Lauri Järvilehto kirjoitti ihmemies MacGyveristä. MacGyver on yleisosaaja, joka säätää. Järvilehto kertoo miten MacGyver käyttää lateraalista ajattelua. Siinä asiat ikään kuin puretaan ja uudelleenkootaan. "Out of box", mutta järkevästi.
Siinä missä Holmes on looginen, MacGyverin maailma on Järvilehdon mukaan sellainen että logiikan rajat ylittyvät. Lateraalinen ajattelu mahdollistaa monipuolisen ja yllättävän ongelmien ratkaisun. "Lateraalinen ajattelu tarkoittaa reunoille suuntaavaa ajattelua - siis toisin kuin looginen ajattelu, joka toimii olemassa olevien viitekehysten puitteissa. Kuten Sokrates osoitti, logiikka ei opeta meille mitään uutta. Kaikki logiikan lopputulemat ovat jo ikään kuin sisäänkietoutuneet loogisiin argumentteihin. Kun looginen viitekehys ja ennakko-olettamat on valittu, on tulos aina väistämättä sama. Logiikka on yksi tehokkaimmista päättelytavoista. Mutta olemme usein sitoutuneet sellaisiin ennakko-olettamiin, joiden tähden ratkaisua käsillä olevaan ongelmaan ei ole löydettävissä logiikan keinoin." Tämä on toki tuttua, kun muistetaan presuppositionalismi. Etenkin pseudotieteiden parissa on suosittua että tiedetään ikään kuin valmiiksi miten asiat ovat, ja tämän jälkeen sovitetaan tosiasiat siihen. Kuten Duhemin-Quinen teesi muistuttaa, tämä on aina mahdollista. Ad hoc -oletukset voidaan aina rakentaa tukemaan järjestelmää. Ja toisaalta esimerkiksi Imre Lakatos pitää tämänkaltaista olennaisena kun hän erottaa hyvän tutkimusohjelman huonosta : Hyvä tutkimusohjelma etenee, huono rakentaa "protective beltiä", selityksiä sille miksi se voi silti olla oikeassa.
MacGyver on kuitenkin varsin säännönmukainen. Hänen "out of box" -ajattelunsa on hyvin tietynlaista. Sen toimivuus perustuu hyvin yksinkertaisesti siihen että usein esineen toiminta, tarkoitus ja funktio ovat yhteiskunnan säätämiä : Zen -filosofiassa tätä tuodaan esiin vaikkapa kertomalla miten viuhkaa voi käyttää tarjottimena. Ja ninjat taas ovat tunnetusti keksineet tapoja tehdä arkisista esineistä tappavia aseita. Syömäpuikon funktio muuttuu.
MacGyverin lateraalinen ajattelu ei ole pelkkää irrationalismia juuri siksi että se nojaa vahvasti sille oivallukselle, että esinen toiminto on sinällään keinotekoinen valinta. Kaikilla asioilla on vaikutuksia, ja MacGyver pyrkii näkemään nämä. Esimerkiksi erään jakson alussa hän seikkailee kartan avulla. Kartta toimii paperina, sen sisään piilotetaan metalliputki ja näin rakennetaan ase jonka olemassaolosta toinen ei ole tietoinen, sen avulla saadaan avain oven toiselta puolelta, ja lopuksi sillä tukitaan kuumailmapallossa oleva reikä.
MacGyver on tavallaan oivaltanut sen, että esineen vaikutus ja teleologinen funktio ovat astetta verran eri asia. Asioilla on eri vaikutuksia, ja joskus on jopa vaikeaa sanoa onko se esineen tarkoitettu vaikutus vai ei. Näiden erotteluun voidaan tarvita tietoa, esimerkiksi esineen rakentajan esineeseen kohdistetuista tavoitteista. Usein se, että joku näkee että esineessä on hyvin tarkkarajainen funktio, näkee asian kulttuurisen sopimuksen kautta. Joskus on vaikeaa nähdä onko jokin asia vain sivutuote, eli jotain vain tapahtuu.
Tämä huomio on olennainen biologiassa. Eläimillä on monenlaisia toimintoja. Tässä keskitytään aina jonkinlaisiin vaikutuksiin. Tämä nähdään muutamalla tavalla:
1: Kreationistit näkevät vaikutuksessa teleologiaa. Eli he olettavat että sen takana on tavoite. Vaikutus ja funktio kertoo suunnittelusta.
2: Vaikutus nähdään adaptaation kautta, jolloin kyseessä on designoidi. Eli asia on vain vaikutus, joiden takana on luonnonvalinta eikä ohjelmoiva ja rakentava äly.
___2.1: Teleomentalistit katsovat että on hyvä puhua funktioista, kunhan muistaa että kyseessä on metafora.
___2.2: Teleonaturalistit taas pyrkivät siistimään kieltä näistä jäänteistä.
Evoluution kannalta luonnonvalinta on siitä mielenkiintoinen, että se on "miltei toimintoon viittaava". Tämä ei kuitenkaan ole 1:1. Luonnonvalinta voi jopa ajaa kohti surkastumia, jos jostain toiminnosta on haittaa. Ja muutoinkin se, että tehdään jotain, ei vielä riitä. Tosiasiassa luonnonvalinta katsoo vaikutusta: Kun asia on näin, kuollaanko useammin vai harvemmin. Vaikutuksilla ympäristöön ja sisäiseen maailmaan vain sattuu olemaan tässä vahvahko yhteys.
Evoluutio ei myöskään rakentele mitään "valmiita funktioita pitkän tähtäimen suunnitelmalla". Päin vastoin, se on juuri kuten Ihmemies MacGyver, joka on tyypillisesti tilanteessa jossa käytettävissä on rajallinen määrä asioita joita yhdistelemällä ja muokkaamalla hyvin pienissä määrin asiat on tehtävä. Tinkering on evoluutiossa hyvin olennaista, ja se jättääkin jälkiä. (Siksi esimerkiksi rakkomme on sellainen, kuin olisimme nelijalkaisia eläimiä jotka on nostettu pystyyn.) On jotain, ja siitä tehdään pienellä muokkauksella jotain muuta. Jos yhteys selviämiseen on, luonnonvalinta hoitaa sen, mitä ihmemies MacGyver hoitaa päänsä sisällä.
Toki adaptaatioitakin on kritisoitu. Itse asiassa Gould muistutti että "Panglossian paradigma" olettaa että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Tästä syntyy helposti sellaista ajattelua että meillä on nenä jotta lasit pysyisivät silmillä. Eli vaikutus yhdistetään funktioon liian heppoisesti, ilman riittävää koettelua ja testausta. Jännittävää kyllä, juuri sama ongelma on myös kreationismissa. Gould korosti että luonnonvalinta on mahdollinen selitys, mutta tämä vaatii tarkkaa analyysiä, jossa otetaan huomioon muun muassa ympäristö. Gould korosti että jos ajatellaan että evoluutio "adaptoi" funktioita, niin siinä ajatellaan taustalle aktiivinen voima ja prosessi. Tätä kautta sille syntyy teleologinen tausta, aivan turhaan. Eliminointi ei pyri tuottamaan adaptaatiota, vaan adaptaatio on pikemminkin eliminoitumisen sivutuote. Luonnonvalinta on passiivinen seuraus siitä että ominaisuuksilla on vaikutuksia, jotka korreloivat kuolemisen kanssa, ja juuri nämä ominaisuudet katoavat.
Toisin sanoen ymmärtääkseen evoluutioteorian sisällön, on mentävä vielä askelta eteenpäin MacGyverin alkuun viitoittamalla tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti