Tämä on johtanut eritasoiseen kyllästymiseen ja ärsyyntymiseen. Laadun puute yhdistettynä toistoon ei herätä kiinnostusta ja intoa. Etenkin kun keskustelua käydään useimmiten siten että tärkeämpää on voittaa kuin setviä asioita. Joka varmistaa toiston syvän määrän. Olen huomannyt että saman julistuksen toistaminen tuo lohtua ns. uskonnollisille ihmisille. Minua tämä vain kyllästyttää. Asia on kerran sanottu ja sillä hyvä.
Asiaa ei tietenkään auta se, että joskus kuvittelin että asiaa voi parantaa substanssilla. Mutta valitettavasti asiat täytyy vääntää rautalangasta. Totuin siihen että argumentaationi ohitetaan sillä että "en ymmärtänyt" ja "too long-didn't read". Se, että sanomiseni on "vaikeaa" johti siihen että asiat vain ohitettiin. Nyt kun tähän turhautuneena sitten sopeutan sanomiseni lukijakunnan mukaan ja annan jokaiselle vain täsmälleen sen verran kuin hän ansaitsee. (Plus hieman että hän jää velkaa jotta voin vielä moittia laatuerosta perustellen. Täytyy minullekin jäädä hieman jotain egoboostia elämään.)
Esimerkiksi tänään
En ole ehtinyt olemaan kovinkaan kauaa netissä. Töissä on ollut viheliäinen projekti joka ei oikein tahdo edetä. Lisäksi minulla on ollut päänsärkyä ja jonkinlaisen sairastumisen tekemistä. Siitä huolimatta olen ehtinyt saada oman pikaosuuteni "sitä samaa".
Eräs henkilö selitti "tiedeuskoa" ja tätä määriteltiin Wittgensteinin varhaistuotannon kautta. Mikä on esimerkiksi minun näkemyskseni kannalta yhtä relevanttia kuin Muhammadin sanomisten kritiikki -vaikka miten osuva Muhammadin kritiikki- on helluntailaiselle. Tämän kommentoija oli tottunut siihen että "skepsisläiset" suuttuvat. Ja koki että nuiva suhtautumiseni johtui siitä että asia "olisi arka". Onneksi lyhyt selitys toi asiaan ymmärryksen. Sen, että tässä tilanteessa ei tietenkään voi oikein muuta kuin sanoa jotain sen tapaista kuin Mika Lehtimäki. "Joskus joillain tuntuu olevan niin kova "kiire" olemaan eri mieltä ettei edes ehdi ajatella mitä muut ovat kirjoittaneet." On tietysti helppoa kumota "tiedeusko" kun sen määrittelee sitä kautta mitä mieltä juuri kukaan ei ole. (En ole vielä koskaan tavannut skeptikoista yhtään loogista positivistia.)
Toinen sitten on eri henkilö. Sellainen josta em. Lehtimäki kommentoi "Osasit sanoa että olen väärässä mutta nyt et edes tiedä mistä keskustelimme?" Koska hänellä oli todellakin tärkeää sanoa että muut ovat väärässä, mutta hän ei todellakaan nähnyt vaivaa ottaakseen selvää mitä vastapuoli sanoi. Hän oli torppaamassa skientismiä koska tiede ei voi olla täydellistä. Sävy on identtinen. Kun skeptikoiden näkemyksenä on enemmän se että tiede on ainoa tapa saada luotettavinta mahdollista tietoa asioista ja jos näin ei ole niin täytyy osoittaa että vaihtoehto hoitaa asian tiedettä paremmin on tietenkin helppoa mennä vaatimaan että "tiedeuskolla" ei ole mitään arvoa ennen kuin on todistanut että tiede on ehdottoman virheellinen ja "täydellinen tapa" saada tietoa. Kun kukaan ei ole sellaista sanonut tai väittänyt on tämä tietysti varsin turhauttavaa.
Tein kuitenkin kysymyksiä joiden kautta asia voisi edetä edes johonkin uuteen. Annoin esiin kysymyksiä siitä että onko tiede nyt sitten antropologian, psykologian vai logiikan kysymys. (Ihan siksi että lausuntojen sisällöstä ei oikein saanut selvää.) Ja tämän lisäksi huomautin että keskustelun laatu on hieman kyseenalaista. Että osa vain trollaa lyhyemmin kun taas tämä em. skientistidissaaja trollaa kliseitä pidemmin. "Pitkät trollaukset -compensating for something?" Kyseinen ihminen sitten tuli vinoilemaan asiasta henkilökohtaisesti yksityisviesteihin. Hän valitti että en tarttunut substanssiin. Mikä oli kiinnostava kannanotto muutamalla tavalla. (a) Mikä substanssi ; turhaumani syy oli juuri yleinen laadun ja omintakeisuuden puute (b) Tarjosin monenlaista aiheen kannalta relevanttiakin kysymystä ja hän itse ensin valitsee tuon yhden kohdan ja valittaa minua substanssin puutteesta. (c) On ikävää jos hän ei koe peniksensä kokoa substanssiksi. Ehkä tämä oli arka aihe?
Mutta tämä kommunikaatio meni edes hieman kiinnostavaksi. Aiheeksi tuli vittuilu.
1: Kommentoija koki että olin kohtuuton koska vittuilin ja hän vain vittuili tapaisin. Minusta tässä oli kyseessä se, että minä toki aivan suoraan vittuilin hänelle päin naamaa julkisesti. Mutta hän sitten tuli tekemään minulle samaa yksityisesti. Itse olen sitä mieltä että jos tämänlaisessa tilanteessa on niin että koen että menetän kasvoni jos sanon jotain julkisesti, niin sitten se on niin nolo että asiaa ei pidä sanoa ollenkaan. Minä pyrin vinoilemaan julkisesti ja äänekkäästi juuri siksi että se johtaa siihen että ylilyönneistä seuraa minulle itselleni jotain. Yksityisviesteissä vittuilu taas ei nimenomaan pidä sisällään tämänlaista elementtiä. Ja pidinkin kikkaa pelkurimaisena.
2: Toisaalta vittuilukin on taito. Valitettavasti hän harrasti tässäkin kliseitä. Minusta olisi miellyttävää jos vinoilija käyttäisi sellaista kielitaituruutta että voisin ottaa solvauksista opikseni. Itse sentään tarjosin henkilöä varten itse kehittelemäni kiertoilmausvittuilun jossa oli piilotettuna klassinen herja. (Se koski pää täynnä viheltelyn opettelua.) Se ei ollut kenties paljon, mutta se oli jotain. Jos keskustelu ei oikein suju tieteenfilosofisesti niin kyllä minä nautin tälläisestä banaalimmastakin jutusta. Se voi olla oikein nautinnollista.
3: Merkittävää oli myös että yksityisviesteissä tämä kyseinen henkilö oli ilmeisen pahastunut siitä että kommenttini siirsivät huomiota pois hänestä. Että "miksi kommentoit jotta saat huomiota itsellesi". Kun itse nimenomaa yritin provosoida keskustelua menemään eteenpäin, johonkin muuhun kuin samaan. (Toki joskus huomiohuoraan. Ja kun haluan tehdä sitä niin sen kyllä huomaa. Tällä kertaa kyse ei ollut siitä.)
Kenties paras asia onkin vain vittuilla näille ja jos nämä reagoivat niin kysyy sen mitä minulta kysyttiin. Että onko tämä juttu arka asia? Ilmeisesti moni kokeekin ihan oikeasti skeptismin jotenkin relevanttina haasteena omalle maailmankuvalleen. Niin tärkeää monille näyttää olevan "tiedeuskosta" puhuminen. Vaikka tieteenfilosofian taidot ovat yllättävän usein kuin jostain 1600 -luvun kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti