Ylioppilaslehden numerossa 5/2010 oli haastateltu Elina Loisaa jutussa "Röyhkimys" . Hän oli tehnyt kirjan jossa on seksuaalisesti vapautunut nainen ja homo. Artikkelin mukaan kirjan heteroseksuaalit miehet vaikuttavat hölmöiltä. "Hahmon Loisa loi osittain siksi, että häntä ovat aina kyllästyttäneet sellaiset elokuvien ja kirjojen naiset, joiden seksuaalista holtittomuutta selitetään traumalla tai itsetunto -ongelmilla. "Naisten seksikäyttäytyminen kuvataan usein negatiivisesti. Se on joko terapiakeino tai itsetuhoista toimintaa. Miehet saavat porsastella ja sekoilla ilman selittelyä".
Yllä oleva on osittain totta. Kirjoissa ja tosimaailmassakin naisten ja miesten seksuaalisuuteen suhtaudutaan eri tavoin. Naiset nähdään rikkonaisina. Miehet taas nähdään hormoniensa vieminä. Mutta itse asiassa kumpaakaan näistä ei sinällään hyväksytä. Naista säälitään ja miehelle nauretaan. Molemmat ovat tavallaan toiseuttamiskeinoja. Naurun kannalta on ehkä syytä ottaa esimerkiksi komediasarja "Huonosti käyttäytyvät miehet". Siinä hahmot ovat varsin nimensä mukaisia. Hahmot ovat hassuja. Mutta heitä ei arvosteta, vaan pidetään nimen omaan "porsaina". Suhtautuminen on itse asiassa hyvin samanlaista kuin mitä "Pokka pitää" -komediasarjassa suhtaudutaan teeskentelevään ja yläluokkaista elämää yrittävään ja tavoittelevaan Hyacinth Bucket -hahmoon. Nauru ei ole useinkaan hyväksymistä. Myöskään Uuno Turhapuro ei ole mikään ihannoitu hahmo, hänelle nauretaan ja ehkä hieman sympataankin - samoin kuin käy Hyacinthille. Tästä on kuitenkin pitkä matka "hyväksymiseen". Aivan kuten seksuaalisesti vilkkaan naisen rikkinäiseksi luokittelu ei ole sympatiseeraavaa myötätuntoa vaan nimen omaan toiseuttavaa sääliä.
1: Sama on tietysti myös "Pekka Puupäässä". Justiina kaulimineen on hyväksyttävä ja koominen "jalat maassa" -hahmo, jonka Pekan harmiton haihattelu ikään kuin oikeuttaa. Jos Pekka toimisi samoin, hän olisi kertomuksessa helposti julma tyranni. Kuitenkin Justiina ei ole ihanne, hän on itse asiassa enemmän naurettu naishahmo kuin jokin "naisen malli". Haluaisin kuitenkin muistuttaa tässä "Mutkimusta" lainaten sitä mikä on kotona tapahtuvassa väkivallassa oleellista. Hänestä siinä "Väkivallan käyttäjä turhaan selittää omaa osuuttaan toisen käytöksellä."
Tästä päästään siihen, mitä muuta samainen ylioppilaslehti sisälsi. Johanna Laitinen kirjoitti kolumnin "Tosielämän kauniit ja rohkeat." Hän nosti esiin sen, miten lehtimiehet ja muut vastaavat tahot torppaavat termin "rohkeus" erikoisiin asioihin "Rohkean titteli on varattu kelteisillään lehdessä poseeraavalle sutjakalle ja pystyrintaiselle naiselle, base -hyppyjä harrastavalle miehelle, perheen vuoksi kansanedustajan uran jättäneelle naiselle ja kettupuuhkaan kääriytyvälle rokkarimiehelle." Sukupuolinormien rikkominen ei ole tämän sisältöä. Miehen tulee olla isosti miehinen jotta voisi saada kutsumanimen "rohkea". Laitinen korostaa miten "mieshupakot" ovat hyvä asia. Esimerkiksi Jari Sarasvuo osaa innostua ja saada tunteikkaita purkauksia, jotka elehtivät, ylilyövät, ovat tunteellisia ja jotka loukkaantuvat ja katuvat välistä julkisesti koko prosessia. Tätä kautta rohkeus muuttuu Laitisella muotoon "sovinnaisuuden rikkominen".
1: En ole asiasta kovasti erimielinen. Tosin ihmettelen hieman sitä että Laitinen vihjaisi että tämä olisi sama asia kuin ne asiat joita nykyään pidetään pelottomina. Sillä sanoissa on usein myös perinteen taakkaa. Esimerkiksi alastonkuvauksella on ollut vahvaa sensuuria Suomessakin. - Itse asiassa alastomuudella on nykyäänkin kovia ikärajoja, ja saa olla aika rankkaa väkivaltaa että saa saman K18 -leiman, jonka seksin kuvaus saa. Tässä mielessä esimerkiksi poseeraus on ollut joskus aikaisemmin rohkeaa. Tässä suhteessa tilanne on hieman sama, kuin väittäisi että radioiden säätiedotukset sisältäisivät maakeskistä maailmankuvaa, kun "auringon noususta" puhutaan hyvinkin usein. Fraasi on tarttunut aikaisemmin, ja se on luultavasti aikanaan ollut aikansa kuva. Käytetty muoto kertoo siksi ehkä enemmän menneestä kuin nykyisestä.
Otan vielä kolmannen kohdan samaisesta ylioppilaslehdestä. Keskustelupuolella on tullut mielikuvituksellisen nerokkaan "Nimetön palautteenantaja" -nimimerkin takaa kirjoitettu kommentti joka on otsikoitu "Sinkkumiehiltäkin saa munaa." Tässä paheksutaan ylioppilaslehdessä ollutta "Panin täällä" -sarjaa, jossa on ollut erilaisia seksuaalisia aktioita jotka on tehty jossain erikoisessa paikassa tai tavalla. (Esimerkiksi yhdessä kuvattiin miten henkilö harrasti seksiä poikaystävänsä kanssa. Tarina oli sanamuodoiltaan sellainen että oli ikään kuin itsestäänselvästi kuvitteli että kyseessä on heteropari. Vasta allekirjoitus "Tapio" sisälsi pakotteen normaalin sukupuolijakauman kumoukselle.) Paheksunnan aiheena oli se, että "Siitä on tullut itsekehupalsta etenkin naisille jotka ovat pokanneet varattuja miehiä. Tulen todella surulliseksi lukiessani näitä tarinoita. Miten itsekkäitä naiset voivat olla?"..."Entä vaimo ja lapset? Eivät he tarinaan kuulu. Mielestäni tuollainen nainen ei ole mikään seksuaalisuuttaan vapaasti toteuttava sankaritar, vaan pelkkää tuhoa ja tuskaa ympärilleen kylvävä reikä". Hän vertaa kertomista retosteluun siihen että kehuisi pahoinpitelyillä tai vanhusten huijaamisella. Toki seksi on siitä erikoinen asia, että siinä on yleensä kaksi osallistujaa ja molemmat ovat mukana vapaaehtoisesti tietäen mitä ovat tekemässä. Tätä kautta on löydettävissä isoja ja eettisesti relevantin oloisia epäanalogioita näihin esimerkkeihin. Mutta se kuitenkin kertoo yhdestä asiasta: Ylioppilaslehti, kuten monet muutkin lehdet, kuvaavat tälläisiä seksuaalisia seikkailijoita varsin ymmärtäväisesti, jopa niin positiivisesti että "retostelu" -sanakaan ei ole välttämättä yliampuva.
1: Nämä naiset tosin toimivat juuri kuten elokuvien James Bond. Yllättävää onkin se, että esimerkiksi vanhoilliset uskonnolliset tahot ovat usein varsin konsistentteja: He kauhistelevat Bondin aviorikoksia samaan tapaan kuin "panin täällä" -palstan tarinoita ja vastaavia ylioppilaslehdessä. Sen sijaan on tahoja joille sukupuolella on väliä. Ja he ovat joko sovinisteja tai telaketjufeministejä. Osa uskoo että "miehen osa" on ikään kuin levittää siementä ja heille Bond on sallittu sankari - joka selityksissä esimerkiksi kompensoi raskaat työt raskaalla huvilla ja kun on kuolemanvaarassa, niin on huvitkin vaarallisia ja lyhytjänteisiä. Toisille taas mies "porsastelee" ja tätä voidaan pitää pahansävyisenä. Mutta nainen joka tekee saman, on ihan piristävä seksuaalisesti vapautunut ja itseään toteuttava sankari, aktiivinen "Kissojen Kissa".
Vesa-Matti Loirin "Vesku Show" on jo aika vanha sketsisarja. Sen yksi teema oli puistonpenkkisketsi, jossa on nainen ja mies. Mies sanoo jotain joka joko on härskiä tai sitten nainen tulkitsee sen sellaiseksi. Lopulta nainen lyö miestä päähän käsilaukulla, sanoen otsikon tekstin. Tämä oli pirun hauskaa. Jos mies löisi sanomalehdellä naista joka joko yrittää iskeä tai sanoo jotain joka voidaan tulkita sellaiseksi, se ei olisi jostain syystä "yhtä hauskaa". Tälläinen ero sen mukaan kuka lyö ketä viittaa oikeaan sukupuolten väliseen epätasa -arvoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti