John Allen Paulos - matemaatiikkaa popularisoinut kirjailija ja Temple Universityn matematiikan professori - ollut minulle hyvin tärkeässä roolissa. Hän on kirjoittanut esimerkiksi kirjan "innumerancy - Mathematical Illiteracy and its Consequences", joka käsittelee sitä miten ihmiset käsittelevät arjessa matematiikkaa intuitiolla aksioomien sijasta ja kuinka he toimivat tätä kautta hyvin väärin. Kirja oli yksi varhaisimpia skeptisiä kirjoja joita olen lukenut. Paulosin kenties suurimpia ansioitaan on se, että vaikka matematiikka on tylsää, hän ei ole. Hänen kirjoissaan on aina ripaus huumoria. Ja niissä on aina vahva skeptinen ote.Hän on nyt myös kirjoittanut uskonnosta. Hänen kirjansa "irreligion - A Mathematician Explains Why the Arguments for God Just Don't Add Up" käsittelee jumalatodistuksia kovalla kädellä.
Kirjassa on yllättävän "kovaa huumoria", joka on paikoin jopa asiatonta. Esimerkiksi kehäpäätelmälliset todistukset saavat kuvauksen joogeista jotka ottavat itseltään suihin. Muutenkaan kirja ei ole "niin kiva" kuin voisi luulla. Verrattuna herran aikaisempaan tuotantoon se tuottaa pettymyksen. Paulosin huumorintaju ei ole ollut kirjassa parhaimmillaan.
Paulos ottaa esimerkiksi alkusyy -argumentin myllyynsä ja näyttää että se on "inconclusive". Eli sen johtopäätös älyllisestä entiteetistä ei ole sen alkuehtojen väistämätön seuraus, joka perustuu johtopäätöksen nimeämiseen. Kirja kutsuu tämänlaisia päättelyitä nimellä "logical abracadabra" .
Paulos huomauttaa kuitenkin mielenkiintoisesta asiasta. Tämä tulee sen tajuamisesta, mitä "inconclusive" tarkoittaa. Se osoittaa päättelyn riittämättömäksi. Tässä kohden seuraakin se, että ei ikään kuin voida suoraan osoittaa vastakohtaan. Eli että Jumalan olemassaolottomuudelle olisi jonkinlaisia todisteita. Hätäinen päätelmä ei osoita että tehty johtopäätös olisi automaattisesti väärä, se ei vain ole niin luotettava ja varma että siihen tulisi luottaa. Tätä kautta vaaka painuukin argumenttien osalta nimen omaan agnostismin puoleen.
Kaikki missä viitataan agnostismiin tietysti hivelee minun egoani. Mutta henkisen masturbaation jälkeen on aika siirtyä eteenpäin.
Nämä argumentit ovat yleisesti ottaen uskovat (ja teologit) kahtia jakavia:
1: On niitä jotka pitävät niitä uskonnolle välttämättöminä. He myös uskovat että todistukset ovat riittäviä. Muutenhan he eivät uskoisi Jumalaan. Heistä uskonto on rationaalisesti ja jopa empiirisesti todistettavissa että todistettu.
2: Uskovaiset eivät välitä logiikasta vaan tuntemuksista joita heillä on omassa arkielämässä. Yleisesti ottaen tämä on etenkin "akateemisten puolella" hyvin suosittu näkemys. Ja muutenkin yllättävän harva uskova ajattelee enää nykyään että jumalatodistukset olisivat uskonnolle mitenkään erityisen olennaisia.
Tätä kautta minun agnostismisuhtautumiseni absoluuttisuuden voi nähdä vesittyvän. "Oljenkortta veistämässä" tuokin tästä kohden esiin malliesimerkin ateistisesta argumentoinnista.1 Hänen mukaansa "Tätä voisi kutsu ateistiseksi uskontoparadigmaksi, jonka ongelma on se, etteivät uskonnolliset ihmiset koe sitä omakseen. Sen tarkoituksena on esittää evidentialistinen uskontulkinta, jota voidaan sitten kritisoida metodeilla, joita uskonto ei ole koskaan myöntänyt auktoriteeteikseen. Voidaankin kysyä, miksi uskonnon tulisi todistaa pätevyytensä tieteen metodeilla?"
Omassa näkemyksessäni ateismi on nimen omaan evidentialismiin sitoutumisessa. Ateismi on tätä kautta perustelusysteemi, jossa evidentialismi antaa luvan olla rationaalinen ateisti. Mutta se sitoutuu yhteen metodiin, ja jos jollakulla on erilainen, hän voi aina sanoa että ateismin todiste on rajoittuneisuutensa vuoksi "inconclusive". Tosin tämä estää myös ateismin moittimisen, koska se vaatisi epäevidentiaalista lähestymistapaa, jota ateistit taas "eivät koe omakseen".
Uskonnon kannalta agnostismi on kuitenkin vaikeampi peruna. Sillä Jumalatodistusten kieltäminen johtaa tietotasolla olevaan suhtautumiseen jossa Jumalan esitetään olevan eitiedetty. Tässä versiossa Jumalasta ei saada propositionaalista tietoa. Eli lausuntoja kuten "Jumala on olemassa" tai "Jumala ei ole olemassa" ei voida esittää. Tässä kohden uskallan aivan suoraan "tehdä Paulosit" ja kysyä erittäin epäkohteliaasti, että tekeekö tämä valtaosan uskovaisista in facto agnostikkoja? He eivät myönnä tätä, mutta selvästi Jumalan olemassaolo on heille tiedon ulkopuolella.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, koska monet ateistit ovat jo aiemmin määritelleet agnostismia ateistiseksi, koska se kieltää tiedon Jumalan olemassaolosta. Asia vahvistuu siten, että ateistit ovat siirtyneet "absoluuttisesta eistä" kohti lievempiä vaihtoehtoja. Ei ole sattumaa että ateistejen bussimainoksessa sanottiin "Jumalaa ei todennäköisesti ole" . Esimerkiksi Esa Turkulainen toi esiin näkemyksen, jossa teistit tekevät täsmälleen saman virheen, jonka uskovaiset näkevät niissä ateisteissa jotka hyökkäävät jumalatodistuksia vastaan. He ampuvat vanhanaikaisesti kohti tiukkoja ateisteja ja unohtavat ne jotka vain eivät ole vakuuttuneita Jumalan olemassaolosta.
Uusateismi on syytä heittää eroon vanhasta ateismista nimen omaan sitä kautta, että esimerkiksi eksistentialistiset ateistit vain olettivat "Jumalan kuolleen" eivätkä todistaneet siitä. Ateismi oli heille lähtökohta ja hybris, joka perustui metafysiikan kieltämiseen. Uusateismi taas ei pidä Jumalaa muuta kuin epätodennäköisenä, ja se perustuu evidentialismiin joka taas vaatii enemmänkin asioiden pitämisenä yksinkertaisena ; "entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem". ~ Tiede ja usko ovat molemmat aivotoimintoja, mutta kiven kohdalla evidenssi ja tutkailu on olennaisesti eri tasolla kuin Jumalan. Tieteen kannalta havaintoketju redusoituu kiveen, Jumala taas löytyy vain ihmisten aivoista.
Teisteistä tämä ei tietysti vakuuta heitä, joten he eivät hevin anna lupaa erilaiselle ajattelusysteemille. Heistä ateistien pitäisi reagoida kaikkeen teologiaan. PZ Myersiä voidaan pitää uusateismin yhtenä äänitorvista. Hänestä on hyvä keskittyä todisteisiin : Se, että teologit kiertävät asiaa vetoamalla siihen että asiassa on valtavasti hajanaista ja keskenään erimielistäkin keskustelua vuosituhansien ajalta, ja vaatimus siitä että ateistin pitäisi reagoida niihin kaikkiin, on turhanpäiväistä. Hänestä "kaikkeen reagointi" on liian kova vaatimus. "Here, you can't criticize the core of our beliefs until you've mastered two thousand years worth of ancient documents and arcane commentary" on hänen silmissään ensi sijassa uskonnonsuojelustrategia, jossa erimielisyys hukutetaan tutustumistyöhön.
En voi olla olematta samaa mieltä. Sillä moni uskova on uskossa vähemmällä vaatimustasolla. Tietty tietomäärä joko riittää tai ei riitä. Siksi jos "väärää puuta haukutte" -lähestymistapa otettaisiin vakavasti, jokainen uskovainen joka ei ole tehnyt valtavaa tutustumistyötä ei voi sanoa olevansa uskossa, koska ei ole tutustunut läpikotaisin siihen tutkimusaineistoon. Jokin on voinut unohtua. Ja jopa teologit keskittyvät yleensä joihinkin asioihin.
Itse pidän jumalatodistuksia erittäin tärkeinä, koska olen "vähän kuin synnynnäisestikin pakotettu" systemointiin ja siihen liittyvään logiikkaan. Se, että logiikka ja evidenssi ei kuulu uskonnon ytimeen, kuten uskovaisten yleinen näkemys on, on se sama kuin rakastaisi irrationaalisuutta. Tämän tunnustamista harva uskova tekee. "Olen uskossa koska olen tyhmä ja uskonto on tyhmyyttä" on harvoin kuultu. Sen sijaan uskovaisilta kuulee usein siitä, miten huonosti ateistit ajattelevat ja miten epäloogista heidän ajattelunsa on ja miten tyhmiä ja epämoraalisia he ovat.
En sano muuta kuin "Ihmekös tuo, kun ateistien argumentointi vaaditaan linkitettäväksi uskontoon." Eli ateisti joutuu aina todistamaan näkemyksensä teologian kautta. Ja jos tätä ei tehdä, muistutetaan "oljenkortta veistämässä" -blogin tavoin siitä että näkökulma on huono. (Tässä vaiheessa alkaa olemaan jo mutkikasta nähdä onko kyseessä olkiukko vai ei.)
Olen tosin yhä sitä mieltä että ateistien argumentaatio on inconclusive. Tosin minua hieman ihmetyttää sekin, miksi en tästä huolimatta kykene suhtautumaan uskontoon kuten Niels Bohr. Hän kuulemma naulasi oven päälle hevosenkengän. Ja kun häneltä kysyttiin syytä, miksi, hän sanoi että se toimi vaikka siihen ei uskoisikaan.
1 Tosin oljenkorressa esitetty väite siitä että ateismi olisi hybris ei voi pitää paikkaansa. Hybrishän on, kuten mainittu se että toisilta vaaditaan "epäinhimillisiä todistuksia, mutta vain lämpimikseen ja johtaakseen harhaan - lopulta mikään todistelu ei heitä vakuuta." Ateisti voi olla vaikeuksissa joidenkin tiettyjen jumalatyyppien kohdalla. Mutta niin kauan kuin on olemassa Jumala joka voi vaikkapa materialisoitua tyhjästä huoneeseen ja tehdä ihmeitä, on havaittavissa ilmiö joka sopii evidentialistiseen maailmaan. Ateisti joutuu pakosti olemaan eihybriksessä niin kauan kuin yksikin Jumala voisi olla materiaalisessa maailmassa aktiivisesti toimiva ilmiö. Sen sijaan Jumalan kumoaminen on mahdotonta, jolloin uskonto itsessäänkin on hybris. Sellainen, joka määrittelee moraalia ja arvioi yhteiskunnan ja yksilöiden toimintaa ja toimii tätä kautta tiettyjen eturyhmien etuja ja arvomaailmaa ajaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti