Suurin osa fundamentalisteista on siitä erikoisia että he ottavat itseensä silloin kuin ei pitäisi. Ja ottavat uskontoonsa silloin kun varsinkaan ei pitäisi.
Tämä johtuu siitä, että kristinuskon pelastusoppi on individualistista mutta he itse toimivat nimenomaan muiden moraalinvartijana. Kristinuskossa jokainen yksilö pelastuu armosta omalla uskollaan.1 Mutta käytännössä kristinusko näyttäytyy siten että sen sijaan että kristitty pelkäisi homouden syntiä niin että varoisi itse homoilemasta tai omaa yhteisöä homoilemasta2, hän nimenomaan tekee tästä poliittisen ilmiön jolla halutaan rajoittaa nimenomaan ei-kristittyjen elämää.
Toisaalta homoseksuaalisuuden syntisyys on siitä hyvä esimerkki että "Raamattu" tuomitsee myös ylpeyden. Ja käytännössä jokainen fundamentalisti jonka minä olen tavannut on ollut ylpeä siitä miten hän osaa ja tietää kristinuskon ja miten hänellä on tietoa joka on niin paljon parempaa kuin huonojen ateistien tai liberaalien suvakkien. Näidenkin toteuttaminen on tietenkin syntiä. Mutta kristitty ei suitsi tätä syntiä itsessään, vaan sen innolla ja voimalla hän tunkee julistelemaan. Hän korkeintaan kiistää oman ylpeytensä. Joka taas on, annetun tekstiaineiston edessä, yhtä uskottavaa kuin selittäisi että ei ole oikeasti homoseksuaali sen jälkeen kun on kärähtänyt homoseksistä miesprostituoidun kanssa.3
Ja kun fundamentalisti on ylpeä eikä suostu tunnustamaan saati korjaamaan kusipäisyyttään hänen läsnäolonsa etäännyttää muita ihmisiä. Se ärsyttää. Se ajaa kauemmas kristinuskosta. Se, että fundamentalisti selittää tämän olevan "pelastamista" ja "heikoilta jäiltä patistamista" ei siksi ole kovinkaan hyvä selitys. Se on sama kuin väittäisi että heikoilta jäiltä pelastaminen tarkoittaisi sitä että kerättäisiin koko "Pikku Kakkosen" piirrostiimi aseistettaisiin verisillä moukareilla ja asetettaisiin piirittämään tyyppiä ja "varokaa heikkoa jäätä" huutoa pidellen ajaisi ihmistä kohti avantoa niin että avanto olisi ainut paikka jonne voisi mennä ja paeta tätä hirviöjoukkoa johon kaikista viimeiseksi haluaisi liittyä ja seuraavaksi vähiten haluaisi kohdata missään, saati pimeillä kuvilla kylmässä talvella heikkojen jäiden lähellä.
Mutta tästä pahastumisen he vetävät uskontoon. Kyse ei ole fundamentalistin uskosta joka ei pidä pelastusta poliittis-yhteiskunnallisena vaan jossa kristitty yksilö pelastuu yksinään voimatta pelastaa naapuriaan joka on vastuussa omasta pelastuksestaan, eikä tavallaan edes siitä koska kyse on Jeesuksen armosta. Mutta fundamentalisti näkee että jos hänestä ärsyyntyy eikä halua olla hänen poliittis-aktiivisessa jengissään niin sitten vihaa hänen uskontoaan ja on hänen uskontoaan vastaan.
Fundamentalisti olettaa että uskonnonvapaus tarkoittaa sitä että hän saa haukkua ketä vain ja tehdä mitä tahansa rajoitteita kenelle tahansa. Mutta kaikkien täytyy poistaa kaikki rajoitteet hänen itsensä tieltä ja kiitettävä kohteliaasti siitä että hän on sellainen paskapää kuin on. Fundamentalistin läpikusipäisyyden edessä pitäisi pyytää lisää ja kertoa sen olevan paras asia koko elämässä. Fundamentalistin sanomaa ja asennevammailua pitää myös kutsua maailman parhaaksi tarinaksi.4
Fundamentalistit tuntuvat toki joskus ymmärtävän että heidän ainoa ansionsa on jonkun toisen kuin heidän itsensä armo. Tähän armoon he tarvitsevatkin jotain itseään hyveellisempää ja täydellisempää.5 Mutta tätä ei viedä kovin syvälliselle tasolle, esimerkiksi itsetutkisteluun ja parannukseen asti. Armo pikemminkin on vain jotain jota tarvitaan sitten kun jäädään perseilystä kiinni. Ja armoa tarvitaan että sama meno voi jatkua tulevaisuudessakin. Fundamentalistin ajatus uskonnonvapaudesta on se, että ei riitä että hän saa huutaa uskomuksiaan ja vastustaa muiden ihmisten uskomusten huutelua.
He eivät ymmärrä että suuri osoitus suomalaisten pakanoiden jaloudesta ja uskonnonvapauden rakastamisesta on se, että he itse ovat hengissä juuri sillä hetkellä kaiken sen jälkeen mitä he itse ovat muille sanoneet ja tehneet. He eivät ymmärrä, että tämä fakta osoittaa kerettiläisiltä sellaista armeliaisuutta ja hyvettä että se on suurempaa kuin mitä fundamentalisteja suurempi hyveellisyysvoima osoittaa niissä kirjoissaan, kirjoissaan jotka on kenties toiveajattelun vuoksi nimetty formaattiin johon yhdistetään niihin tutustuminen kirjoittajan kuoleman jälkeen. Eivätkä fundamentalistit ymmärrä tätä vaikka kaikista vähiten he itse sietäisivät että jokin muu ideologia kohtelisi heitä itseään tavalla jolla he ovat muita kohdelleet.6
1 Joka on varsin ristiriitainen juttu, mutta tämä ei haittaa kristittyjä tiettävästi. Erimielisyys on pahaa logismia tai skientismiä joka on pahutta koska se on logismia tai skientismiä. Joka ei ole logiikan tai tieteen vihaamista koska logismissa ja skientismissä on kyse ismistä jossa annetaan liikaa valtaa logiikan tai tieteen kaikkivoipaisuudelle. Tämä arroganssi tunnistetaan siitä että tiedettä ja logiikkaa käytetään vähentämään jumalan olemassaolon väistämättömyyttä ja sitä että vain hölmö on ateisti.
2 Tämä näkyy aina kun uskovainen julkimo, kuten vaikka Markku Koivisto, kärähtää homoseksuaalisuudesta. Tällöin puhutaan armosta ja siitä että jumala ei kiellä homoseksuaalisuutta vaan homoseksuaalit aktit joita nämä saarnaajat ovat menneet tekemään. Mutta joita kohdellaan armolla vaikka ne toistuisivatkin koska se on eri asia kuin homoseksuaalien ei-kristittyjen harrastama homoseksuaalisuus jota he eivät pyytele anteeksi kristityltä yleisöltä ja asetu kristillisen yhteisön vallankäytön kohteeksi.
3 Rehellisyyden nimissä; Ted Haggard yritti juuri tätä. Joten sama erikoisuus koskee uskovaisten harrastamaa homoseksuaalisuuttakin.
4 Ja joulun tarina on kaunis. Mutta oikeasti lapsensurmista koostuva tarina on kaunis vain fundamentalisteille. Edes "Game of Thrones" -fanit eivät kutsu joulutarinaan verrattavissa olevaa ensimmäisen kauden ensimmäistä jaksoa "kauniiksi jaksoksi".
5 Tosin mikä tahansa on heitä itseään hyveellisempää ja täydellisempää. Olen toki kuullut että Jumalan teot olivat hyviä mutta Saatana on sen turmellut. Mutta ällistyttävää on että tässä turmeltuneiden maailmassa kaikista suurimmat turmeltuneet eivät palvokaan Saatanaa vaan väittävät olevan häntä vastaan koviten taistelevaa joukkoa..
6 Suurin aikamme maailmankuvallinen arvokeskustelukysymys on oikesti se, että kuinka monta "kuollut vauva" -vitsiä tarvitaan laskemaan abortinvastuskeskustelu jonne on iskostunut edes yksi fundamentalistikristilliesti motivoitunut aktivisti keskutelemaan. Ja näin sanoo ihminen joka on jossain määrin huolissaan abortista ja pitää aihetta vaikeana ja tärkeänä.
1 kommentti:
Monet kristityt ikävä kyllä yrittävät ahtaa Pyhän hengen omiin uomiinsa.
Kristityn ei tosiaankaan pitäisi olla kristittyydestään ja mahdollisesta hyvyydestään ylpeä, koska se ei ole hänen omaa ansiotaan.
Ja kaikilla on tietysti sama oikeus huudella.
Lähetä kommentti