"There is Auschwitz and so there cannot be God"
(Primo Levi)
Ylläoleva sitaatti on hyvä huomioida jos mietitään holokaustia. Lause on kristillisessä mielessä omituinen. Jossain määrin sitä koskee sama mikä kaikkea pahan ongelmaan liittyvää. Kristinuskossa on paljon erilaisia selityksiä sille miksi holokausti ei sodi Jumalan kaikkihyvyyttä ja kaikkivaltiutta vastaan. Vastauksia siihen miksi tuo lause olisi virheellinen uskonnoille joissa on kaikkihyvä ja kaikkivoipa Jumala on askarruttanut kristittyjä Swinburnesta Craigiin. Mutta samalla kova tarve selitellä asiaa vihjaa että haaste on arka ja kova ja tätämyöten myös relevantti.
Laajemmassa teistisessä mielessä kysymys on erikoinen koska Levi ei oikein määrittele Jumalaa. Joku voi kuvata että Jumala on rakkaus. Ja tällöin voidaan kyllä huomata että pahan ongelman ratkaisijat ovat erikoisia. Sillä Levin lause on ilmiselvä puolitotuus jos "holokausti tarkoittaa että ei ole rakkautta". Siinä on jotain totuutta mutta ei riittävästi. Mutta sitten kun katsoo niitä ihmisiä jotka sanasaivartelevat teologiaa ja määrittelevät hyvyyttä tavalla jossa holokausti on jotain jonka hyvä ja kaikkivaltias Jumala voi tehdä, niin voi huomata että noissa piireissä on hyvin hyvin vaikeaa nähdä rakkautta. Nämä ihmiset määrittelevät mitä vain miksi tahansa heidän uskontonsa sanoo. Ja luulevat että tämä muuttaa maailman. Se muuttaa kuitenkin vain sanat.
Itse elän kuitenkin sellaisessa maailmankuvassa että voin hyvillä mielin hokea sellaisiakin iskulauseita kuin "In Soviet Russia God Created Humans." Mutta minun huomioni menee enemmän siihen suuntaan että lauseessa on kaksi väitettä, joista toinen on käytännössä varmasti totta ja toinekin on aivan validi mahdollisuus. Mutta näiden välissä oleva syy-seuraussuhde ei ole kovin relevantti. Perusteluyhteys non sequiturissa on lisäksi valitettavaneksplisiittisesti ja tämä on kuitenkin aika toiveajattelun makuinen. Kenties jopa egoistinen koska siinä asetelmana on enemmänkin se, että Jumalaa ei ole jos se ei ole minun ja minun viiteryhmäni puolella.
Tosin on ymmärrettävä että pahan ongelma on kristillisyyttä ja minun kantani Jumalan mahdolliseen luonteeseen on yleisluonteisemmin teistinen. Levi on kuitenkin juutalainen. Hän ei puhu mistä tahansa Jumalasta vaan juutalaisten Jumalasta ; Juutalaisen uskon kohdalla lausumassa on paljon sisältöä. Juutalaiset kun näkevät itsensä valittuna kansana. Ja Toora on täynnä tarinoita joissa Jumala astuu väkivaltapoliittiselle sodankäynnin alueelle ja kukistaa Juutalaisten viholliset. Ja tätä on tapahtunut juuri kun juutalaiset ovat olleet epätoivoisissa tilanteissa ja ylivoimaisia vihollisia vastaan. Jolloin on pakko hämmästellä sitä miten juuri heille tapahtui niin hirveitä.
Tosin holokaustin kohdalla itse asiassa toivon että se tarkoittaisi juuri sitä että Jumala on olemassa. Sillä tällöin asiaa voidaan lähestyä "Syytettynä Jumala" ("God on Trial") -elokuvan hengessä. Jossa juutalaiset haastavat Jumalan oikeuteen holokaustiin liittyen. Olemassaolematonta kun ei voi tuomita ja halveksua. Olisi mukavaa olla periaateateisti, sellainen joka uskoisi Jumalaan mutta kiistäisi tämän olemassaolon ihan sen vuoksi että let's face it ; Kun maailmaa, uskontoja, kirkkoja, uskovaisia ja uskovaisten normeja seuraa edes pinnallisesti voi niistä vetää huomioita. Joiden pohjalta on käytännössä eslvää että Hän ei ole palvontamme arvoinen olisi ollut parempi. Että ignoroidaan vaikka periaatteesta.
Holokaustissa juutalaisille kauheinta näyttääkin jossain määrin olleen henkiinjääminen. Kuolleet eivät kärsi, mutta hengissäselviytyneet sitten kärsivät sitäkin suuremmin. Jäljelle on jäänyt yksinäisyyttä ja maailmankuvan romahtamista, jotka ovat raastavia vain niillä jotka ovat selvinneet elossa. Samoin ideologioihin ja uskontoihin luottamus karisee. Kun ideologiat ensin rakentavat holokaustin. Ja sen jälkeen rakkaudelliseen lempeään Jumalaan uskovat kuluttavat pirusti aikaa, kahvia ja tupakkaa sen selittämiseen että tämä holokausti on jotain jota Mahtava ja Hyvä Jumala todella voisi sallia.
Tässä mielessä olen sitä mieltä että E. O. Wilson on jännittävä hahmo. Hän sai vähän aikaa sitten näkyvyyttä lausunnollaan jossa hän korosti että hän ei ole ateisti mutta hän pitää uskontoja vaarallisena. Hän itse asiassa halusi jotain jota uusateistit eivät aja. Nimittäin hän ajatteli että koko uskonto pitäisi raastaa pois. "I'm not an atheist but religion should be eliminated." Osa ateisteista reagoi tähän siten että Wilson tekisi virheen ; "Eli vähän niinkuin muutama sata tuhatta naista Suomessa: "En mä todellakaan ole mikään feministi, mutta kyllä naisten kuuluu saada päättää omasta kehostaan ja saada yhtä paljon palkkaa samasta työstä kuin miesten."" Se ei kuitenkaan tavallaan ole virhe. Wilson menee toki ajatuksissaan mielestäni liian pitkälle, mutta ajatus uskonnon pahuudesta liittyy yhtä väistämättä teismiin kuin ajatus holokaustin olemassolosta johtaisi pakkoateismiin. (Ja samoin feminismissä ongelmana on se, että feminismi ei ole aina samaa kuin tasa-arvo eikä tasa-arvo ole aina samaa kuin feminismi. Ne toki liittyvät usein yhteen, ja osuvat napakasti toisiaan tukemaan kuin ateismi ja uskonnonvastaisuus. Että lausuttu analogia pätee, mutta eri tavalla kuin sanoja on tarkoittanut.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti