover. A guide whose reliability is certain to give out at some point must obviously be accepted with caution. We can never feel certain of a conclusion which rests only on analogy and we must always look for more direct proof"
(Thouless)

Kun puhutaan jostain ilmiöstä, tarkkuutta pidetään hyvänä asiana. Esimerkiksi peittävän lain mallin mukaan selitys on sitä selitysvoimaisempi, mitä tarkemman ja pienemmän alueen se rajaa sisäänsä ja mitä tarkemmin ja laajemmin se rajaa asioita ulos. Myös määritelmissä korostetaan usein tarkkuuden tärkeyttä: Yksi syy suuren hienostosanojen määrään esimerkiksi tieteenalojen sisällä ei ole halu tuottaa jargonia, vaan se että niiden kautta asioita voidaan tarkastella niin että ne sekoittuvat vähemmän toisiin asioihin. Näin toinen ei puhu aidanseipäistä, toinen aidasta ja kolmas aitalangasta samalla nimellä.

Tätä kautta voidaan ajatella asiaa informaationkin kautta. Tieto on sidottu epätodennäköisyyteen : Tästä voisi vetää ajatukset siihen että mitä pienempi ala, sitä epätodennäköisempi siihen on osua.

Analogian ongelmana on helposti se, että se kattaa hyvin suuren ja epämääräisen alueen. Esimerkiksi jos otetaan kuvassa oleva yksinkertainen ruudukko, jossa jokainen vaakarivi ja sarake kuvaa jotain erilaista ominaisuutta. Tätä kautta voidaan muutamalla (3 + 3 )ominaisuudella saada määritelmillä saada 9 erillistä ruudukkoa ja niitä voidaan käsitellä erikseen ja tarkastella mitä korrelaatioita esimerkiksi ruudun A ja I välillä on. Analogioiden kohdalla määritelmä korostaa samanlaisuutta, jolloin E:n kanssa mukaan tulee neljä ylimääräistäkin ruutua. H ja D sisältävät toki keskenään epäanalogioita : Nehän ovat eri vaakariveillä ja pystyriveillä. Kuitenkin jos analogiaksi otetaan E, ne "menevät yhteen".

Tämä ei tarkoita sitä että analogiat olisivat huonoja: Nehän kuitenkin rajaavat jotain asioita. Kuitenkin tässä mukaan tulee kysymys siitä "miten paljon epäanalogioita on kestettävä". Laajasti sanoen, mitä enemmän katsotaan sitä että jokin on samalla tavalla ja epäanalogioita pidetään "irrelevantteina", sitä isomman alueen analogia kattaa, mutta se menettää samalla informatiivisuuttaan.

Osittain tämän vuoksi osa on jopa sitä mieltä että analogiaa saisi käyttää vain tukimenetelmänä, yhdessä muiden kanssa, ei yksin itsessään. Muut korostavat analogian käytön tarkkuutta ja sitä miten sen avulla voidaan rakentaa käteviä yhteyksiä kokeilua varten, jolloin analogioista muodostetaan määritelmällisiä malleja. Erilaisissa taikauskoissa analogia ihman tälläistä itsekriittisyyttä sen sijaan usein keskiössä.

Itse uskon että analogiat ovat käteviä, mutta niitä on todella helppo käyttää huonosti.

---

Tässä analogiat eivät tarkoita näkökulmien vertauskuvia, vaan mallintavia vertauskuvia joissa korostetaan ilmiöiden rakennetta.