Rukousaamiaiset ovat hyvin amerikkalainen ilmiö. Soini olikin 2014 Obaman rukousaamiaisella. Soini korosti että hän saattaisi saada tästä ideoita. Nyt ilmiö nousi ja se liitettiin hyvin vahvasti Soiniin. 120 euron summakin mainittiin. Nousi kyse "Timo Soinin rukousaamiaisista" vaikka toki Soini oli enemmän yksi mukaan tuleva kuin että tilaisuus olisi ollut hänen. Soini itse asiassa sairastuikin ennen tätä tilaisuutta.
Itse tilaisuus oli erikoinen. Sillä oli nimittäin hyvin erikoinen suhde julkisuuteen ja uskontoon ja uskonnonvapauteen. Kun sekulaarit tai uskovaiset kiinnittävät huomiota siihen saako uskontoa käyttää perusteena poliittisissa asioissa vai pitääkö uskonnon käyttö poliittisena keppihevosena rajoittaa niin että uskonto olisi yksilön vapautta eikä valtion kontrolloimaa, voi unohtua toinen asia. Nimittäin sisäinen koherenssi.
Sisäinen koherenssi on kiinnostavaa kun katsotaan tilaisuuden pitäjien sanomisia. Perusvir(h)e on selvä ja toistuva.
; Ensin sanotaan että halutaan että usko tulee mukaan politiikantekoon. Sitten sanotaan että ei haluta kertoa omasta vakaumuksesta julkisessa ympäristössä.
1: Yhteistä teemaa tukee myös asia joka ei ole suoraan sisäisesti ristiriitainen. Ratkaisua tukee sekin että median pääsy on rajattua. "Kutsuvierastapahtumat järjestetään joka maassa suljetuin ovin, eikä media pääse paikalle." Kysymys onkin vallanpitäjien verkostoitumisesta. "Paikalla oli edustajia eri kristikunnista, mutta ei esimerikiksi muslimeja. Laukkasen mukaan syy oli, ettei järjestäjien ystäväverkostoista löytynyt tunnettuja muslimivaikuttajia." Näin tilanne on tietenkin rajattu kaverien keskeinen privaatti mutta kuitenkin poliittinen. Tässä ei ole ristiriitaa. Julkisuuden kohdalla ongelma on kenties jännitteinen.
Epäkoherenssi onkin helppo tunnistaa ; jos usko näkyy politiikanteossa se vaatii by definition sitä että usko menee julkiseen elämään.
Saavathan toki uskovaiset sanoa mielipiteitään miten haluavat. Vaikeneminen on kuitenkin tässä jännittävä.
1: Esimerkiksi vainoihin vetoaminen on keino jolla halutaan oikeuttaa miksi journalisti ei saa kommentteja jotka olisivat poliittista vaikuttamista uskonnollisin argumentein. Siksi on hyvä huomata lausunto "...tilaisuuden pidetään suljettuina osallistujien yksityisyyden takia, sillä moni kokee vakaumuksensa arkaluontoiseksi. Hänen kokemuksensa mukaan kristittyjä leimataan ja jopa vainotaan Suomessa nykyään."
Siksi esitetyt lauseet tuottavatkin omituisia tuntemuksia. Tilaisuus on samanaikaisesti (1) "Rukousaamiaiset ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia, ekumeenis-kristillisiä tilaisuuksia." (2) "Tilaisuus on avoin kaikille, jotka haluavat tutustua Jeesuksen Kristuksen opetuksiin." Tässä voisi herätä tunne että minäkin voisin mennä. Mutta kuitenkin en olisi "ystäväverkosta tunnettu vaikuttaja". Tilaisuus toisaalta on avoin mutta ei olekaan. Tilaisuus on uskonnollisesti sitoutumatonta mutta siinä kuitenkin käännytetään. Käytetyt ilmaisut ovat keskenään hankalasti yhteensovitettavissa.
Tämä kaikki ei tietenkään yllätä. Sillä uskonnon ja politiikan suhde on maassamme käytännössä aina sisäisesti ristiriitaista. Itseä koskevat toiset ehdot kuin vastapuolta. Siksi omaa positiivista uskonnonvapautta voidaan korostaa silloin kun sillä tallataan toisten negatiivisia vapauksia. (~Uskonnonvapaus antaa luvan kertoa mielipiteitään ja ajaa näitä politiikassa silloinkin kun ne koskevat myös eriuskosiia ja ovat sisällöltään loukkaavia.) Toisaalta voidaan vaatia ankaria rajoitteita erimielisten mielenimauksiin ja kutsua mitä tahansa omiin negatiivisiin uskonnonvapauksiin puuttumisia vainoamiseksi. (~Uskonnonvpaaus on kunnioitusta perinteitä ja toisen vakaumusta kohtaan ja tähän liittyvää hienotunteisuutta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti