Mikko Alatalo lauloi aikanaan otsikon mukaista laulua sinisissä silmälaseissaan. Tässä esiintyy vanha suomalainen sana "riski", joka tarkoittaa vahvaa ja isokokoista henkilöä. Riski taas tarkoittaa nykyään jotain hieman muuta. Suomalainen riski on vahvuutta, mutta nykyään sanaa käytetään lähinnä "ongelman" synonyyminä.
Toki iso mies on tietyllä tavalla riski myös uudella tavalla. Hän on ainakin väkivaltaan potentiaalisesti kyvykäs - joku rimpula taas ei hevillä voisi lyödä vaikka haluaisikin. Toinen kysymys on tietysti aktualisoitumisen todennäköisyys, jolloin riskillä on suuruuden lisäksi jonkinlainen frekvenssi, joka voi olla vaikkapa tiuha tai harvinainen. Tätä kautta päädytään tietysti riskianalyysin ytimeen. On suuruus ja todennäköisyys ja molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tästä saadaan ikään kuin rationaalinen arvio sille mitä kannattaa pelätä.
Riskien minimointiin pyritään monilla keinoin. Usein tässä korostuvat eksoottiset mutta voimakkaat asiat. Esimerkiksi lento -onnettomuuksia. Lento -onnettomuus on kuitenkin enemmän lempeä mutta "riski" mies, sellainen joka voi kyllä piestä vaikka pienen kylän, mutta suuttuu niin harvoin että sen ottaminen vakavasti ei ole yleensä hirveän relevanttia.
Arkiset pelonaiheet sen sijaan ovat vähemmän esillä. Ei tarvitse mennä hirvittävän kauas menneisyyteen, kun ilman kypärää pyöräily oli normi. Taloihin laitettiin asbestia ja tehtiin monia muita asioita, jotka olivat arkisia ja haitallisia. Ensivilkaisulla nämä "arkiset riskit" ovat sellaisia että ne eivät pelota. Pelkäämme lento -onnettomuuksia yli auto -onnettomuuksien. Mutta tosiasiassa auto -onnettomuudet ovat paljon paljon yleisempiä kuin lento -onnettomuudet. Autojen vaikutuksesta vain kuolee enemmän ihmisiä. Tätä kautta arkiset asiat, joita moni pitää "niuhotuksena", ovat varmasti vaikuttaneet suotuisasti ihmisten keski -ikään ja kuolemistodennäköisyyksiin. Myös ilmastonmuutokseen liittyy hieman vastaava ilmiö: Formula -ajoja pidetään pahoina saastuttajina, mutta arkinen kauppaan autoilu on paljon pahempi ilmiö. Formuloiden kiellon takana on mainonnan ja kaupallisen urheilun vastustamista. Sekä tietysti sitä että formulat eivät varsinaiseti tuota mitään suoraa hyötyä, kuten kauppamatkan. Samaa kehää ympäri ja ympäri menemisessä on vaikeampi nähdä järkeä, kuin siinä että itse ajaa rundia kauppaan ja takaisin.
Suojelulla on tietenkin myös toinen puoli. Se on sensuuri. Ihmisiä suojellaan kieltämällä asioita. Tätä kautta esimerkiksi lapsenkasvatus sisältää pakosti jonkinlaista sensuuria, lasta esimerkiksi estetään juoksemasta pihalle talvella ilman vaatteita, ja tätä estetään ryntäilemästä auton alle tai syömästä myrkkykasveja, pikkukiviä tai Kinder -yllätysmunan keltaisia suojakuoripalloja.
Suojelu voi joskus saada erikoisia piirteitä.
Esimerkiksi tästä voidaan ja pitää ottaa kulttuurillinen moniarvoisuus. Siitä on nimittäin tullut eräänlainen lupa kieltää mielipiteitä. Ensiajatuksena ajatus vaikuttaa ehkä paradoksaaliselta, mutta asia on helppo ymmärtää. Jos jostain asiasta ei pidä, on tehokasta loukkaantua asiasta. Ateismin ääneen kannattaminen muuttuu ns. "uskontojen halventamiseksi". Itsekin olen saanut kannanottoja, joissa minua on kehoitettu sosiaalisen asenteen koko kirjossa lempeästä kannustuksesta pyyntöihin, vinoiluihin ja uhkailuihin asti, siitä olemaan hiljaa evoluutiosta. Sen kannattaminen ja sen puolesta argumentointi kun voi esimerkiksi "käännyttää herkkiä mieliä pois Jumalasta" ja se on tietysti moraalitonta ja suorastaan "pilkkaa Jumalaa ja hänen Luomakuntaansa." Tätä ei tietenkään nimellisesti kutsuta sensuurin nimellä, vaan siinä vain suojellaan uskoa. Henki on kuitenkin identtinen. "Turpa kiinni, evopelle." kertoo saman sisällön toisin sanoin, ja tästä sensuurihalu on helppo nähdä. Vastaavaa asennetta on tietysti olemassa muutoinkin. Esimerkiksi jos ateisti - tai minä - haluaisi että kukaan ei julistaisi näkemyksiään kadulla, hän kannattaa jonkinlaista sensuuria. Tietyt foorumit suljetaan.
Tätä asennetta käytetään jopa hyväksi. Jussi K. Niemelä on esittänyt tästä esimerkin piilojihadin kautta : "Piilojihadiksi voidaan katsoa vaikkapa länsimaissa vaaditut musliminaisille ja -tytöille tarkoitetut erilliset uimahallivuorot. Jos ja kun sellaiset sallitaan, islamistit ovat saaneet taas yhden pienen sharia-lain elementin käyttöön länsimaissa. Sukupuolisegregaatio on olennainen osa vanhoillista sharia-lain tulkintaa." Vastaavaa esiintyy kaikkialla, jossa uskonnolla on jokin tietty näkemys ja se yrittää pakottaa tätä normia kaikille myös sen ulkopuolella. Tylsä malliesimerkki tästä on oluen myyntikielto kaupoissa, joita eräät kristityt ja islamistiset tahot ovat suomessakin halunneet. Niemelää lisää lainaten "Kriittiset äänet leimataan herkästi rasismiksi, islamofobiaksi tai kulttuuri-imperialismiksi."
Tätä kautta on selvää että "suojelu" liittyy myös sensuuriin. Ja se, mitä kaupitellaan yhden tietyn kulttuurin suvaitsemisena ilmeneekin itse asiasa siten että vain tätä yhtä kulttuuria suvaitaan ja kaikkea muuta kohtaan sovelletaan suvaitsemattomuutta. Suojelu on tätä kautta selkeästi sananvapautta ja muita vapauksia vähentävä.
Kysymys sensuurin puutteesta on tätä kautta tylsää, se mikä on aidosti mielenkiintoista onkin vähemmän ilmiselvää : Ovatko nämä vapaudet minkä arvoisia. Kysymys itsetoteutuksen rajoista ja yhteiskunnan tai ihmisjärjestöjen kontrollin rajoista ja laajuuksista eivät ole niitä helpoimpia kysymyksiä.
Juha Leinivaara mainitsi tähän sopivan kohdan koskien "sukupuolineutraalia naimisiinmenoa": "Jos kirkko haluaa, että heidän tiloissa vihitään vain sellaiset mies + nais-parit jotka ovat teipanneet banaanin päähänsä, niin olkoon heillä sellainen oikeus. Minä voin mennä maistraatissa naimisiin puolisoni kanssa ilman niitä banaaneja. Jos joku kirkko haluaa, että heidän tiloissa vihitään vain valkoihoisia heteropareja, niin olkoon heillä sellainen oikeus. Puolustan Räsäsen kanssa kirkkojen oikeutta syrjiä ihmisiä uskonnon varjolla. Kirjoitinko "syrjiä?" Tarkoitin tietenkin "puolustaa kristillisiä arvoja." Suojelu ja sensuuri ovat yleensä sama asia, ja se nimetään sen mukaan mitä mielikuvia jokin asia tuo itselle. Räsänen haluaa sensuroida tietynlaisen parisuhdekäytöksen oman uskontonsa nimissä myös niiltä jotka eivät tätä uskontoa jaa. Ja toisaalta toiset haluavat sensuroida Räsäsen kannattaman uskonnon valtaa komentaa ihmiset naimisiin siten kuin se haluaa.
Totalitaristinen despoottijohtajakin haluaa usein hallita kansaa, eli ohjata sen tiettyyn toimintaan, joka tarkoittaa tietyn toiminnan kieltämistä. Ja totalitaristin kulttuurin esiinnousua rajoitta, eli sensuuria harjoittaa, myös vihainen väkijoukko joka talikoiden ja soihtujen kanssa nousee vallankumoukseen.
"Jesus and Mo" -sarjakuvassa tätä loukkaantumisketjua viedään aika pitkälle. Se päättyy huomioon "It seems you can't even take offence without offending somebody these days."
Loukkaantuminen on kuitenkin sukua yhdelle asialle. Pikkusieluiselle pikku primadonna -asenteelle. Suojelupuhe antaa etuaseman niille, jotka loukkaantuvat kaikista helpoiten. Tätä yritetään tietenkin kätkeä sillä että puhutaan avarakatseisuudesta ja paksunahkaisuudesta. Tai kuten eräs fundamentalisti minulle mainitsi "hän itse on kyllä paksunahkainen", mutta hän "suojeli muita" . Oli ajateltava niitä herkkiä sieluja, joita jossain saattaisi ehkä kenties olla.
Mutta jos ihminen on paksunahkainen, hän on riski, oikein kunnon vanhasuomalaisessa merkityksessä. Ja jos hän on helposti loukkaantuva, hän on ikään kuin trikoissa. Ja jotenkin tämä yhdistelmä näyttää kummalliselta, jopa mahdottomalta. Riski kun tarkoittaa sitä että hartiat kestävät paljon riskiä. Ja trikoot sitä että pienetkin riskit nähdään niin tuhoisina, että niitä ei hartiat kestäisi.
Kaikki tämä hajaannus on mahdollista vain koska suojelupuheessa ja vapauspuheessa pelot eivät toimi todennäköisyyksien logiikalla, vaan mahdollisuuksien logiikalla. Kuviteltu mahdollisuus, vaikka se olisi käytännössä mahdoton ja irrelevantti, esiintyy mahtavana. Isoja miehiä on vaikea pelätä. Mutta trikoopukuiset voivat aina olla murhanhimoisia ninjoja ovelassa valepuvussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti