"National Academy of Sciences" teki aikanaan kyselytutkimusta eri tieteenalojen harjoittajien uskonnollisuudesta. Siinä selvisi esimerkiksi se, että matemaatikot ovat uskonnollisempia, jopa kaksi ja puoli kertaa niin usein kuin biologit. Tutkimus paljasti että 5,5% biologeista oli vahvasti uskovaisia. Eli 14,6% matemaatikoista oli uskossa. Määrä ei toki ole valtava.
Matemaatikoilla on tässä eräänlaista "historiallista painolastia". Sillä matematiikka on jo kauan liitetty eräänlaiseen näkymättömään taivaaseen. He käsittelevät täydellisiä ympyröitä ja äärettömiä numeroita. Tätä kautta matematiikkaa on usein liitetty ikään kuin näkymättömien entiteettien havaitsemisvälineeksi. Matematiikan nähdään heijastavan ikuista ja muuttumatonta totuutta. Tässä kohden puhutaan tietysti platonismista. Platon nimittäin jakoi maailman näkyvään ja ideamaailmaan. Ideamaailma oli ikuinen, muuttumaton ja abstrakti. Platonin "Valtion" käsittelemä ideamaailma -jossa on muun muassa "hyvyys" ja "totuus"- muistuttaa olennaisesti matemaatikkojen käsittelmiä asioita.
Platonismi taas liittyy vahvasti kristilliseen teologiaan. Kautta historian Platonin ajatuksilla oli erittäin voimakas rooli. Tätä kautta länsimainen ihminen siirtää platonismista ajatukset helposti Jumalaan.
1: Yhteydessä on kysymys kulttuuriasiasta ; Jumala tulee mieleen, vaikka Platonin ideamaailmassa olisi tarjolla esimerkiksi "ympyrän idea", "tammen idea", "kahvikupin idea" ja "koiran idea". Kuolemanjälkeiseen Taivaaseen ei yhdistetä olotilaa jossa tanssitaan piiriä suorakulmaisen kolmion idean kanssa. Sinne liitetään elämää ja aktiviteettia. Se on teologiassa muuttuva paikka, joka vertautuu elämään ja mukavuuteen. Platonin esittämä ideamaailma olisi tälläiseen turhan staattinen.
Matematiikkaan liitettiin pitkään absoluuttisen totuudellisuuden unelma. Ajateltiin että matematiikka saataisiin aksiomatisoitua täydellisesti. Tämä sopi erityisen hyvin platoniseen maailmankuvaan. Sitten tuli Gödel epätäydellisyysperiaatteineen ja romutti tämän uskomuksen, onnistumisoptimismin. Tämän jälkeen oli ilmiselvää että matematiikka tulee aina olemaan kesken. Se oli aina joltain osin mielivaltainen systeemi.
Tätä kautta matemaatikoiden ei siten tarvitse huolehtia ammattikunnan loppumisesta sen vuoksi että työ tulee tehtyä. Ammattikunta todisti itsensä samanaikaisesti ikuisesti tarpeelliseksi että ikuisesti osittain mielivaltaiseksi. Tätä kautta matematiikan viittaaminen ikuiseen muuttumattomaan totuuteen on vaihtanut luonnettaan. Ideaalimaailma on sellainen kuin matemaattinen aksiomatisointi sen rakentaa. Ei niin että matemaattinen aksiomatisointi olisi automaattisesti jonkin ideaalimaailmalle alisteinen. (Tosin ideamaailman ajattelusta ei liene matemaatikoille hirveästi haittaa.)
Osalle matemaatikoista systeemi näyttäytyy enemmän pelinä. Toiset pitävät sen muuttumattomuudesta ja varmuudesta. Tähän verraten luonnontieteilijä, kuten biologi, ei varmasti tykkää matematiikan ehdottomuudest ja absoluuttiudesta, koska hän joutuu miettimään sitä miten ikuinen ja muuttumaton malli sitten oikeastaan sopii siihen mitä maailmassa tapahtuu ; Luonnontieteilijä joka ei vaihda teorioitaan tosiasioiden edessä ei olisi kunnollinen luonnontieteilijä. Luonnontieteen historia on sitä, miten ikuisen ja muuttumattoman matemaattisen mallin, teorian, on ollut pakko muuttua tosiasioiden edessä. Matemaatikoille matematiikka täsmentyy. Matematiikko ei falsifioi. Se korkeintaan ottaa peliin uusia aksioomia joiden kautta rakentuu jotain erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti