Perinteisesti tähän hyvän ja pahan tiedon puusta syömiseen on liitetty rangaistusteema. Se, jossa ensin on hyvin ja puu asetetaan kiellon sävyttämänä houkutukseksi ja koettelemukseksi. Ihmiskunnan syntisyyden katsotaan johtuvan tästä. (Vaikka toisalta onhan se itse houkutuskin synti, joten Aatami ja Eeva kykenivät syntiin ennen hedelmän haukkaamista.) Tarinaan liittyy myös peritty syyllisyys joka jatkuu sukupolvelta toiselle. - Ja kuten aina kuten hedelmävarkauksissa rangaistaan kaikkien oikeamielisten mukaan, rikollisen suvun syyllisyys pestään pois siten että puun omistaja tappaa oman lapsensa.
Unohdan tämän. Sillä tarinassa on toisenlaisiakin sävyjä. Sitä voi pitää kasvutarinana. Tähän on peräti helppo samastua.
Paratiisissa oleminen kuvastaa lapsuutta. Silloin ei ole tietoa asioista. Lapsi ei ole kyvykäs hoitamaan osaansa ja paikkaansa ulkomaailmassa ja siksi vanhemmat suojelevat
Kyyninen optimisti näkisikin tarinassa Jumalan nimen omaan hyvänä. Ja nimen omaan kristinuskon perinteisen vanhemmuusnäkökulman kautta. Vanha tulkinta ei ole mielestäni tähän kovin hyvin sopinut. : Jumalan tapa rangaista Helvetillä on outo. Harva vanhempi rankaisee - tai antaa lapsille selkään -lapsen kuoleman jälkeen. Kasvatuksellisten rangaistusten tehtävänä kun on ensi sijassa opettaa varautumaan tulevaisuuteen, ohjata toimintaa niin että samaa hölmöyttä ei tehdä aina vaan uudestaan.
Naivi lapsi kypsyy aikuisuuteen. Ja satumaailmat karisevat faktojen mukana. Faktoilla on sellainen vaikutus, vaikka teologien pahan ongelman selityksiä lukiessa tämä ei usein tai helposti mieleen tulekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti