Ideastesia (ἰδέαἴσθησις) viittaa siihen että ihmiset aistivat erilaisia konsepteja ja määritelmiä. Kysymys on vahvimmillaan joissain synestesioissa. Mutta tavallisillakin ihmisillä on tähän viittaavia taipumuksia. Kirjaimien ja värien välille syntyy mielleyhtymiä jotka eivät ole täysin satunnaisia. Ehkä merkillepantavin piirre on bouba/kiki effect, joka koskee sanojen muotoa. Määritelmien sisältöjä ei ole kerrottu ja ne ovat tuntemattomia. Mutta silti ihmiset mielikuvissaan liittävät kiki -sanan teräväsärmäiseen muotoon ja bouban pyöreään.
Ideastesia on tärkeää. Sillä ostin kaupasta jäätelöä jossa oli makuna "rommi-rusina". Tämä toimii hyvänä kirosanana lasten läsnäollessa. Sana on vahva. Sorahtavia "ärriä" kuten omasa suosikissani. Suhahtava "ässä" kuten em. sanan suhahtavasti sähähtävässä synonyymissä. Etenkin jos jäätelön mallia tiivistää muotoon "rsn" siihen saa aggressiivisen sävähdyksen. Toimii siitä huolimatta että "rommi-rusina" tuskin on mikään kiertoilmaus "aikuisten kirosanoille". Se on tässä erilainen kuin vaikkapa "vattu".
Jäätelöpaketti sai itseni miettimään sitä mistä kiroilu saa voimansa. Toki en ole ainut joka on miettinyt tätä aihetta. (Jakamani linkki on hyvin opettavainen; "당신의 어머니는 일본어 전함을 충족하기 위해 밖으로 수영.") Ajatukseni oli tärkeä sillä olin ajatellut kiroilua hyvin yksinkertaisesti. Olin tehnyt sitä paljon ja ajattelin että kiroilu saa voimansa sanoista ja sisällöistä. Jos kiroilee pitää rikkoa jotain tabuja, kenties jopa manata tai tehdä jokin muu oman kulttuurin uskontoympäristön vastaista. (Viittaaminen sielunvihollisen moniin nimiin.) Viitata eritteisiin (uloon monet muodot) tai sinänsä miellyttäviin mutta julkisessa elämässä piilotettuihin sukupuolisiveellisyysasioihin (niin miehiset kuin naiselliset).
Kysymys ei ole vain sanoista ja niiden määritelmien nieltävyydestä ja muusta sanan koosta. Kyse on siitä miten niitä käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti