Ritareilla ja samurailla on paljon yhteisiä piirteitä. Molempia pidetään vähintään jossain määrin hyveellisinä. Puhutaan ritarihyveistä ja bushidosta. Molempien hyveellisyys on jossain määrin kulttuuripiirin narraatioiden sävyttämää, jonka takana molemmat ryhmät ovat huomattavasti vähemmän eettisiä kuin mitä näistä ihanteista voisi uskoa.
Eipä ihme, että monia kiinnostaa se, onko ritari vai samurai parempi. Kysymys on tietenkin siinä määrin omituinen, että molemmat joukot olivat erittäin hyvin koulutettuja ja maan mineraalivarat, resurssit ja maasto huomioiden molemmat olivat erinomaisen hyviä asiassaan. Olenkin tässä monesti korostanut että on hyvä katsoa kontekstia. Ja antanut ikään kuin mielikuvan että molemmat ovat omalla tavallaan yhtä hyviä. Tämä ei ole suoranaista valehtelua. Mutta siitä syntyy mielikuva joka on astetta väärä. ; Moni ajattelee että ritarin ja samurain paremmuus nähtäisiin kaksintaistelussa jossa tasataitoinen ritari ja samurai laitettaisiin kisaamaan keskenään.
Toki joskus ei olla ihan näin reiluja. Moni korostaa että samurailla olisi erityinen kamppailutaito mutta euroopassa oltaisiin vain aidottomasti huidottu. Ja siksi taidot pitäisi laittaa samurain puolelle. Olen tässä kohden hyvin erimielinen. ; Itämaisten kamppailutaitojen yliarvostuksessa on osittain kysymys siitä että;
1: Euroopassa rasismi ja eurosentrismi aikaansaivat kiistatta vakavia ongelmia, ja tätä kautta on syntynyt sille vastakkainen yhtä epätosi suuntaus ; Se, että eurooppalaisen pitäminen yhtä hyvänä olisi rasismia. On monien mielestä suvaitsevaisempaa jos suoraan ihaillaan kaikkea eksoottista vain siksi että se ei ole eurooppalaista.
2: Kognitiotieteilijät puhuvat tässä saatavuusheuristiikasta (availability heuristic). Ja tätä kautta ihmiset tekevät usein virheellisiä päätelmiä ; Ihmiset uskovat joidenkin asioiden välillä olevan yhteyden vain siksi, että nämä asiat tulevat heille nopeasti ja helposti mieleen. Itsepuolustuslajeissakin itämaiset lajit, kuten karate, kendo, judo ja muut vastaavat tulevat mieleen nopeasti. Euroopassa ei ole katkeamattomia lajinharjoitusperinteitä, ja aineistona on siksi enemmänkin historialliset manuaalit. Tämä perinteen katkeaminen tekee asioista vaikeammin kuultavia. Ja tätä kautta itämaiset lajit saavat muistettavuudesta etua.
Tästä päästään karuun asiaan. Jos soturien taidot oletetaan identtiseksi, niin ratkaiseva taitoero riippuu lähinnä varusteista eli teknologiasta. Sekä siitä miten ollaan sopeuduttu taistelemaan tähän oleellisesti liittyvissä konteksteissa.
Tässä kohden samuraista ja ritarista tulee usein mieleen miekka. Ja ajatellaan että miekka on se oleellisin ero ritarin ja samurain välillä. Kuitenkin molemmat olivat ratsujoukkoja jotka käyttivät primaariaseena nimenomaan jotain muuta kuin miekkaa. Samuraille ja ritarille miekka on sidearm.
Aseistuksen kohdalla uskallan kuitenkin sanoa, että molempien aseet olivat riittävän hyviä tappamaan yhdellä iskulla. Näin ollen ei tarvitse keskustella siitä onko katanamiekka tai samurain muu ase niin terävä että niillä leikkasi kolme ihmistä halki yhdellä iskulla. Overkill on lopptuloksen kannalta aivan samanarvoinen normaalin tappamisen kanssa.
Uskallankin sanoa että oleellisempi asia on panssarointi. Normaali ihminen ei ymmärrä miten paljon panssarointi auttaa meleetaistelukontekstissa. Se auttaa äärimmäisen paljon. Tässä mielessä eurooppalaisilla on etuna hyvin peittävät ja suojaavat panssarit jotka on nivelletty ja muotoiltu niin että ne eivät ole kovin painavia ja niissä pystyy tekemään paljon asioita. (Turnajaishaarniskat voisivat olla mainittava "oma lukunsa", mutta ne eivät ole taistelukontekstissa käytettyjä haarniskoita.) Ja käytännössä kukaan ei lyö haarniskasta läpi.
Ja toinen merkittävä asia on huomata että ritari ja samurai taistelevat suunnilleen samanlaisessa kontekstissa. Joten taistelukontekstiksi saadaan samurai joka taistelee ritaria vastaan ja ritari taistelee samuraita vastaan. Tässä mielessä voidaankin ryhtyä punnitsemaan sitä finaalista asiaa joka mielestäni asettaa ritarin samurain yli ; Ritarit ovat harjaantuneet taistelemaan panssaroimattomia että panssaroituja vastaan. Samurain "periaatteessa keskiraskas panssarointi" on tätä kautta heille tuttu asia. He tietävät miten toimia tämän kanssa. Samuraille haarniska taas on uutta kartoittamatonta maaperää. (Tilanne toki muuttuisi varmasti nopeasti jos ritari-samuraitaisteluita olisi usein. Tekniikat ja aseiden muotoilut muuttuisivat. Ja juuri tämä muutos kertoo siitä että sodankäynnissä on konteksti. Ja sen että samurait olisivat kovemman muutospakon alla, joten he olisivat heikompia ritareita vastaan kuin ritarit samuraita vastaan.)
1: Näin ollen uskaltaisin sanoa että katanaan liietty viiltomielikuva jopa narraatiotasolla tukee tätä ; Et voi lyödä kunnon panssarista läpi viiltämällä. Kaareva terä sopii aukkohakuiseen pistoon hieman huonommin. Ritarin pitkämiekka taas kyllä toimii riittävän hyvin niin viiltävässä kuin pistävässä toiminnassa.
Toki tässä on käsitelty vain kaksintaistelua. En osaa massojen sodankäyntiä ja siihen liittyvää taktiikkaa ja strategiaa. Näin ollen paremmuusero saattaisi kadota jos pitäisi esimerkiksi sotia massa-armeijan kanssa viikkoja jossain kuumassa ilmanalassa. Toisaalta kun samurain ja ritarin paremmuutta mitataan, kaksintaistelu tuntuu tulevan erityisen monille mieleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti