Julkisuudenhenkilöihin ei suhtauduta yleensä kovin kauniisti. Esimerkiksi jos joku silikonipumpattu naikkonen keikistelee lehdessä, paheksumme häntä ja pidämme häntä jotenkin turhana. Toisaalta vaikka politiikka ja yhteiskunnan hoitaminen on kovaa, suhtaudumme poliitikkoihinkin yllättävän negatiivisesti."Muistamisenarvoisia päähänpistoja" lienee tiivistänyt useiden kokemia tunteita tähän liittyen. Hän keskittyy Oprah Winfreyhyn, joka on äärimmäisen kuuluisa, vaikutusvaltainen ja rikas. Ja hänellä on vaikutusvaltaa, häntä kuunnellaan. "Hän ei näytä erityisesti osaavan mitään, tietävän mitään tai olevan taitava missään. Hänellä ei itsestäänselvien kukkahattutätihuolestumisien ohella ole varsinaisia mielipiteitä mistään, ja jos on, hän ei osaa ilmaista niitä mitenkään mielenkiintoisesti. Hän ei keskustele vieraidensa kanssa mielenkiintoisesti eikä ole koskaan sanonut mitään rohkeaa, poikkeavaa eikä ylipäätään mitään sellaista tärkeää ja oikeaa, mitä jokainen puoliksi ihmistä muistuttava olento ei pitäisi itsestäänselvyytenä."
Olen sitä mieltä että Winfrey on erittäin taitava ; Yllä oleva on kuvaus siitä missä hän on hyvä. Jos minä menen kadulle juttelemaan jonkun tyypin kanssa, sanon todennäköisesti jo ensimmäisen puolen tunnin aikana jotain äärimmäisen poliittisesti epäkorrektia ja juuri tätä henkilöä loukkaavaa. En tee tätä edes tahallani - tahallisuuden kanssa saisin luultavasti ajan tiivistettyä paljon lyhyemmäksi. Winfrey taas tekee hommaansa vuosikausia livauttamatta ainuttakaan sammakkoa.
Ja kuten "Muistamisenarvoisia päähänpistoja" muistuttaa, hänen ohjelmansa aiheet vaihtelevat tyttöjen sukuelinten silpomisesta muodikkaaseen huivin kaulalle sitomisen taitoon. Hän osaa ottaa kaikki asiat ikään kuin ne olisivat yhtä merkittäviä. Hän pitää pieniä ja turhia asioita tärkeinä. Omalla tavallani olen hänelle tästä kateellinen. Itse en pysty.
Muodin seuraaminen on tunnetusti ollut vaikeaa. Syynä on se, että loppujen lopuksi kukaan ei ole "normikeskinkertainen". Toki me kaikki olemme keskinkertaisia jossain. Mutta harva on keskinkertainen kaikissa ominaisuuksisaan. Jokaisella on ainakin jokin yksi pieni outous. Siksi populisti joutuukin monesti poistamaan ja muokkaamaan identiteettiään.
Moni pitää tätä itsen kieltämisenä. Mutta ei kuitenkaan usko että esimerkiksi kouluttautuminen tai lukeminen olisivat ongelmallisia "itsen kieltämisiä", vaikka niidenkin kautta oma ulkoinen ja sisäinen maailma muuttuu - usein jopa kohti jotain päämäärää. Esimerkiksi jos yrittää snobbailla ja lukee paljon, oppii kohti tiettyä ideaaliminää.
Tätä kautta esimerkiksi minua ja Winfreytä yhdistää halu muuttaa itseä ja omaa identiteettiä. Itse haen asioita joita pidetään kultivoituina. Winfrey hakee tavallisuutta. Se, kumman näistä arvottaa kovasti toisen yläpuolelle on melko mielivaltaista. Tosin minulla ja Winfreyllä on myös iso ero ; Winfrey on onnistunut omissa tavoitteissaan paljon paremmin kuin minä omissa pyrinnöissäni.
Uskallan jopa sanoa, että Winfreyn moittimisessa on takana iso annos välineellistämistä. Ihminen ikään kuin katsoo itsensä joksikin jolle median tulisi tuottaa jtain. Se, että tulee vääriä asioita taas katsotaan kertovan siitä, että asia ei tuo itselle mitään. "Turhaksi julkkikseksi" kutsuminen on sama kuin sanoisi että esimerkiksi Winfreyllä ei ole itselle välinearvoa.
1: Jopa "liian iso palkka" -viittaukset kertovat siitä, että tarkastelutasokin on rahan tasolla, mitä taas pidetään sitäkin pinnallisena asiana. Minusta on luontevaa että "pinnallisuus saa pinnallista". Winfrey "pysyy pinnalla" ja saa rahaa, koska hän on hyvä siinä mitä tekee.
Minua ei tietysti haittaa, että välineellistetään ja mietitään pinnallisia. Sillä olihan koko pointtini se, että ne voivat olla vain tiettyjen piirin muodin mukaan vähäarvoisia. Kysymys on usein siitä, kenen muotia seuraa. (Esimerkiksi "hyvä elokuva" on yllättävän usein mielipidekysymys, mutta klassikkoelokuvat ovat snobimuotia, ja leiman saa kaikkea muuta kuin yksilön mielipiteenvaraisesti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti