Ritarirituaalit.

Aikaisempaan kirjoittamaani viitaten muistutan että rituaalithan voidaan nähdä melko laajasti. (Kuten muistanette, jopa jalkapallossa voitiin nähdä rituaalinomaista toimintaa.) Tässä nähden esimerkiksi suuri osa miekkailutreeneistä saamastani hyvästä mielestä on ymmärrettävissä. (Linkin takainen juttu lienee pakko lukea jotta tästä saisi tolkkua, sori.)
1: Miekkailusalilla tilanne on ennustettavaa, ja sitä hallitaan ja opitaan hallitsemaan paremmin. Windsorin salia kuvaa hyvin turvallisuuden henki. Rituaalin ei tarvitse ratkaista ulkoisia asioita, mutta ne vaikuttavat rituaaliin osallistuvien tunteisiin paljon.
2: Treeneissä on melko pieni yhteisö, johon on sitouduttava. Monet asiat ovat yllättävän vaikeita, ja siksi ryhmään on tavallaan vaikeaa päästä. Kaikilla jäsenillä voi olla erimielisyyksiä esimerkiksi uskonnosta, mutta heillä on yhteinen konventio. "Sisäpiiriläiset" joko ovat sotureita tai tulossa sellaisiksi, joten he erottautuvat ulkopuolisista. Ryhmän suhteellisen pienen koon vuoksi tunnelma on ihmisläheinen.
3: Rituaalissa vaaditaan uhraus. Tämäkin on löydettävissä. Harjoittelussa oleva aika ja raha ja treenin määrä on uhraus. Tämä sitoo yhteisöön ja tuottaa hyvää mieltä itsessään.
4: Harjoittelusali on erillinen tila, jonne saavutaan ulkopuolelta ja sitoudutaan tähän yhteen asiaan. Tämä erottaa arkitodellisuuden toisesta todellisuudesta. Miekkailutreenien tilanne on kontrolloitu, eikä se sisällä "arkielämän" eikä "arkiväkivallan" olennaisia elementtejä.
5: Harjoittelua johtaa erityisen taitava - vihkiytyneeseen pappiin rinnastettavissa oleva - Windsor.
6: Harjoittelu aloitetaan lämmittelyllä, jossa on muun muassa venyttelyä ja harjoittelua. Jos tähän saapuu myöhässä, on rangaistuksena punnerruksia. Jos verryttelyn jälkeen tulee saliin, on tervetullut seuraamaan mutta ei osallistumaan. Tätä kautta verryttely rinnastuu hyvin voimakkaasti rituaalin aloittamiseen, jonka aikana tila ikään kuin pyhitetään varsinaiselle harjoittelulle. Sinänsä pienet "penaltyt" liittyvät olennaisena osana uskonnollistakin elämää.
7: Yhdessä tekemisen meininki liittyy yleisempäänkin teemaan. Moni harjoittelee ja miettii näitä asioita salin ulkopuolellakin, ja tätä kautta heillä on miekkailijan maailmankuva. Aivan samoin on tietysti uskovaisten kohdalla joilla on esimerkiksi kirkossa käynnin rituaali, jonka jälkeen he vapaallakin antavat ajatuksen tai pari Jeesukselle.
8: Kursseilla on erilaisia tasoja. Beginnersit saavat tehdä tiettyjä asioita. Ja kehittyneemmille on toisia, vaikeampia, tunteja. Ja vasta kun ollaan harjoiteltu turvallisesti tekniikoita muutoin, voidaan jossain vaiheessa päästä freeplayeriksi. Silloin Windsor arvioi että on riittävän hyvä ja tämä on tavallaan "vihkiytyminen". Tämän jälkeen tämä erikoislaatuinen status antaa erikoisoikeuden taistella miekoilla vapaasti tekniikat valiten, kilpailuhengessä, sen sijaan että käytäisiin läpi ennalta ohjattuja tekniikoita tai drillejä. Sama on usein uskonnollisten rituaalejenkin kohdalla. Vihkiytymisellä voi olla eri tasoja.

Rituaalit, kuten joulujuhlat ja uskonnolliset juhlat, ovat uskovaisista tärkeitä. Tämän usein katsotaan puuttuvan uskonnottomilta, koska rituaalit nähdään ensisijassa uskontoon liitetyiltä. Ateistien joulunvietto voi tuntua turhalta, jos jouluun liitetään rituaalinen tarina Jeesuslapsesta. Ateisti ei jaa tätä konventiota, joten heidän joulunsa nähdään pelleilynä - he ovat ulkopiiriä joka apinoi sisäpiiriä. Vaihtoehtoja kuitenkin selvästi on. Itse asiassa esimerkiksi tämän viikon lauantaina koululla vietetään sen perustamisen juhlapäivää. Tämä on perinne, johon liittyy hauskoja leikkejä, kuten "jabbingia". Kutsussa on jonkin verran sisäpiirihuumoria, joka sekin erottanee "meitä" ja "muita.Se, mikä tässä on tietysti mielenkiintoista, on se että rituaali on tavallaan hallinnan halua, ja usein jopa harhaista sellaista - itse asiassa rituaali on hyvin lähellä sitä mitä toistoista kärsivät neurootikot tekevät. Jos pitää vaikka nakuttaa kengällä kolmesti ennen kuin astuu sisään, kyseessä on eräänlainen yhden ihmisen rituaali.

Siksi pitäisi voida ihmetellä miksi uskonnoton edes haluaisi sellaista, tai että sen pitäisi olla jotenkin olennaista. Mutta sitten jos sitä miettii oman kokemusmaailman kautta, on helppoa ymmärtää miksi halu saada muut saman ilon lähteelle voi syntyä. (Sääli vain, että kaikista ei ole uskovaisiksi tai miekkamiehiksi. En usko että rituaaleihin pitäisi olla monopolia)