Nietzsche on vaikeasti tulkittava. Hänen tekstinsä on hyvin mutkikasta. Ja paikoitellen se on suorastaan lukukelvotonta, koska asiasisältö on kätkeytynyt erilaisten rumien sanojen alle. Esimerkiksi "Antikristus" sisältää varsin kovia sanoja. Kirjassa moititaan kristittyjen "halua vainoon" ja kerrotaan miten he ovat "hautoneet basiliskinmuniaan". Tämänlaista herjaavaa kieltä olen tottunut toki kuulemaan fundamentalisteilta. Mutta kuuluisalta ja arvostetulta filosofilta tälläistä rillumareitä ei ehkä osaisi odottaa. (Mutta toisaalta Nietzsche ei vakiintuneesta välitä. Tekstin muodolta ja sisällön vaatimukselta voi siksi kenties jopa odottaa jotain tälläistä. Ihan vain jotta selviäisi että kirjoittaja yrittää elää omien oppiensa mukaan.)
Fundamentalistitulkinta.
Nietzschestä ei pidetä fundamentalistikristittyjen puolella ollenkaan. Tästä hauskan kuvan saa ottamalla esiin Timo Eskolan "Antikristuksen apostolit". Kirjan alkupuolella on tiivistelmä Eskolan Nietzschenäkemyksestä.
Hänen mukaansa Nietzsche oli nihilisti. Tässähän arvoja ei ole. Kuitenkin hän huomaa että Nietzsche on sisäisesti ristiriitainen. Sivu 28 mainitsee että "Nietzschen Zarahustra ei ole pelkkä kyyninen kriitikko eikä kylmä nihilisti. Hän julistaa jo kirjan alussa: "Minä rakastan ihmistä."" Mainitaan miten kirja alkaa vuorisaarnalla, jossa esitetään erilaisia hyveitä. Eskolan mukaan "Nietschen vuorisaarna on tarkemmin katsoen Jeesuksen vuorisaarnan kopio. Hän ei siis ole päässyt eroon Jeesuksesta, vaikka on kovasti yrittänyt. Myös Nietzsche etsii täydellistä rakkautta, täydellistä hyvettä. Hän vaatii sydämen rakkautta. Ulkoinen ei hänelle riitä. Hänen saarnansa on kuitenkin samalla antikristuksen saarna. Sen vastakohtana on kuvitelma alistavasta uskonnosta joka perustuu uhriin."
Samoin Eskolan mukaan Nietzschen ongelmana on se, että Nietzsche vastustaa orjamoraalia sen alistumista vaativan vallankäytön vuoksi. Mutta se kuitenkin vaatii tietynlaista käytöstä. Ja ennenkaikkea Nietzschen mukaan voimavarat yli -ihmisyyteen kumpuavat vallantahdosta.
Samoin Eskola moittii Nietzschen tapaa lähestyä kristinuskon tuomiopuolta. Nietzsche puhuu siitä miten kristillinen Helvettiin tuomitseminen ei ole rakkaudenosoitus. Eskola muistuttaa tässä kohden oikeudenmukaisuudesta.
"Antikristuksen Apostolit" -sivulla 35 lukeekin suoraan "Yleiskuva Nietzschen ajattelusta jää väistämättä hieaman sekavaksi. Hän esittää vuorotellen ajatuksia, jotka ovat toistensa vastakohtia. Nietzsche etsii moraalia ja kieltää sen. Hän puhuu rakkaudesta ja kieltää sen. Hän on sovinnainen nihilisti ja radikaali elämän rakastaja."
Toisenlainen tulkinta.
Yleisen tulkinnan mukaan Niezsche ei ollut nihilisti. Hän esitti Jumalan kuoleman, jonka seurauksena olisi mahdollisesti nihilismi. Nietzshe vastusti "Jumalaa elossa", mutta hän piti myös nihilismiä liian kylmänä vaihtoehtona. Tätä kautta nihilismin esittäminen ei ole ristiriidasa viestin kanssa. Niezsche on kehittänyt nihilismin käsitteen ja antaa sille tilaa ja käsittelyä.
1: Hänen sanomisensa nihilistiksi olisi sama kuin jos joku kritisoisi saatananpalvojoa, ja panostaa tutkimukseen ja aiheen käsittelyyn siten että saatananpalvonnan sisältö on koherentisti esillä, tarkoittaisi samaa että hän olisi itsekin saatananpalvoja.
Vallantahdon kohdalla on hyvä huomata että Niezsche panostaa runsaasti sublimaatioon. Tässä huonoista vaikuttimista saadaan hyviä asioita. Nietzsche pitää kristinuskoa huonona osittain juuri sen vuoksi että sublimaation käsittäminen on sille hyvin vierasta.
1: Tätä kautta se, että Eskola ei huomaa sitä [että ressentimentillä ruokittu vallantahto johtaa alistamiseen, mutta sublimoitu vallantahto johtaa kenties vaikka pyrkimykseen olla valtakunnan paras taidemaalari] on ikään kuin todiste siitä että Nietzche olisi oikeilla jäljillä. Ajatus on niin vieras että kristitylle asia jää pitkän lukemisen ja panostamisenkin jälkeen reflektoimattomaksi.
Parhaana oleminen kun ei tarkoita sitä että huonommat alistetaan. Paras taiteilija voi varsin hyvin luottaa taitoihinsa, ja yrittää kehittää niitä, sen sijaan että kuluttaisi aikansa siihen että yrittäisi sensuroida tai latistaa kilpailijoitaan. Eikä herramoraalinen "toinenkaan" lannistu. Tämähän on sitä vaikeutta jonka Nietzshe lupaa jokaisen eteenpäin yrittäjän tielle. Tästä ei vain saa lannistua, vaan pitää yrittää enemmän. Tässä ketään ei alisteta.
Moraalin kannalta olennaista ei olekaan teot ja ihanteet. Nietzshe kun pyrkii olemaan nimenomaan "hyvän ja pahan tuolla puolen" -eikä siinä mitä on perinteisesti nähty pahuudeksi. Tätä kautta Eskolan tapa huomauttaa vuorisaarnasta ja ihanteista näyttää erikoiselta. Sillä Nietzschen oppi voidaan tiivistää siihen että ihminen ei ole vastuussa teoistaan Jumalalle vaan itselleen. Ihmisen täytyy tietysti olla erikoislaatuinen jotta hän voisi tämän vastuun kantaa. Tässä mielessä Nietzshen näkemys ihmisestä onkin optimistinen. Ja tämä selittää miksi hän moittii juutalaista uskontoperinnettä kovasanaiesti. Synti kun korostaa ihmisen turmellusta, sitä että ihmistä väitetään kykenemättömäksi kantamaan vastuuta itsestään.
1: Nietzschen opin voi "helppoistaa" kuvaukseen Joulupukista. Lapsille kerrotaan että pitää totella vanhempia eli olla kiltti. Sitten joulupukki tuo lahjoja. Nietzsche ei näe tottelemisessa omia ansioita. Sen sijaan hän korostaa sitä että auktoriteetin käskykin on ikään kuin taristettava. - Kenties kiltteys ei olekaan sitä että tuo isille viinaa. Vaikka tottelemattomuudesta tulisikin selkään lahjojen sijasta. Nietzschen mukaan ihmisen on tavallaan lakattava toiveajatteluun joulupukista ja olla kiltti ilman lahjoja. Aikuiset ihmiset kykenevät hänen mukaansa tähän ja joulupukkitarina voidaan siksi heittää pois ilman että yhteiskunta ja maailma ja etiikka romahtavat mihinkään.
Monitulkintaisuuden syöveri.
Nietzschen tulkinnassa ongelmia tuottaa se, että hän ei ollut selkeä, tyyliltään johdonmukainen eikä helppotajuinen kirjoittaja. Hänen tekstistään saa helposti erilaisia kuvia. Tätä kautta voidaan sanoa että monitulkintaisuus tarkoittaa "vääriä tulkintoja", ja esimerkiksi Nietzscheä nihilistinä pitävät moittivat muita tulkintatapoja väärinä. Walter Kaufmanin mukaan syynä tosin voi olla vain se, että Nietzschen ajattelee vapaasti ja pyrkii esittämään asiat useista erilaisista näkökulmista. Tätä kautta lukkiutuminen yksisilmäisyyteen johtaa pakosti leimaaviin virhetulkintoihin.
1: Nietzsche on hajanaisuuden vuoksi hyvin monitulkintainen. Ja kun hän esimerkiksi puhuu juutalaisista, hän voi olla antisemitisti tai sitten viitata pelkkään pessimistiseen ihmiskuvaan.
Selvää on suunnilleen vain se, että natsisaksan totteleva saksan sotilas edusti kuitenkin ali -ihmistä, orjamoraalia. Natsikortin heittäminen onnistuu siksi korkeintaan sitä kautta että "Nietzchen voi tulkita typerästi". Ja tässä mielessä "Typeryyden tai laiskuuden luoma hätäinen ja olkiukkomainen väärintulkinta on ikävä" on itse asiassa relevantti uhka. Etenkin kun sellaisia tekee fiksu koulutettu ihminen sellaisella ajalla jolloin Nietzschekommentaarejakin on tarjolla runsain mitoin. Pelko väärintulkintaan ja tämän mukanaan tuoma vaaroista varoittelu ei siis suinkaan ole turhaa. Mutta se on turhaa eri tavalla kuin asiasta pelottelevat haluavat antaa ymmärtää.
Asiaa voi lähestyä. Sillä toiset tulkintatavat ovat parempia kuin toiset. Hyväntahtoisuuden periaate on monimutkaisessa aineistossa yleensä suhteellisen hyvä. Tässä ytimessä on suhtautuminen siihen kun huomataan ristiriita : Kun oletuksena on että kirjoittaja on ollut täysjärkinen, on katsottava onko tulkintaa jossa asiat nivoutuvat yhteen. Jos sellainen löytyy, tämä tulkinta on parempi kuin sellainen jossa on virheitä ja ristiriitoja. Jos sellaista ei löydy, on kyseessä aidosti ristiriita.
1: Tätä kautta Eskolan tulkintatapa näyttää tietysti suorastaan tarkoituksellisen pahantahtoiselta.
Mutta tästä olisi hyvä ottaa kuitenkin askel teologiaan.
Oikeasti tein kaiken yllä olevan antaakseni esimerkin. Jotta voisin kertoa siitä miten olen Eskolan kanssa samoilla linjoilla monin paikoin. Hän ei pidä postmodernista tulkintatavasta, koska siinä ei käsitellä totuutta vaan pelkästään kieltä. Hän vastustaa Nietzscheä koska hänen tapansa rikkoa normeja vaikuttaa samalta kuin dekonstruktio. Hän vastustaa vallantahdon käsitettä koska se muituttaa Foucaultin käsityksiä vallasta.
Eskolan mukaan toiset tulkinnat ovat parempia. Siksi tulkinnat eivät ole mitään täysin satunnaisia asioita. Hänelle kieli on sisäisesti järkevää, ja niillä voidaan kommunikoida.
1: Nietzsche itse asiassa oli itse tästä kohden samaa mieltä. Nietzche nimittäin korosti sitä miten tieto ja tiede ja rationaalisuus olivat ainoa jolla totuutta voitiin lähestyä. Joka oli kenties taipuvainen liian aikaisiin hypoteeseihin, mutta joka kuitenkin tarjosi jotain konkreettista jolla asiaa voidaan lähestyä. Jopa Eskolan kirjasta löytyy tälle kohdalle maininta.
Eskola haluaa tässä kohden käsitellä Raamattua samalla tavalla. Tässä kohden olen tosin erimielinen. ; Raamatun tulkintaperinteissä on isoja eroja, ja ne tuottavat hyvin erilaisia konsistentteja tuloksia. Kaavamaisesti vastakkain voidaan asettaa ainakin
1: Raamatun konsistenttiutta ja ristiriidattomuutta korostava perinne, josta edustaa esimerkiksi skolastiikan aikana suosittu näkemys siitä että jokaiseen ristiriitaan on keksittävissä ratkaisu. Ainakin fundamentalistit yrittävät ahkerasti nykyäänkin etsiä selityksiä esimerkiksi sille, miten ei ole ristiriitaista että jänis esitetään Raamatussa märehtijänä. Heistä olennaista on että Jänis syö ulostetta, eikä se että Jäniksellä ei ole pötsiä. Ja että tulkinta märehtimisestä voidaan saada jäniksen tavasta haistella, jolloin siitä on saatu juutalaisille väärä uskomus. Sillä heille Raamattu on alkuperänsä vuoksi erehtymätön.
2: Uskontokriitikot korostavat usein Raamatun ainakin osittain virheellisenä ihmistietona. Tätä kautta ollaan rakenneltu jopa arki -ihmisten iloksi "Skeptic's annotated Bible", jossa on kaivettu ristiriitaisia Raamatunkohtia. Heille Raamattu on ristiriitainen ja siksi väärä.
3: Ja esimerkiksi mystiikan perinteessä korostetaan sitä, että "Jos ja kun todellisuus on näin ristiriitainen, miksi Raamatun ja Jumalan tulisi olla ristiriidattomia? Eikö ristiriitaisuus ole vain tervettä realismia ja juuri tämän ristiriitaisuuden vuoksi paradoksit voivat olla ratkaisemattomia ratkaisuja. Ratkaisu siis ei milloinkaan vaikuta ratkaisulta, eikä ihminen tiedä miten ratkaisu edes oli mahdollinen." Heille Raamattu on paradoksaalinen, eli ristiriitainen, mutta tosi.
Kysymys tiivistyy siihen että Raamattu näyttäytyy minulle kaunokirjallisena teoksena. Siksi siihen voidaan soveltaa erilaisia tulkintatapoja. Eskolalle se tietysti edustaa jotain muuta, joten siihen on sovellettava erilaista lähestymistä. Ilman tätä pikku erimielisyyttä, olemme tulkinta -asioissa hyvinkin samoilla linjoilla.
Ja saman pikku eron vuoksi minä kykenen jopa miettimään sitä että uskova voikin toimia tavalla jota Eskolan kirja kritisoi. Sillä kirjassa on kysymys siitä miten Nietzschen tulkintatapaa on käytetty teologiassa ahkerasti. Tämä johtaa Eskolan mukaan siihen että "ateistit ovat alttarilla" ja ilosanoma vääristyy. Kirjaahan ei ole tarkoitettu ateistien tai uskonnottomien kritiikiksi, vaan kritiikiksi tiettyjä kirkon piirissä suosittujakin teologisia linjoja vastaan. Eskola selittää miten nämä tulkinnat ovat hänen lähestymitavastaan kerettiläisiä.
1: Valitettavasti kun kaavana on "Minulla on eettinen järjestelmä A" ja jos (1) järjestelmä B sisältää samoja juttuja kuin A, se on varastanut ne A:lta ; (2) jos Järjestelmä B ei sisällä kannanottoja näissä kohdin se on tyhjä ja nihilistinen & (3) jos eettinen järjestelmä B eroaa joltain osin A:sta, on kyseessä kerettiläisyys ja vääräoppisuus, ei näkemystä voi ottaa "kovin kivana". Sillä samalla systeemillä voi tietysti tehdä mitä tahansa. Rakennelma kun on nihilointikone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti