Stressimurtuma.

Elokuvissa törmää aina välistä siihen miten miekat iskevät kipinöitä kun ne osuvat toisiinsa. Tämä yhdistyy yleensä miekan tai miekkamiehen maagisiin ominaisuuksiin. Kipinät ovat toki siistejä. Niitä kohdataan joskus oikeassakin elämässä. Se ei kuitenkaan viittaa mihinkään kovin positiiviseen. Se nimittäin kertoo huonosta huoltamisesta.

Miekan ongelmana on se, että se on metallia. Se ruostuu. Ihmisen hiki - ja tietysti verikin - taas ovat ionipitoisia liuoksia. Itse asiassa jopa sormenjäljet petsautuvat terään suhteellisen helposti ja vähällä. Siksi miekkaa on pidettävä kuivana, puhtaana. Vahassakin olisi hyvä olla mikroskooppisia hitusia, jotta se pitää pinnan siistinä.

Ja jos sitä käytetään harjoittelussa, on sen kulumia hoidettava. "Stress riser" on heikko kohta, josta miekka lähtee helposti taittumaan. Sellainen rakentuu yleensä pienen iskussa painuneen kohdan, "nick", kohdalle. Jos kohtaa ei hiota, siihen kerääntyy enemmän ja enemmän vahinkoa. Siksi se olisi syytä hioa kuntoon. Jopa kaikista parhaimmat miekat saavat kulumia ja murtumia. (Toki hyvä tekniikka suojelee näiltä jonkin verran.)

Kipinöiden syntyminen vaatii erityiset olosuhteet. Kun lommon reunat ikään kuin "taittuvat" eivätkä vain "painu kasaan", tulee ulkoreunaan pieniä miltei irti olevia metallihitusia. Miekat taas kohtaavat toisensa sellaisessa tilanteessa, jossa molemmissa on paljon liikevoimaa. Tämä liikevoima pysähtyy nopeasti, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "lisätehoja". Ja miekat kohtaavat melko pienellä pinta -alalla, etenkin terä-terä -kontaktissa osumispinta -ala on hyvin pieni. Tämä tarkoittaa isoja vaikutuksia. Jos tälläinen "miltei irti oleva" silppu sattuu olemaan tuossa iskun alueella, se sekä ottaa lämpöä impaktista että irtoaa että lähtee lentoon. Tämä näkyy ulospäin kipinänä. (Hieman vastaavalla logiikallahan tuluksiakin on käytetty.)

---

Kuvassa on tarkkana yksityiskohta miekanterästä, jossa on vasta "pieniä nickejä", kun sitä ei ole treenin jälkeen hiottu suoraksi.