Monoteismin ja polyteismin rajat tuntuvat helpoilta. Lasketaan vain jumalia. Siinä missä monoteistillä ei ole valinnanvaraa, voi polyteisti kuullessaan kysymyksen "Palvo Jumalaa koko sydämestäsi", kysyä että "mitä niistä?". Polyteisteillä kun on enemmän vaihtoehtoja josta valita.
Tietenkin rajat ovat hieman tätä mutkikkaammat.
Islaminuskossa kristinuskoa esitetään usein kolmijumalaisena. Kristitystä tämä on tietysti erikoista koska on kolmiyhteisyys, jossa kolme on yksi. Islamilaisista tämä logiikka ei vakuuta koska kolme on kolme ja yksi on yksi. Asian voi kiertää ymmärrettävästi vaikka roolituksen idean kautta : Jumala on kuin henkilö virallisessa puvussa virallisessa paikassa, jolloin päätetään asioista. Jeesus takapihalla rennoissa mutta kätevissä työvaatteissa jotka kestävät sotkua. Ja Pyhä Henki jotain muuta. (Hänen luonteensa on jäänyt erikoislaatuisen tyhjäksi. Raamatussa ei ole ainuttakaan sanaa jonka tuo Pyhä Henki -persoona olisi lausunut ääneen. Jeesus ja Jumala puhuvat omilla nimillään useinkin.) Kyseessä on kuitenkin sama tyyppi. Ihminen vain korostaa niitä erilaisia vaatteita ja sitä miten tyyppi on silti sama, jolloin pinnallisesti voi näyttää että yksi on kolme.
Kuitenkin kristinuskossa on laajemminkin monijumalaisuuden makua: Pahasta syytetään Paholaista, joka on voimakas olento. Tämän luonnetta selitetään siten että tämä on langennut enkeli. Ja enkeli ei ole jumala. Enkelit eivät ole Jumalia koska nämä ovat Jumalan luomuksia. Niillä on kuitenkin suuria voimia, ja ne ovat kuolemattomia. Ihmiset ovat niihin verrattuna voimattomia. Superhumaaneja kuolemattomia. Moni voisi kutsua heitä Jumaliksi. Ja moni polyteismikin muuttuisi enkelien määrittelyllä monoteistiseksi. Onhan hindulaisilla Brahma, Jumala jonka luomuksia ja jonka alla muut jumalat ovat. Enkeleilläkin on jopa nimiä, kuten hindulaisuudessakin tietysti on nimiä eri jumalille.
Olen jopa törmännyt sellaiseen kristittyyn, jonka mielestä vieraiden maiden jumalatarujen takana voi hyvinkin olla totuuspohjaa. Että jumalat ovat vain yksittäisiä demoneja jotka ovat hämmentäneet. Eli ihminen on kohdannut vaikka apinannäköiseksi naamioituneen Saatanan seuraajan, ja tämän vuoksi alkanut uskomaan Hanumaniin. Tämä tarkoittaa sitä että metafyysisessä maailmassa Hanuman ja demoni on olennaisesti samankaltainen. Eroja on siis oikeastaan vaikea vetää.
Kristinusko on pohjimmiltaan monoteistinen vain koska enkeleitä ei kutsuta Jumaliksi. Pääsyy on se, että näitä enkeleitä ei saa palvoa, ne ovat vain Jumalan palvelijoita tai tämän vastustajia (jolloin niillä on sama laatu mutta erilainen käytös ja niitä kutsutaan demoneiksi.) Jakoa monoteismiin ja polyteismiin ei oikeastaan ratkaise itse jumaluuksien määrä vaan enemmänkin se "sallittujen palvottavien määrä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti