"FALLING IS NOT DEFEAT. NOT GETTING UP IS."(Courage Wolf)
Filosofisesti auktoriteetin ongelmana on se, että mistä auktoriteetti on peräisin. Asiaan voi hakea vastauksen vaikkapa sitä kautta että auktoriteettia ei niinkään anneta, kuin se otetaan. Auktoriteetin ottaminen tapahtuu olemalla author, tekijä ; Tehdään vaikkapa väitöskirja tai vaikkapa kirja jossa muuten vaan väitetään monenlaista. (Äärimmäinen nero tietysti kirjoittaa blogia.) Asiantilaa ilmaiseva väite tulee näin tunnetuksi. Kun tekstiä pidetään relevanttina, tapahtuu samalla se, että author on asiantuntija ja tätä kautta hänellä on sananvaltaa ; Hänellä on authority. Asiantuntija -asema on tätä kautta vallankäyttäjä, ja asemaa käydään valtakamppailussa.
Auktoriteetti on usein vertaisryhmän sisäinen asemointikeino. Tämä pakottaa miettimään fundamentalismin suhdetta tähän.
Tosin ei mihin tahansa fundamentalismiin. Sillä sana "fundamentalismi" liittyy käyttätavoiltaan lähes automaattisesti uskontoon. Tällä kertaa keskityn sen toisenlaiseen määrittelytapaan. Fundamentalismia voi esiintyä kaikessa missä ollaan jonkinlaisessa ideologisessa yhteisössä, kuten uskonnossa, politiikassa tai missä tahansa missä näitä väitteitä esiintyy. Fundamentalismi tässä muodossaan keskittyy rajaamiseen. Se on inklusiivinen ja eksklusiivinen ; Se pyrkii irrottautumaan muista ryhmistä siten että omaa sisäistä eheyttä pönkitetään ja erimielisiin suhtaudutaan ulosrajaavana.
Omien puolustaminen on monenlaista ja voi ilmetä kehumisesta nepotismiin. Vastustaminen taas voi ilmetä eristämisestä ja moitteesta aggressiiviseen hostiiliin väkivaltakäyttäytymisen. Tätä kautta fundamentalismi liittyy henkiseen väkivaltaan. (Mikä on eri asia kuin fundamentalistin väitteiden totuusarvo. Oikeassa olevakin voi olla julma ja/tai ilkeä.) Fundamentalisteille auktoriteetti ottaa vallan sisäpiiristä, ja yrittää yhdistää samanmieliset jotta voitaisiin rakentaa laajempi valtahierarkia, jonka avulla sitten sekä torjutaan erimielisten pyrkimykset että nihiloimaan heidän arvonsa, jolloin heillä ei nähdä arvoa, tyypillisesti isku tehdään sekä eettiselle että totuusarvojen puolella. Erimielinen on siis paitsi väärässä, myös paha. Tätä kautta erimielisetkin pyritään saamaan hallintaan. Syntyy puhdasoppisuus, joka on pohjimmiltaan aggressiivista (joko henkisessä tai fyysisessä mielessä, joskus jopa molemmissa). Ulkopuolta vastaan ollaan sotatilassa ja ryhmän sisällä tehdään uhrauksia.
1: Esimerkiksi "fundamentalistinen kristitty"1 voi kokea Helvetin vastemielisenä ilmiönä, mutta pyyhkäistä nämä tuntemukset syrjään sanomalla että hän ei ole sitä keksinyt vaan Jumala, joten yksilön vastemielisyys ei ole syy hylätä näkemystä Helvetistä.
Fundamentalismi rakentaa ehdottoman itsevarmuuden. Tämä varmuus saadaan itsetuntemusta samuttamalla, jolloin sammuu myös itsekritiikki. Näin syntyy jäykkä systeemi, joka tarjoaa varmoja absoluuttisia ikuisia ja muuttumattomia totuuksia. Sellaisia joista ei keskustella vaan joita julistetaan. Sisäpiiri pidetään sisäpiirinä siten että rakentuu ryhmäpaineen kautta kontrolli. Erimielisiä kohden tunnetaan inhoa, joka korostaa omaa varmuutta ja kelpaavuutta ; Huonot ovat ulkopuolella, joten vaikka sisäpiirissä olisi pientä horjumisen tunnetta, niin ollaan kuitenkin oikeassa porukassa ja siksi ei koeta itseä kelpaamattomaksi. Sisäpiirin hairahdukset voidaan tätä kautta jopa tyystin antaa anteeksi jos osoitetaan kuuliaisuutta auktoriteetille.
Tästä päästään Adornoon, jolla oli käsite "heikot ja onnelliset". Hänestä tässä oli kysymys aggressiosta, joka kohdistetaan ihmisiin jotka osallistuvat itseä vähemmän "oikeaoppisuuteen" ja tähän liittyvään uhrautumiseen. Adornosta aggressio johtuu omasta uhrautumisesta. Uhrautumisessa keskiössä ovat yksilön impulssit ; Kun kiellettyjä asioita tulee mieleen, ne hylätään koska ne eivät sovi oman ryhmän auktoriteettien määrittelemään rakenteeseen. Tästä torjunnasta syntyy toisenlaisia impulsseja. Kun joku rikkoo ryhmän sisäisiä sääntöjä, hän on heikko. Ja kun rikottu asia tuottaa onnellisuutta, hän on onnellinen. Adorno keskittyi siihen miten fundamentalisti hyökkää helposti helposti juuri "heikkojen ja onnellisten" kimppuun.
1: Mikä selittää miksi "fundamentalististen kristittyjen"1 tarinoissa on usein bilettäviä ja hurjaa juhlintaelämää pitäviä ateisteja. Ei siksi että ateistit olisivat bilehileitä, vaan siksi että jokaisen, myös fundamentalistin, mieli tekee joskus juhlia. Bile -elämä on kuitenkin määritelty saatanalliseksi, joten juhlivat ovat "heikkoja onnellisia".
Adornon kannalta mielenkiintoista on se, että hän on lähestynyt vastarintaa eettisenä. Hänestä vastarinta oli useissa tilanteissa hyvä asia. Vaihtoehtona oli yhteiskunnan mukana meneminen, jossa yhteiskunta antaa valmiit ratkaisut valmiiksi pureksittuna. Näin yksilö esimerkiksi saa maailmankuvan opetettuna, valmiiksi annettuna. Yksilö ikään kuin siirtää oman panoksensa syrjään ja delegoi nämä asiat yhteiskunnalle.
1: Adorno keskittyi vastarinnan syntymiseen, mutta ei ratkaissut sitä, miten aggressio loppuu. Usein kun käy niin, että kapinallisista tulee uudet diktaattorit. "Vallankumous syö lapsensa." Tai ainakin vallankumoukselliset ovat valtaa saatuaan turmeltuneet. "Valta on turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti." Ehkä prosessi ei vain ikinä lopu.
Tästä minä hyppään feministeihin.
Akuliina Saarikoski teki jutun "Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan". Jutun ytimessä on keskusteluaiheen vaihto. Feministisessä liikehdinnässä pitäisi vaihtaa viholliset. "Miehet ovat Solanaksen sanoin itsekeskeisiä, kykenemättömiä empatiaan, rakkauteen, ystävyyteen ja huolenpitoon. Miehet ovat sivuseikka. Miesten aika on ohitse." 2 Keskustelun ydin on että "Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy's Girls. Miehet eivät ole pääosassa. Miehet ovat abstraktio."
1: SCUM -naiset ovat dominoivia ja väkivaltaisen aggressiivisia. Se on vastarintaa, joka ei jousta eikä väistä.
2: Daddy's Girl taas tottelee, menee oravanpyörään ja on kiltti. Kiltteys tarkoittaa sitä, että elämä täytetään "aktiviteeteilla, joissa ei ole mitään mieltä ja jotka palvelevat Isää, muuttumatonta yhteiskuntaa ja sen tarpeita."
SCUM jyrää tottelevaiset. Kun SCUM "kohtaa toisen samanlaisen, syntyy elämä joka perustuu puhtaalle kunnioitukselle eikä koskaan tottelemiselle." SCUM käyttäytyy huonosti, tarkoituksellisesti, ja tulee toimeen kaltaistensa kanssa.
Kysymys on "fundamentalistisesta feminismistä". Se eroaa erikoisesti telaketjufeminismistä, joka on likimain sovinistisikamies, jonka asenteet on pidetty ennallaan ja sukupuolet vain vaihdettu nurin. Sillä tässä on kysymys "kissatappelusta", jossa nainen taistelee nimen omaan naisten kanssa. Miehet ovat irrelevantteja.3
Näkökulma on sinänsä mielenkiintoinen, koska SCUM on selvästi maskuliininen olento. Feministit ovat nykyään aika usein keskittyneet queer -teorian ympärille. Siinä fyysinen sukupuoli (sex) on eri asia kuin sen ilmeneminen(gender). Ilmeneminen on vain performanssi, eikä sillä ole tekemistä sukupuolen itsensä kanssa. SCUM on mies(gender), vaikka olisi nainen(sex). Perinteisesti miehisyyteen(gender) on liitetty negatiivisia ominaisuuksia, se on ikään kuin yhteiskunnan komentama rooli miehille(sex). Tähän rooliin on liitetty miehisyyden vainoavat valtadiskurssit.
1: Erikoista kyllä poliittisesti toimiessaan feminismi on kuitenkin keskittynyt aina lähes yksinomaan sukupuoleen(sex). Kun tehdään palkka -arvioita, ei katsota että saavatko "naismaiset ja miesmäisesti toimivat"(gender) samaa palkkaa. Kysymys on aina sukupuolesta(sex). Tasa -arvoa haetaan täten aina eri kautta kuin mitä se on määritelty. Ideologinen diskurssi ja poliittinen käytäntö ovat toistensa peilikuvat. "Genderillä" ei ole mitään tekemistä biologisen sukupuolen kanssa, mutta sitä käytetään kuin se olisi. Gender on abstraktio, ja sen kautta määritelty "mies" ja "nainen" ovat nekin abstraktioita. Niihin ei voi sitoa lainsäädäntöä.
Ovatko SCUMIt kykenemättömiä empatiaan? Eivät näytä olevan ainakaan lähestymistavan pohjalta. Erikoista on se, että miesten tekemää sortamista on pidetty pahana asiana. Sortajan rooli on tehnyt heistä sellaisia että heihin liitetään sanoja kuten "empatiakyvyttömyys".4 Nyt kun "miesten aika on ohi", ei SCUM kuitenkaan suhtaudu empaattisesti ja huomioi sorrettua sukupuolta. Se katsoo että valta -aseman heikkous tarkoittaa turhuutta. Miesten aika ei ole nyt, joten ne ovat irrelevantteja. Naisasiaa taas on aina puolustettu sillä, että naisilla on heikompi asema, joten tilanne olisi tasattava.
1 Termitys poikkeavan sanamäärittelyn vuoksi näin. Jotta kulma ei unohtuisi.
2 Solanas on henkilö joka ampui Andy Warholia, ja katui tekoaan ja piti sitä moraalittomana koska hän ei osunut kunnolla. Tämän tyyppinen moraalinen tausta on henkilöllä joka otetaan keskiöön
3 Heitä varten on varattu valtakamppailun sijasta luoti?
4 Solanas ampui miestä, eikä tämä tehnyt hänestä empatiakyvytöntä. Kuten ei väite siitä että mies on empatiakyvytönkään sitä tehnyt. Jos sovinistimies kaljalla läimii kaveria selkään ja kokee toveruutta, jossa ollaan ikään kuin taistelupari, ei tätä pidetä empatian mahti -ilmentymisenä. Minun on mahdotonta ymmärtää tämän empaattisuutta, mutta olenkin mies jolle empatiakysymysten käsittely onkin mahdottomuus.
1 kommentti:
Alakuvassa on irlannintyöhevonen, Järvenpään ratsastusseuran tiloissa elävä hyvin hoidettu ja kiltti otus. Sille kasvaa talviaikaan turpaan karvaa, joka suojaa sitä. Selvät surrealistin viikset.
Lähetä kommentti