Sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties.
Käsillä tätä karhua ei voitu kukistaa,
Mies lähimmäinen luodilla hänt' aina varjoaa,
Mut Ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo pettävi;
Nyt Sandels tuli, huomasi kuin Tuuva taisteli.
"Hyv' on" hän huusi, "kestä vaan viel' aikaa hetkinen,
Äl' yli päästä Piruja, sä poika urhoinen!
Niin Suomalainen taistelee, se vast’ on soturi,
Avuksi hälle rientäkää, tuo meidät pelasti.""
(Johan Ludvig Runeberg, "Vänrikki Stoolin tarinat")
Suomalaiseen yleissivistykseen kuuluu tieto Runebergin "Vänrikki Stoolin tarinoissa" olevasta Sven Tuuvan sankaritarusta. Karhumainen mutta tyhmä poika on rohkea ja vahva ja pitää puoliaan yksin useita vastaan pienellä sillalla. Lopulta Tuuva kuolee luodista, joka osuu jaoon rintaan tyhmän otsan sijasta.1: Outi Hupaniittu kirjoitti "Tiede 12/2008" -lehdessä jutun siitä miten tätä tarinaa on liitetty oikeisiin taisteluihin hieman tarkoitushakuisesti. Oscar Rancken yhdisti Tuuvan Johan Zacharias Bång nimiseen sotilaaseen. Taistelu yhdistettiin Koljonvirran taisteluun. Hupaniitty korostaa sitä miten jopa Rannecken vain "toteaa Bångin olleen samanlainen sotilas kuin Tuuva. Hän ei väitä, että kyseessä olisi sama henkilö. Tämän päätelmän tekivät myöhemmät polvet, jotka lukivat runoa niin kuin halusivat." Toki Bångin tiedetään puolustaneen siltaa vähän aikaa yksin, jotta hänen toverinsa ehtivät avuksi.
___1.1: Hupaniitty kertoo myös miten tarinoita sillalla massoja vastaan taistelevista yksinäisistä sotilaista on tavattu Pohjanmaalla, ja tätä voidaan pitää tarinan kirjassaolemisen yhtenä syynä. Ja että yhteys löytyy esimerkiksi "Horatius Coclesista, joka vuonna 507 ennen ajanlaskun alkua taisteli Tiberjoen sillalla etruskeja vastaan."
Vastaavia asioita tunnetaan toki muualtakin.
Vuonna 1066 käytiin "Stamfordin sillan taistelu". (Jonka katsotaan päättäneen viikinkiajan.) Sakseja johti englannin kuningas Harald Godwininpoika, ja heitä vastaan taistelivat norjalaiset Harald Ankaran johdolla. Norjalaiset yllätettiin: Kerrotaan että monet norjalaiset olivat kuumuuden vuoksi riisuneet rengaspanssarinsa ja kypäränsä. Toki saksit olivat tehneet valtaisan urakan, joten aivan freesejä hekään eivät olleet. Tästäkin taistelusta kerrotaan tarinaa siitä miten norjalaisilla oli yksi taistelija, joka piti kirveen kanssa siltaa hallussaan suuria joukkoja vastaan. Hän kuoli siihen että häntä tökättiin keihäällä sillan alta siltaparrujen välistä olevasta rei'ästä.
Pierre de Bayardin kerrotaan puolustaneen siltaa yksin. Hän puolustautui yksin 200 espanjalaista vastaan Gariglianon sillalla. Hän toki osallistui lukuisiin tärkeisiin taisteluihin. Hän kuoli arkebuusinluotiin. (Arkebuusi on tuliase, joka oli muskettia kevyempi : Musketti oli niin järeä että se tuettiin erilliseen tukihaarukkaan. Arkebuusi oli yleisnimi pitkäpiippuiselle käsiaseelle.)
Tosiasiassa sillalla taistelu massoja vastaan on mahdollista. Jos taistellaan useita vastaan, on tärkeää katsoa vain sitä miten moni mahtuu mukavasti samanaikaisesti ympärille. Yhdelle reunalle kasautuneet tai muuten ahtaalla olevat voivat toimia rajoitetummin ja tätä kautta he haittaavat toisiaan. Muutoin joukkoja vastaan taistellessa tulisi miettiä miten sen muuttaa "sarjaksi kaksintaisteluita". Silta on tässä kätevä. Kun muistetaan että siltaa ollaan puolustamassa, tiedetään että selän taakse on vain yksi reitti. Ja se kulkee ohi. Sillalle mahtuu vain hyvin rajallinen määrä väkeä - jos väkeä tulee liikaa, he tönivät toisiaan ja ovat toistensa tiellä. Ja kun olet puolustamassa siltaa, muut rynnistävät sinua päin, jolloin he tulevat aktiivisesti sinun alueellesi. (Ja jos olet jo voittanut muutaman, on näiden ruumiit heidän tiellään, he joutuvat ylittämään ne, kun puolustajan taas ei tarvitse kulkea - muuthan sitä hänen asettaan päin kävelevät!) Tätä kautta silta ikään kuin automaattisesti muuttaa tilanteen sellaiseksi että tarvitsee taistella vain yhtä vastaan ja yhteen suuntaan kerrallaan. Voittosarjassa tarvitaan toki taitoa ja tuuria, sekä sitä että olkalihakset eivät "hapetu parissa minuutissa"..
Ongelmana tässä ovat tietenkin pitkän kantaman aseet : Esimerkiksi nuolia voi ampua vastarannalta, ja tämä pahasti vaikeuttaa yksin puolustamista. Ehkä siksi kuolintavat tarinoissakin ovat vähemmän kaukaa haettuja kuin voisi luulla. Keihäs on paljon pidempi kuin kirves, ja luodit lentävät kauempaa kuin miekalla voi lyödä.
Siksi ei välttämättä ole sattumaa että niin monissa taisteluissa on juuri silta. Avoimella maalla vastaavan tasoinen suoritus vastaavan kokoisessa joukkojen epäsuhdassa ei olisi mitenkään järkevästi mahdollista. Silloilla käydään toki myös paljon taisteluja, koska ne ovat usein ainoita tapoja päästä alueelta A alueelle B nopeasti ja sujuvasti, ilman kiertoa tai rämpimistä. Toisaalta silta on myös symboli, siististi ymmärrettävä rajapaikka ja "me-muut" -jaon paikka. (Siksi yhteyttä hakeva on sillanrakentaja, ja joku joka vaikeuttaa elämäänsä "polttaa siltoja takanaan"..) Ja jos yksi mies puolustaisi koko itärajaa, se ei kuulostaisi lainkaan "järkevältä". Silta sopii tätä kautta tarinallisistakin syistä tapahtumapaikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti