Miehiä on historiallisesti pidetty rationaalisina ja aktiivisina. Naisiin on yhdistetty passiivisuus. Esimerkiksi Siri Kotajärvi on kuvannut minulle sukupuolikäsityksiä lausumalla "Mies puolustaa, nainen suojelee." Mies on se, joka miekan kanssa ryntää hyökkääjää vastaan ja nainen on se, joka ruumiillaan hyppää lastaan murhaavan miehen miekan eteen ja antaa henkensä. Mies kuvataan aktiivisena toimija -soturina ja nainen passiivisena vastaanottajana ja uhrautuvana. Näkemyksissä naisten ja miesten hyveet ovat kovin erilaisia.
Tämä näkemys on vanhastaan liitetty raskauteen. Esimerkiksi Aristoteles oli sitä mieltä että ihmisen synty oli maanviljelymetafora. Miehen aktiivinen siemen menee naisen passiiviseen maaperään, ja komentaa tämän tuottamaan satoa. Onnistuessa tulos on mies ja ihmisestä kehittyi nainen vain koska kehityksessä oli häiriötekijöitä. Nainen syntyy ominaisuuksien puutteesta, vajavaisena.
Platonilla on hyvin samantapainen esitys. Mutta tässä maaperä on ikään kuin yksittäistapaus. Kaiken takana on suurempi ja laajempi osa. Kosminen järjestys, jota hyvä yhteiskunta, hyvä yksilö ja maailman tapahtumat seuraavat. Platonin "Timaioksessa" puhutaan maailmanjärjestyksestä seuraavalla tavalla: Siinä on kaksi osaa.
1: Nous, järki. Tämä voima synnyttää järjestystä. Järki tavoittelee harmonista järjestystä ja se saavuttaa sen paitsi jos sen tielle tulee esteitä. Kaikki ilmiöt joissa on jonkinlaista järjestystä tai harmoniaa tai rytmiä ovat järjen aikaansaannoksia.
2: Ananke, joka on sattumanvaraisuutta tuottava voima. Ilman järkeä tämä vallitsisi.
Platon miettii mitä tapahtuisi ilman järkeä. Tästä hän päätyi ajattelemaan kaaoottista alkutilaa, khoraa. Platonille Khora oli ikään kuin viljeltävä maa, joka on kovaa eli vastustaa auramiehen järjen mahtia. Platonille khora oli tätä kautta olennainen: Se selitti miksi Platonin ylirationaaliset ja muuttumattomat ideat eivät toteutuneet maan päällä, jossa niistä näkyy vain "varjoja luolan asukkaille". Ympyrän idea on täydellinen ideamaailmassa mutta harpillakin piirretyssä ympyrässä on pieniä kuhmuja ja mikroskooppisen pieniä kohtia joissa kynä ei olekaan koskenut paperia... Tätä kautta khora on ensi sijassa maailman aineellista todellisuutta koskeva perustila. Sen vuoksi maailmassa on paljon järjestystä mutta se on kuitenkin muuttuva ja epätäydellinen.
Tämän vuoksi Platonin maailma yhdistää Parmenideen ja Herakleitoksen näkemykset. Parmenideen mukaan maailmassa ei tapahdu muutosta. Herakleitoksen mukaan kaikki muuttuu koko ajan. Muuttumisen takana on khora, ja pysyvyyden takana ideamaailmaan liittyvä nous. Tätä kautta muutokseen liittyy aktiivisuus ja passiivisuuskin. Tuli on aktiivista, se kuumentaa kiveä joka ei muuten kuumenisi. Kivi ei kuumenna tulta, se sen sijaan reagoi passiivisesti tuleen. Koska khora on perustila, on sen rooli passiivinen vastarinta, ja vaikka ideat ovat muuttumattomia, ne ovat se joka muokkaa kaaoksesta aktiivisesti asioita, eli ne näkyvät muutoksissa aktiivisena.
Kaikki tämä yllä oleva höpinä on tärkeää koska Platon vertaa järkeä isään ja kaaosta äitiin. Tässä on takana vahva henki siitä että naisen rooli on olla järkeä vastaan hangoitteleva, passiivinen ja irrationaalinen. Ja miehen rooli on olla järkevä ja aktiivinen.
Esimerkiksi Luce Irigaray, kuuluisa feministi, on kuitenkin suostunut tähän jaotteluun. Tässä feminiininen on säilyttävä ja uudistava voima, kun taas maskuliininen on rationaalista ja välineellistä muuttavaa - ja tätä kautta potentiaalisesti destruktiivistakin - voimaa. Uusiutuva voima ei muuta järjestystä eikä sillä ole tiettyä päämäärää. Se suojelee. Irigaray siis pitää Platonin voimat ikään kuin naisen ja miehen erilaisen luonteen osina, ja jopa kääntää ne paikoin toisin päin. Hänestä ihmiset yrittävät ymmärtää liikaa sen sijaan että ihmettelisivät. Irigarayllä järjen tavoite onkin nimen omaan yritys ymmärtää ja ottaa haltuun, hallita ja vangita maailma. Sen sijaan korkein hyve on kyky ihmetellä ja jättää asia silleen.
Toisaalta esimerkiksi Lloyd on esittänyt että tämänkaltainen erilaistaminen itse asiassa tukee perinteisiä stereotypioita, ja että siitä olisi luovuttava. Järki on vain liitetty maskuliinisuuteen vaikka se on yhtä paljon naisten kuin miestenkin asia, samoin kuin kyky ihmetellä. Kaikki puheet joissa naiset yhdistetään vertauskuvilla peltoon ovat analogioita, jotka vain tukevat tarinanomaisesti jo olevia sukupuolisuuskäsityksiä ja ennakkoluuloja. Analogioiden kohdallahan ongelma on usein se, että hyvinkin samanlaisilta löytyy käytännössä aina ainakin yksi piirre (eri sijainti, eri atomit...) joka ei toteudu. Ratkaisevaa onkin tavallaan se, toteutuuko analogia juuri tässä kyseisessä kohdassa. Ja tätä ei ilman tutkimusta voi tietenkään pitää muuna kuin eräänlaisena jäsenneltynä arvauksena.
Itse olen melkoisen varma siitä että naiset ja miehet ovat jossain määrin erilaisia, mutta paljon löytyy samaakin. Puheet pelloista ja suojelusta yhdistettynä naiseuteen tai mieheyteen saavat kuitenkin kysymään ennen kaikkea sitä, että onko takana muuta kuin mielikuvia jotka on puettu retorisesti tehokkaiksi kielikuviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti