(Bertrand Russell)
Miekkailussa ja kaikessa itsepuolustuksen harjoittelussa on mukana paljon ruumiillista kuntoa vaativia asioita: On voimaa, kestävyyttä ja tarkkuutta. Sitä onko harjoitellut niin paljon että on riittävän voimakas, notkea ja tarkka tekemään asioita.
Mutta mukana on paljon myös psyykkisiä elementtejä. Toki moni yhdistää itsepuolustuksen harjoitteluun väkivaltaisuuden. Tämä on kuitenkin hieman valju väitös, koska tosiasiassa tilanne on simuloitu hyvin erilaiseksi verrattuna "siihen oikeaan väkivaltaan".
Eräässä mielessä voisi sanoa laajemmin että toiselle annetaan lupa tehdä tiettyjä asioita omalle ruumiilliselle koskemattomuudelle ja saadaan itse lupa tehdä jotain. Epäonnistuminen on joko omaa syytä tai sitten se määräytyy ulkopuolelta, kun harjoitellaan jotain tiettyä tekniikkaa. Tällöin roolit ovat selvät, voittaja ja häviäjä tiedetään jo ennalta.
Mentaliteetti on laajempaa. Luonne vaikuttaa siihen miten toimii. Hyvä tekniikka on toki tietyissä rajoissa, joten taitavat miekkailijat toimivat motorisesti konsistentisti. Mutta virheet paljastavat jotain. Ihmiset tekevät itselleen tyypillisiä virheitä. Osa on toki vain sattuman tuottamia tottumuksia. Mutta osa johtuu siitä että ihmisellä on jonkinlainen luonne.
Esimerkiksi kävin tänään Windsorin kanssa pientä keskustelua minulle tyypillisistä virheistä.
Isoimpia ongelmia minulla on niiden asioiden kanssa, jotka johtuvat perusluonteestani. Ja Windsor korosti näihin keskittymistä. Hän kysyi "miksi teen niin ja niin". Oma vastaukseni "Because I'm stupid and clumsy." oli väärä. Vastaus oli "You are too concerned".
Tämä sai minut miettimään moniakin asioita jotka johtuvat tästä.
Olen yksinkertaisesti pingottaja, jolla kaikella on merkitys, ja minun täytyy tietää, osata ja hallita kaikki elementit heti ja aina, ja kulutan voimavaroja ja aikaa siihen että muistan ne nopeasti. Oppimisen kannalta tehokkainta on ottaa yksi elementti kerralla mukaan. Kun teen tekniikkaa, olen samalla huolissani että toiselle ei vain varmasti käy mitään - ja teen tätä yli sen mikä on järkevää, ja tämän vuoksi uhraan tasapainoa kun katson missä toinen on. Asentoni ovat jäykkiä, koska keskityn niihin liikaa. Kun harjoittelen soolona lyöntejä, katson ympärille että siihen ei kävele kukaan vaikka ketään ei olisi metrien säteellä. Ja kun kohtaan liikkuvia kohteita, hätkyn pois tieltä ("flinch"), mikä ei ole fiksua, mutta on luonnollista koska tämä on luontainen reaktio jotka tulevat usein esille, jos on hermostunut ja ikään kuin "valmiiksi nuoralla".
Tässä kohden "luonne joka määrää virheet" liittyy vahvasti tunteisiin. Siksi, itsereflektioksi itselle ja kyylättäväksi uteliaille, liitän mukaan Paul Ekmanin tunnekäsittelystä karkean taulukon. Hänhän oli innostunut evoluutiosta ja siksi katsoi tunteita adaptaation kautta. Tämä on sinänsä optimistinen lähestymistapa, että siinä tunteista on hyötyä. Pessimistihän voisi nähdä tunteet riesana. Tästä saadaan seuraava taulukko:
Yllä olevista tunteista monet ovat mukana miekkailussa. (Hekuma ehkä vähiten.) Kiinnostavaa on se, että olen "yllätys" -sarakkeessa. Sen lähellä ovat "pelko" ja "kiinnostus". "Säpsyys" on osittain turvattomuutta johtaa helposti kontrollin hakun. Tätä kautta hankitaan helposti tietoa. Tätä kautta en ole oikeastaan "tutkija" - enkä edes varovainen suojaa hakeva pelkuri - vaan enemmänkin "kokonaislaatuinen orientoituja".On tavallaan kieroa että minun täytyy oppia ottamaan chillisti. Sillä tietynlainen "hikipingottaminen" on oikeastaan se voimavara tai ominaisuus, joka tätä blogiakin on suoltanut.
Toki tämä ei ole kaikki olennainen virheistä. Toinen perusvirhetyyppini on jotain jota kutsun nimellä "German mistakes", joissa jokin harjoitus muistuttaa hieman jotain jota tehdään saksalaisessa tyylissä, ja sitten teen liikaa sen mukaan. "Posta di donna" taipuu etenkin herpaantuessa "Zornhutiksi". Ja kun tehdään "parry posta frontaleen" josta jatketaan vastahyökkäyksellä päähän sivuaskeleen kanssa, teen suoraan "krumphaun" (joka pitäisi tosin tehdä käsille, eli siitä tulee vääristynyt versio.) Nämä ovat eräällä tavalla lihasmuistiroskaa. Ne saa harjoittelemalla pois, tai parasta olisi tietysti saada ne halutessaan esiin ja pois, mikä ei itse asiassa ole mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti