Kuuluisassa Rafaelin kuvassa "The School of Athens" on kaksi hahmoa. (Tai oikeastaan tämä kuuluisa kuva on oikeasti "vain yksityiskohta".)Hahmot ovat Platon ja Aristoteles, ja he juttelevat.1 Platon oikealla osoittaa yläilmoihin. Hän oli idealisti. Aristoteles osoittaa maata kohti, hän oli realisti.
Kuvassa Platon oli Aristoteleen opettaja - ja Aristoteles Platonin oppilas - mutta miehet kävelevät rinnakkain. He ovat erimielisiä, mutta samanarvoisia.
Taulu ei välttämättä näytä "aitoa todellisuutta", vaan "ihanteen". Tämä sama ihanne oli toki myös kreikkalaisilla. Esimerkiksi jo Sokrates harjoitti keskustelua Ateenan ihmisten kanssa. Toki moni Platonin kuvaama dialogi voi pinnallisesti näyttää siltä että Sokrates ns. pätee. Hän ajaa toisia solmuun. Mutta kun keskusteluja lukee tarkemmin, huomaa että takana on yksinkertaisesti se, että Sokrates katsoo olevansa tiedon kätilö. Ja että joka ikinen ihminen on kyllin viisas ollakseen filosofi. Moniarvoisuuteen liittyen Aristoteles esitti jopa seuraavaa : "It is the mark of an educated mind to be able to entertain a thought without accepting it".
Keskustelu on filosofille sama kuin koe luonnontieteilijälle tai Raamatun lukeminen uskovalle.
Ensimmäisellä tasolla tässä muistutetaan että filosofiaa tehdään keskustelun ja erimielisyyden kautta.
1: Jos Platon ja Aristoteles olisivat samanmielisiä, johtaisi tämä helposti ideologiseen sokeuteen, joka ei ole filosofille toivottava ominaisuus.
2: Jos Platon ja Aristoteles olisivat erimielisiä mutta kinaavassa asenteessa, he pitäisivät yllä omaa ideologista sokeuttaan ja taistelisivat vääräuskoisuutta vastaan. Tämä ei ole filosofille toivottava ominaisuus.
3: Jos he olisivat hierarkisia, kyseessä ei olisi filosofia, koska Totuus ja Viisaus on sitä, sanoipa sen kuningas tai kerjäläinen.
Laajemmin tässä on tietysti ajatus yleisestä ihmisen samanarvoisuudesta. Kaikissa on yleinen ihmisluonto, ihmisen idea. Aristoteles näki että ihminen voi toimia vain yhdessä, hänhän määritteli ihmisen "sosiaaliseksi eläimeksi". Ja Platonille ihmisluonnon tuntemus oli tärkeää - hän käytti sitä pohjana, kun hän kirjoitti sinänsä totalitarisminmakuisia kuvauksiaan mielenterveydestä, kasvatuksesta ja yhteiskunnasta.
Osa tähän suuntaavista ideoista on tietysti poliittinen systeemi. Kreikassa oli demokratia, jossa sai sanoa oman mielipiteensä, olipa se sama tai eri kuin voittajalla. Toki kreikan demokratia oli hieman eri tasolla kuin täällä. Täysi -ikäiset vapaat miehet ohjaksissa on eräänlainen harvainvalta. Mutta tämä on kuitenkin eräänlainen tärkeä "alkuaskel oikeaan suuntaan".
Tietenkin filosofian kannalta olennaista on miettiä, onko filosofiassa häviäjiä. Eli voiko filosofiaa tehdä ylipäätään huonosti. Relativistien mukaan huonoa filosofiaa ei tavallaan ole. Moni kuitenkin kannustaa siihen että olisi jokin viisaus ja totuus, jota voitaisiin tavoitella, jolloin filosofiassa on mahdollisesti myös häviäjiä. Onhan demokratiassakin niitä jotka äänestävät sitä joka ei voita. Ja Sokrates, joka sanoi että hän itse ei toki tiennyt mitään, mutta että ehkä jotain kuitenkin voitaisiin tietää.
1 Kuva on sen verran maineikas, että esimerkiksi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä siitä löytyy versio muistoja käsittelevässä jutussa. Myös hikipedia tunnistaa kuvan. Kuvateksti sanoo asiallisesti ja ehdottoman totuudenmukaisesti "Joku onneton erehtyi Aristoteleen (oik.) kanssa vuoropuheluun. Huomaa miehen näkemisestä johtuva erektio Aristoteleella, jota hän yrittää peitellä tiiliskivikirjan avulla." Filosofin tuleekin saada keskustelustaan isoja kicksejä. "Boner" ei tosin ole välttämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti