Kirjoitin aikaisemmin, miten yltioptimistiset ihmiskuvat ovat kovasti taikauskoisen ajattelun kaltaisia. Optimismissa paha torjutaan helposti. Jatkoin tätä filantrokapitalismin linjalla.
Tällä kertaa liitän tähän asenteeseen Nietzscheläiset sävyt. Kun muistetaan että USA on voimakkaasti kristillinen, on kenties helppoa huomata se, miten hyvin esimerkiksi menestysteologinen ajattelu solahtaa yhteen inspiroitumista ja flowta korostavien kapitalististen "menesty bisneksessä ja muussakin elämässä tämänpuoleisessa" -kirjojen kanssa.
Nietzscheen ajatus tietysti soveltuu melko hyvin. Tästä saa kenties esimakua lukaisemalla "Nietzscheä lyhyesti". Siellä hän jakaa kannanotot "siniseen ja punaiseen". Sinisessä ovat itsekkyyttä ja yritteliäisyyttä korostavat filosofit, kuten Adam Smith, jonka mielestä kaupankäynti johtaa hyvään, vaikka se rakentuu ahneuteen ja itserakkauteen. Vastakkaiseppa puolella ovat ne, jotka korostavat asketismia ja joissa itsekkyydestä luopumista korostetaan. Heistä halu johtaa kateuteen, ahneuteen ja tuhoon.
Nietzsche oli blogauksen mukaan selvästi sininen.
1: Nietzsche on minustakin selvästi "sininen". Tosin korostaisin hänen sublomaationsa merkitystä, mutta se toisaalta liittyy mukaan implisiittisestikin - aiankin kun Adam Smithistä ja muista sinisistä puhutaan.
Nietzsche korosti pyrkimyksiä. Hänestä asiat saadaan taistellen. Vaikeudet ovat olennaiset. Nietzschelle "Mielihyvä ja mielipaha ovat sidotut nuoralla yhteen siten, että se joka tahtoo saada mahdollisimman paljon toista täytyy saada mahdollisimman paljon myös toista." Tälle tulkinnalle olennaista on tietty yritteliäisyyden vaatimus. Nuoli kulkee molempiin suuntiin, joten yli -ihmisen on syytä olla lannistumatta. Ja toisaalta jos hän ponnistelee, tulokset seuraavat ikään kuin automaattisesti.
Vastaavalla tavalla myös elämäntaito -konsultit korostavat sitä miten ei pidä lannistua. Ja myös he ovat optimistisia ; Myyntilauseissa on se, että kun noudattaa oppeja, tulee onnistumaan. Ei saa murtua vastustuksen edessä, koska se on tappiolle tunnustaminen. Kun jaksaa yrittää, menestyy ikään kuin väistämättä.
Tätä käytetään jopa nihiloinnin välineenä. Eli jos joku toteuttaa oppeja ja palaa loppuun, masentuu ja lopettaa, hän ei vain ole yrittänyt tarpeeksi. Ja mielestäni juuri tässä on Nietzschen yli -ihmisyyden ongelma. Hän takaa jotain tavalla jossa päinvastaisen osoittaminen olisi mahdotonta. Nihiloinnissahan kritiikki ennustetaan ja sen arvo poistetaan, ja tätä kautta voidaan pysyä väitteessä tosiasioista huolimatta.
Tästä mutkasta selviää myös toinen asia. Vaikka elämäntaito -oppaita myydään usein pehmeilläkin sanakäänteillä. Arvot ja muut asiat ovat usein mukana. Ja kirjoissa luvataan hyvää elämää jossa tavoitteet ja unelmat toteutuvat. Kuitenkin niiden tarjoama tie ei välttämättä tarjoa muuta kuin taistelua. Ja sen ne kyllä tarjoavat. Elämä oppien mukaan on taatusti haastavaa ja kovaa. Ja kenties osa onnistuukin. Ne loput, jotka erottaa pärjääjistä kenties vain onni, sen sijaan tuomitaan "ei yrittänyt tarpeeksi" -kastiin. Joka on tietysti se pahin ja halpamaisin luokka.
Kirjoittajan mielestä "menestyksen" ja "burn outin" kaavat ovat yleisesti ottaen hyvin lähellä toisiaan, ja monesti ne erottaa toisestaan elementit jotka eivät ole kaavan seuraajan hallussa. Näin ei toki ole silloin kun kyseessä on puhtaasta tuurista, kuten siitä että sattuu syntymään miljonääriperheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti