Sisareni on saanut aikaiseksi näyttelyn. Siinä on sarja dokumentaarisia kuvia, joita hän keräsi syrjäytyneiden keskuudessa vietetyn päivän aikana. Hän nimesi näyttelyn kaksoismerkityksellisesti "Huikataan!" Sana viittaa sekä terveydykseen, että siihen että pullon suusta otetaan tiettyjä riemuliemiä. Nimi sopinee näyttelyn teemaan, jossa nämä Espoon syrjäytyneet ihmiset nähdään alkoholismin sekä positiivisen ihmisyyden kautta.
Tapa on jossain määrin perheessä.
Ilmiö on jonkin verran tarttuva. Esimerkiksi pitkäaikainen parisuhdekumppanini kävi tänään minulle esittämässä siitä, miten minun vaikutus alkaa näkymään jopa hänen esseidensä otsikoissa. Kun hänen täytyi tuottaa yliopistolle kurssitehtävänä essee opettajien jaksamisesta, hän otsikoi sen "loppuunpalavat kansankynttilät." Tämä on kieltämättä melko epätyypillistä häneltä, tuollaiseen leikittelyyn mukaan meneminen ei ole hänen syvintä itseään. Sanaleikit eivät ole "hänen kovin juttunsa", ja hän ihmetteli itsekin miksi otsikoi sen noin, eikä jollain kuivalla ja asiallisella tavalla. Otsikointi tuolla tavalla on aina pieni riski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti