Italialaisen miekkailun toimintajärjestys.

Italialaisessa miekkailussa asian ydin on oikeastaan siinä että toisen odotetaan reagoivan. Jokainen toiminta sisältää torjuntaa ja hyökkäystä. Tämän vuoksi iskun ajoitus on hyvin tärkeää. Miekan on lähdettävä liikkeelle ensin, ja vasta sen jälkeen tulee lähteä liikkeelle.

Tämän takana on ajatus jota voisi sanoa miekkailun Murphyn laiksi : Jos olet niin lähellä että ulotut lyömään toista, toinen voi lyödä takaisin. Saksalaisessa korostetaan aloitteellisuutta. Ensin ehtijä pakottaa toisen reagointiin, joten aloittajalla on etulyöntiasema, reagoija taas on pakotettu rajalliseen määrään vastareaktioita.

Italialaisessa taas ajatellaan että että jos henkilö lähtee liikkeelle ensin, hän siirtyy toisen ulottuvuusalueelle. Jos kävelee ensin toisen ulottuville, käy kuten seuraavan kuvasarjan yläosassa.

Kuvan alapuolinen tilanne sen sijaan kuvaa tilannetta, jossa miekka lähtee liikkeelle heti ja jalat vasta sen jälkeen. Torjuja joutuu siirtämään miekkaansa sivusuuntaan jotta saisi kärjen syrjään. Näin yläkuvan tilanne ei toistu. Tähän ajaa se, että toisen iskuun reagoidaan jo vaistomaisesti, ja toisaalta sekin että se päin tuleva kärki on pakko hoitaa tieltä, jotta ei itse kuolisi. Kärki kun on tulossa päin jo ennen kuin jalat lähtevät liikkeelle. Se ei toki siinä vaiheessa välttämättä ole ulottuvilla, mutta on melko varmaa että iskun loppuvaiheessa se on perillä.

Etäisyysasia on helposti ymmärrettävissä kävelyn kautta. Iskun osumishetkellä kädet ovat pisimmillään, ja jalka osuu maahan. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä että etäisyyden ottaminen kohti vastustajaa loppuu juuri sillä hetkellä. Siihen asti se on vain lähestynyt, mutta ei ole ollut sitä Riittää että isku on juuri sillä hetkellä ulottuvilla. Aikaisemmin ei ole väliksi. Näin siis minimoidaan oma "riskissäoloaika", ja se hetki pyritetään ikään kuin pitämään omassa hallinnassa. Millin ohi menevä isku menee ohi, sitä ei lasketa.

---

Kuva on tekemäni kompilaatio, ei Fioren manuaalista napattu.