Asunnossani on kuulunut "stressilelun ääniä". Päädyin tähän liittyen päätynyt sanomaan (jotakuinkin) että "tuo kilinä alkaa kuulumaan asiaan, se on paikallaolon merkki". Kuuluminen oli tietenkin sekä aistinelimistöllinen että asian oikeinolemisen kannalta tosi.
Kuitenkin yleensä ne eivät ole. Ääni syntyy siitä että jokin on muutoksessa. Jonkin on aiheutettava paineaaltoja ilmaan jotta voisi syntyä ääntä. Siksi kaappi joka on sille kuuluvalla paikalla nurkassa se on varsin hiljainen. Toisin kuin silloin kun se on väärässä paikassa keskellä lattiaa siirrettävänä nurkkaan. Kitaran kielikin värähtelee kun siinä on liikettä mutta molemmat päät ovat kiinni....
Miten ihmeessä kuuluminen on sekä omistamista, sopivassa paikassa olemista että aistimista? Ei ole laajemmassa mielessä kovin paljoa järkeä tässä!
1 kommentti:
Kyseessä on esineen oma tahto!
Lähetä kommentti